24.12.2013

♪ Jaa mee toivootam, jaa mee toivootam... ♫

♫...onnelliistaa, ja hyvää jouluaa! ♪



Kaikki tämänkaltaisia kuvia kuvanneet kyllä sen tietävät, edes tällaiseen lopputulokseen vaaditaan muutama turha ruutu.. Loppukevennyksenä olkoot "Making of Joulukortti 2013"

11.12.2013

Onnea Köpi!

Asennetta elämään jo vuodesta 2008!

2kk
6,5kk

1v3kk
3v2kk

6.12.2013

Rennon leppoisaa itsenäisyyspäivää..




..toivottaa Köpi ja sohvan alta Huti. :)

16.11.2013

Syyskuvia

Hiljaista pitelee, koiraharrastukset on vähän syystauolla. Pari kertaa on käyty kickbikella vedättämässä, laitetaan tämäkin vähyys kelien piikkiin: Jos ei sada kaatamalla vettä, on pakkasta ja baanat on jäässä. Mutta ne kerrat mitä käytiin, niin johan lähti, mentiin aika lujaa! Lupaa hyvää hiihtokaudeksi. Tämän lisäksi on käyty harvakseltaan purutreeneissä hauskuuttamassa yleisöä ja tietenkin koiria itseään. Lenkkeilty on ainakin tarpeeksi, kuljettu otsalamppu loistaen pitkin metsiä kun ei muutakaan viitsi. Tänään ehdittiin valoisan aikaan metsään ja siitä todistusaineistoa:

Tullaan!

Jaa, huutelitko?

Irrotellaanko vähän?

No mikäs siinä, otahan kiinni!

Syys-Köpi

Samassa kuvassa pahemmin ilveilemättä. :)

Huti ryypyllä

Osaako kukaan muuten sanoa miksi kuvat muuttaa näköään kun ne lataa picasaan? Muokkaan nuo koneella paremmiksi ja näyttävät ruudulla hyviltä. Mutta sitten täällä ne näyttää aivan eriltä, esimerkiksi tuo viimeinen kuva on muuttanut näköään aika rajusti huonompaan suuntaan. Vai näkyykö muilla sama ero kuin mulla? Tämä ärsyttää nyt niin ettei meinaa sanotuksi saada!

Yllä alkuperäinen koneen ruudulla, alla picasaan ladattuna ja selaimelta katseltuna. Aika ero.


23.10.2013

Lokakuun hakuilut

Kokeen jälkeen meni kolme viikkoa ennenkuin ehdittiin tekemään palauttavat treenit. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, metsään mentiin ja muutama akka piilotettiin. Etukulmien tarkastus oli hyvin hyvin vaikeaa, tyhjälle puolen lähetin koiran kolme kertaa ennenkuin se siellä kävi. Toisella puolen oli löytö, mutta rulla tippui kesken paluumatkan! Uusintakierroksella homma muistui jo paremmin mieleen, eikai sitä aina voi kaikkea muistaa? Sitten tehtiin hienoja tyhjiä pistoja ja lopulta yksi löytö. Viimeiseksi tehtiin pieni kevennys, kolme maaliakkaa lähti keskilinjalta Köpin pallon ja melko metelin kans metsään, tässä kohti pieni hakukoira oli ratketa liitoksistaan.. Nehän sieltä kyllä löytyi ja Köpi sai hienon loppupalkan kesän hakuiluista, oli aika onnellista koiraa. Hakureppu oli tarkoitus pistää tältä kesää naulaan.

Pongasin sitten kuitenkin ilmoituksen, että Australianpaimenkoirat ry:n järjestämään haku- ja tottiskoulutukseen olisi tullut yksi vapaa paikka. Pienen tuumauksen jälkeen päätin kysyä paikkaa ja niinhän sitä perjantai-iltana lähdettiin kohti Maaninkaa ja Haukkumajaa.

