Pitkästä aikaa hakua

Päästiimpähän pikku tauon jälkeen hakuhommiin. Tai no eipä siinä juuri tarvinnu ketään hakea, ilmaisutreeniähän se oli. Ensimmäinen kerta meni vaihteeksi aivan persiilleen, rulla kyllä tuli linjalle asti komiasti mutta siihenhän se jäikin. Eikä meinannu nousta millään, ei niin millään. Mutta minähän en periksi antanu.. Tätä sitte otettiinki muutama kerta uusiksi ja alkohan se rulla tulemaan mulle asti, välillä jopa niin ettei sitä tarvinnu sylkästä maahan. :) Kaks viimestä maalimiestä oli jo vähän piilossa, oisko ollu 20m keskilinjasta. Köpi eteni ku jänis, loikki ja etsi naamalla. Mutta rulla tuli hienosti ja luovutus onnistu! Eli reeniä reeniä..

Yks päivä hyödynsin työmaata, sattu olemaan hyvä pelto vastapäätä. Töistä lähtiessä kävin tekemässä jäljen pellolle ja tunnin päästä tultiin Köpin kans ajamaan se. Jälki oli arviolta 250m pitkä, kolme kulmaa ja lopussa rasiallinen säilykelihaa. Ensimmäisestä kulmasta mentiin pari metriä ohi, sen verran oli vauhtia liikaa. Mutta itsehän tuo asian älysi ja etsi jäljen uudestaan. Pari seuraavaa kulmaa meni jo aivan mallikkaasti. Rasiakin löytyi, sieltä tuli palkka ja vielä pienet narupallon retuutukset päälle.

Jotta semmosta. Eipä muuta tällä kertaa.

Syksyä..

Eli harrastuspuolella on ollu vähä hiljasempaa. Töiden jälkeen on pimiä, ei näe hakea eikä jäljestää. Tai ihmiset ei näe, koirahan se kyllä.. Viikonloppusin on kuitenki muutamat jäljet tehty, sillon kun ei oo lunta ollu. Ensimmäinen tais mennä aivan persiilleen, ei kestä vielä häiriötä eli koirakavereita yleisönä pellon laidalla. Siitä sisuuntuneena tein seuraavana päivänä toisen, sehän meni sitte niinku oppikirjasta. Esineitä en tainnu jättää mutta terävän kulman tein, sekin löyty lähes mallikkaasti. Nokka pysyi maassa ja vauhtikin oli ihan sopiva. Otsalampun kans pellolla mentiin, oltiin me ainaki ohi pyöräilleen poikaporukan mielestä uskottavan näkönen pari. Ensin hiljeni puhe kokonaan, sitte kuulu vähä säikähtäneellä äänellä "POLIISI!" Juu melkein. Siitä on aikaa jo jonku verran, tauon jälkeen tein eilen 500m pitkän jäljen, kahdella kulmalla ja viidellä esineellä. Ja ikää 50min. Kuvittelin että pikkukoiralla on intoa niin saapahan käytellä nokkaa ihan kunnolla. Jäljen vanhetessa lähettiin lenkille, huomasin jo siinä ku koira kyttäsi koko ajan yhtä tiettyä suuntaa melko tuima ilme naamalla. No sehän sitte häiritti jäljestystäki, eihän se malttanu nokka pysyä maassa koko aikaa. Mikä lie metsän eläin ollu.. Välillä näytti että jälki on jo hukassa kokonaan, mutta aina se kuitenki löytyi ilman apuja. Ensimmäisellä esineellä muistuttelin että miten se ilmaisu menikään, seuraavat neljä meniki jo ihan automaattisesti. Into oli vähä niin ja jäin, jälki kuitenki ajettiin ja sillä pysyttiin.

Hakua ollaan harrastettu muistaakseni kolme kertaa, parit pikaiset ilmaisuharjotukset ja yksi kunnon haku. Neljä maalimiestä, kaks kummallekin puolelle ilman apuja. Intoa ja vauhtia riitti, nokkakin joutui töihin. Kaikki löytyi pienen hakemisen jälkeen. Hyvin hakee, ei luovuta.

Ja mitäs muuta.. Pimiän takia on metsälenkitki jääny vähemmälle, Köpin mielestä remmilenkkeily on ahterista ja sen kyllä huomaa. Metsään ku taas pääsee niin onhan koirassa vauhtia, elämä hymyilee. :) Tulis nyt vain sitä lunta tännekki päin niin olis taas mukavampi tassutella metsässä..

Jälkiä ja sen semmosta

Ollaan tehty kyllä kaikenlaista muttei oo joutanu kirjottamaan. Hakua ollaan harrastettu pari kertaa, ekalla kerralla valmis maalimies kummallekki puolen keskilinjaa, etäisyyttää ainaki 50m ja koira töihin. Suoraan se lähti ja komiasti löyty, sama toiselle puolen sillä aikaa ku toisen puolen maalihenkilö siirtyy jonku matkaa edemmäs. Toisella kierroksella Köpi lähti tarkistamaan vanhaa piiloa mutta matkalla tuli haju vastaan, oli mahtavan näkönen ku nokka nousi pystyyn ja suunta muuttu vauhdista. Eli eipä jääny ukkoja silläkään kertaa metsään.

Toisella kerralla harjoteltiin pelkkää ilmaisua kun kuulemma hakee niin hyvin ettei sitä tarvi enää treenata. Nyt pitäs saaha ilmaisu kuntoon "että saa hommaa eteenpäin ja kokeisiin", kuulu viisaampien suusta. Eli maalimies jää lähelle ja koira hakee irtorullan, siihen asti kaikki menee mainiosti. Parannettavaa ois vielä luovutuksesa, kun sitä rullaa ei malta pitää suussa vaan se sylkästään maahan puoli metriä ennenku ollaan perillä. Suunta on pikkuhiljaa menny parempaan, tarvis vaan lissää reeniä.

Jälkiäki ollaan tehty, en muista määrää. Ainaki pari jälkeä on tehty pellolle, pituutta semmoset 150-200 metriä, nappuloita noin joka toiselle askeleelle ja ikää 40-50 minuuttia. Motivaatio on mahtava, ei vois enää parempi olla. Se vaan pistää pienen koiran kiirehtimään mutta jospa siitäkin selvittäis. Esineet ei nouse, ei sitten millään mutta jäljellä pysytään ja komiasti. Esineruutua ja tottistakin on satunnaisesti harrastettu.





Luntaki jo välillä nähtiin, siinä oli talvipentu onnesta soikeena ku näki pitkästä aikaa lunta. Ei tienny miten päin ois ollu! Lujaa se meni ja näytti kovasti nauttivan. Suuri ruskea ei niin lumesta välitä, edelleenkään, mutta mentävähän se on ku kerran penskakin menee..

Mittään en oo syöny..

...ainakaan porkkanoita. :)

Jäljellä käytiin. Tällä kertaa jälki oli pitkästä aikaa pellolla, 200 askelta pitkä, ikää 25min ja melko voimakas myötätuuli puhalteli. Nyt oli kerrankin vauhti tarpeeksi hidas, ehkä jopa vähä liiankin. Eli tästä päätellen Köpi tahtoo lisää peltojälkiä, tai metsässä oleville jäljille lisää ikää. Esineilmaisu oli taas vähä niin ja näin, kyllä ne sieltä löytyivät vaan kun ei ois maahan jaksanu mennä.

Köpi talkoissa

Köpi kävi männä viikonloppuna talkoohommissa, oli ohjailemassa Siikajoen pentunäyttelyn kävijöitä oikiaan parkkiruutuun. Nohevasti se virkansa hoiti. :) Sisälläkin pääsi käymään, tosin vaan turistina ku ikää oli viikon verran ylimäärästä kehän sisäpuolelle. Ja näkihän siellä muutaman saman rotuisen pennun.



Hakua ja jälkiä on taas ollu ohjelmassa, eilen mentiin hakupaikalle hyvisä ajoin ja käytiin jäljestämäsä 200 askeleen jälki. Reippaaseen myötätuuleen tein jäljen, puolessavälissä ja lopussa esineet ja ikää noin 20 minuuttia. Otin ensimmäistä kertaa lähdön janalta, eli käveltiin jälkeä kohti 90 asteen kulmassa. Jäljen kohdalla Köpi pysähty, nuuski ja lähti pari askelta takajäljelle. Siinä kohti kaks hernettä kohtasivat, koira pyörähti ympäri ja lähti oikeaan suuntaan. Ei ollenkaan huonompi suoritus ensimmäiseksi kerraksi, ei mikään tyhmä koira. :) Loppujälki meni hienosti, mitä nyt molemmat esineet ois jääny ilmaisematta. Nokka pysyi kuitenki hienosti maassa. Viimenen esine oliki sitte pakasterasia jossa sisällä hirvenlihaa, hyvä palkka hienosta työstä.

Tauon jälkeen aloteltiin hakuhommia, eipä oo koira ollu vähään aikaan noin innokkaana. Maalimiesten piiloutumista ootellesa ei malttanu olla yhtään hiljaa.. Kaks ensimmäistä oli täysin valmista, koira töihin ilman apuja. Eikä voi ku hymyillen kattoa sitä intoa millä linjalta lähdetään ja töitä tehdään. Molemmat löyty taas suuremmin vaivaa näkemättä. Seuraavat kaks ääniavulla ja samaan tyyliin löytyivät, ei mitään vaikeutta. Viksu eläin. :)

Jäljestämisestä ois muuten Nokialaisella kuvattu video, vielä kun joku keksis hyvän ja ilmaisen ohjelman millä .3gp-muotoiset videot sais muutettua koneella katottaviksi.

Griffon-tapaamista ja muuta

Hakua on taas harrasteltu, montaki kertaa vaan nyt on kyllä unohtunu mitä kaikkia on tehty ja miten.

Yks kerta oltiin ampumaradan vieressä, Köpille kun nuo paukut tahtoo olla vähä liikaa. Alkulenkillä näytti jättäytyvän taakse ja kauhistelevan mutta kun sai valjaat päälle ja pääsi töihin niin siinä unohtu kaikki muu. Kaks ensimmäistä oli helppoa just nuiden paukkujen takia, ne löyty helposti ja sitte laitettiinki jo vähä etäisyyttä, oli helppo maasto ja matkaa taisi olla jo lähemmäs 100m. Lähti ku ohjus ja ukot löytyi heti. :) Kerran käytiin lenkillä ampumaradallan reunalla ja oli just lähimmällä radalla ammunnat. Siinä pyörittiin edes takasi puoli tuntia ja lopuksi Köpi alkoi jo leikkimään siinä metelissä, eli kyllä siitä vielä koira tulee.

Toisella kerralla laitettiin yks maalimies ääniavulla ja kolme valmista reippaan tuulen avustamana. Ensimmäiselle ukolle tuli äänistä huolimatta ja tuulesta johtuen semmonen reilu sadan metrin pisto. :D Löyty se sieltä palatessa kuitenkin. Seuraavat oli valmiita ja Köpi kyllä irtosi hienosti, valmiita kun ei niin mahottomasti kuitenkaan oo otettu.

Eilen oltiin taas metsässä, piti olla vaikea maasto niin otettiin kolme ukkoa ääniavulla ja yksi valmis, myötätuuleen. Pusikoista johtuen en nähny ku lähdön, ei kykene sanomaan miten helposti ne sieltä löyty. Mutta löytyivät kuitenki, ei sinne ketään muistaakseni jääny. :)

Ilmaisua on harjoiteltu kans, ongelmana on "rullan" pudotus just ennenku se pitäs mulle ojentaa, ja taitaahan tuo käydä tervehtimässä maalimiehet vähä turhan innokkaasti ennen kun malttaa ottaa rullan ja lähtiä takasin. Näistähän selvitään vain yhdellä keinolla, reeniä reeniä.


Viime viikonloppuna käytiin Jimin ja Köpin kans Iissä Griffontapaamisessa, paikalla oli sairastumisista johtuen vain 12 griffonia ja kolme väärän merkkistä. Jimi oli taas päivän onnessaan, eikä se Köpikään kovin kärsivältä näyttäny. Juoksutti pienempiänsä minkä ehti. :) Kiitoksia kaikille, mukava päivä oli!

Lomakuvat osa II

"****n raakku, alas sieltä puusta!"

Tauolla

Griffon-tyyny

Auringonlaskua

Köpi piti vähän taukoa jälkihommista, lomalla polkasin pitkästä aikaa jäljen. Jotaki se on tauon aikana älynny, 60 ja 80 askeleen jäljet meni just niinku pitääki, nokka pysy koko ajan maassa ja vauhti oli just hyvä. Jäljen päistä löyty esineet ja niille tuli maahanmeno. Toisella kerralla sama homma, niinku täys ammattilainen ois ollu töissä. :) Tänä aamuna tein taas jäljen, nyt oli mittaa noin pari sataa askelta, puolessa välissä ja lopussa esine. Taisi koiralla olla liikaa höyryjä, ei meinannu malttaa pitää nokkaa maassa ja vauhtiaki oli enemmän ku tarpeeksi. Jäljellä kuitenki pysyttiin ja esineet löyty.

Hakua oli ohjelmassa illalla. Kaks maalimiestä lähti linjalta niin että Köpi näki, käytin koiran pois ja laitoin töihin. Ei tarttenu kahesti käskiä, lähti ihan mukavasti! Ja hetihän ne kadonneet sieltä löyty. Toinen pari samalla lailla ja samalla menestyksellä. Pienen tauon jälkeen aloteltiin ilmaisun harjoittelua eli Köpi haki maalimieheltä "irtorullan" ja toi sen mulle. Hyvin menis jos ohjaaja pysyis koiran tahdissa ja osais käskiä ja kehua just tasan oikialla hetkellä. Mutta eiköhän se vielä siitä.. Lopuksi otettiin vielä esineruutua, Köpille käytiin näyttämässä esine jonka se sitten kävi nostamassa. Eka ja kolmas löyty hienosti, toisella kerralla piti vähän käydä tekemässä jotain ihan muuta.. :D

Ja jottei menis pienen koiran elämä liian vakavaksi harrastamiseksi niin lopuksi käytiin lenkillä Friidan ja Vegan + Wilin, Pinjan ja Tunnan kans. No, vauhtia ei ainakaan puuttunu ja hyvin on Köpi nukkunu sen jälkeen! :)

Köpi lomailee

Ja Timo kans. Muutama kuva eka viikolta:



Mustikoita


Maisemia


"Löysin ja pidän ihan varmasti" :)

Nyt on ainaki Köpi saanu elää koiranelämää, vapaana metsässä. Kuus tuntia se jaksaa sikailla ja hölmöillä, sitten iskee väsy ja pitää nukkua varttitunti. Sen jälkeen vauhtia riittää taas.

Hakua harrastettiin viime viikolla, laitettiin kaikki kolme maaliukkoa metsään ja näytettiin kaikki yks kerrallaan. Käytiin tuumailemassa ja laitoin koiran töihin, ensimmäinen löyty heti, toisen löytymiseen piti hakea vauhtia keskilinjalta ja kolmannen eteen piti tehdä jo töitä. Hienoa nokan käyttöä ja sitkeää työtä!

Tänään oli Raahessa mätsäri ja siellähän piti tietenki käydä ihmettelemässä. Köpi otti isoista pennuista punaisen nauhan ja oli kolmas, vai miten ikinä se nyt sitten menikään. Viisaammat korjannee. :) Köpi käyttäyty kehässä paljo paremmin ku Oulun näyttelyssä, ja ihan niinku muka oltas treenattu. Seiso jo monta sekuntia paikallaan.. Näytti ottavan reissu voimille, hyvin on nukuttanu kotiin tulon jälkeen.

Mätsäristä kuvia täällä, ©Petra Tiittanen

Kuvapäivitystä

Tältä näyttää Köpi kun ikää on pari päivää vaille 8kk. Pentukuvat muuttuu koko ajan hullumman näköiseksi mutta koira ei kasva yhtään. :) Painoa löytyy 21,5 kg, säkäkorkeutta ei oo pentutapaamisen jälkeen mittailtu. Silloin taisi mittariin jäädä karvan verran yli 52cm.

Etsi viimeisestä kuvasta pihavahti. :) Varsinkin hellepäivinä tuo on Köpin paras tutkapaikka..

Full of Action

Nimi alkaa lunastamaan "lupaustaan", eikä tällä kertaa niin positiivisessa mielessä. Puolitoista viikkoa sitten Köpi loukkasi metsälenkillä tassunsa, kurvaili sen verran kovaa että johonki kolahti ja seuraavat viis päivää meni nilkuttaen. Yksi varvas oli kaikista kipein, siinä näky jonkulainen jälki, ei kuitenkaan avohaava vaan aivan kuin mustelma. Alkoi jo vähä hirvittämään ku tunnustellessa koira piti kauhiaa meteliä ja muutenkin oli levoton ja ressaantunu. Mutta viikon päästä kolarista kaikki näytti jo olevan kunnossa. Käytiin muutamana päivänä uimassa, että liikunta olis sopivaa kipeään kinttuun. Siitähän ei koiran iho oikein tykänny, toisen korvan ulkopuoli alkoi punottamaan ja melko äkkiä märkimään, luulisin että on hotspottia, luulisin ku en oo ennen nähny. Karvat leikkasin ja puhdistelin muutaman kerran päivässä, ei onneksi ehtiny laajemmalle. Tällä viikolla jäi sitte uinnit välistä, prkl vielä niin kuumat ilmatki.

Hakuja on ollu parit, ensin tehtiin täysin samanlainen haku kuin allaolevasa kirjotuksesa on kerrottu. Ja koira toimi aivan samalla tavalla. Paitsi että tuli jo paljon vähemmällä huutamisella maaliukolta pois. :) Toisella kerralla tehtiin pientä ja kevyttä kun ei tuosta tassun kunnosta vielä ollut varmuutta. Otettiin pari ukkoa äänellä ja loppuun pari valmista, matkat oli lyhyitä. Viimeiselle valmiille ei näyttäny oikein olevan motivaatiota ja piti ottaa uus lähtö, muuten koira toimi oikein mallikkaasti. Ainakin minun mielestä..

Köpi on muuten ainaki yhden kaupparatsun kauhu, yks päivä oli joku kovasti ulkomaisen näkönen kauppias kiertelemässä naapureiden ovelta toiselle. Olihan se tähänki pihaan tulossa, käveli portaalle asti mutta ovikelloa se ei uskaltanu soittaa. Syy voi löytyä ovikyltistä jossa komeilee 2kk ikäinen suuri ja hurja aussikan alku. :)