Kouluttajina olivat Särkivaaralaiset Tytti ja Samuli Juntto. Lauantai-aamuna aloitettiin haulla, sovittiin että tehdään koemainen treeni Köpille niin saadaan ongelmat näkyviin. Hyvinhän ne näkyi heti etukulmissa, Köpi ei irronnut tarpeeksi kauas ja juoksenteli mihin suuntaan sattuu. Kun ei haise niin ei mennä, tuttua. Neljä akkaa nostettiin, kaksi ensimmäistä palkatonta ja seuraavat normaalipalkalla. Tältä kierrokselta opittiin ainakin seuraavaa: Jos se koira ei irtoa, älä hyväksy sitä kolmatta tai neljättä huonoa pistoa vaan laita menemään se sinne kauaksi. Normaalitreeneissähän tämä tehdäänkin mutta kokeessa huonommin. Ja kun se koira ei irtoa ja pisto on huonoa, turha siitä on masentua ja kulkea keskilinjalla luovuttaneen näköisenä. Ja muista edetä tarpeeksi, ei se sitä piston mallia paranna jos minä en liiku. Yleensä ottaen kaikki palaute liittyi ohjaajaan, koirahan kyllä toimisi jos minä sitä vaatisin ja osaisin itse toimia. :)

"Kaukana!"

Iltapäivällä sitten tottista ja ensimmäiseksi ongelmaksi nostin liikkeestä seisomisen joka nähdään kokeissa kolme kertaa. Lääkkeeksi saatiin seuraavanlaista: Jos et osaa olla kokeissa kuin treeneissä, ole treeneissä kuin kokeessa. Seuraamisessa koiran pitäisi olla tarkemmin kuulolla, että muistaisi paremmin mitä juuri käskettiin eikä tarvitsisi pistää lottokonetta käyntiin. Esimerkiksi tahdin ja suunnan muutoksia. Luoksetulon loppuosan hitautta myös katsottiin ja siihen saatiin avuksi makkara, oikein tarjoiltuna. Eteenmenossa ei saisi kehua palkan löytämisestä vaan siitä hienosta eteenmenosta, lienenkö tätäkään koskaan ajatellut kun se liike on niin hyvin mennyt. Noutoliikkeen ongelmat korjataan luoksetulo korjaamalla ja pienimuotoinen kapulalla pelaaminen nostovaiheessa korjataan kiljaisemalla noutokäsky uudestaan juuri ennen kapulan nostamista.

Pentukin sen osaa! Kuvassa Särkivaaran Älyn Väläys

Sunnuntai aloitettiin tottiksella, testattiin lauantaina saatuja neuvoja ja keksittiin uusia ongelma. Henkilöryhmässä pyörittiin, ohjaajan tarvisi vieläkin muistaa miten päin se kierretään että paketti pysyy paremmin kasassa! Istumisen hitaudesta on kokeissa pisteitä lähtenyt, siispä sitäkin tarkasteltiin. Lääkkeeksi toistoja ja palkkaa, miten se oikea-aikainen ja hyvä palkkaus voikaan olla niin vaikeaa.. Yleensä ottaen tottiksesta saatiin niin hyvää palautetta että oikein yllätti!

Ruokatauon jälkeen mentiin hakumetsään, nyt oli Samppa tehnyt treenisuunnitelman eikä minun tarvinnut ajatella itse yhtään mitään. Sen kuin pistotteli koiraa sinne mihin käskettiin, siitä kohti mistä käskettiin. Tällaisista treeneistä voisin maksaa useamminkin. ;) Köpi oli paljon pirteämmällä tuulella kuin lauantaina ja irtoili paremmin, yritti kuitenkin muutamalla pistolla löysäillä ja sai siitä palkaksi uuden lähetyksen. Löytöjäkin tuli tasaisen sopivaan tahtiin. Tästä treenistä opittiin ainakin näitä: Liiku! Älä seiso paikallaan naama pöljässä hymyssä, "sehän lähti!" vaan liiku ja auta koiraa tekemään pistoja oikeaan suuntaan. Ole hiljaa! Varsinkin jos näet koiran, älä ala pitämään meteliä vaan anna sen tehdä töitä, kyllä se minut aina keskilinjalta löytää. Ja se alueen syvyys, se on ainakin 70 metriä puolellensa eikä 50 tai parhaassa tapauksessa 55 metriä mikä on treeneissä tapana..

Taitaa Köpin ilmeestä päätellen olla yksi asia mielessä: "Makkaraa!"
Oli kyllä hyvä reissu kaiken kaikkiaan, oppii näistä vaan paljon uutta. Monta asiaa jäi varmasti kirjottamatta, mutta pääasiat nyt ainakin tuli laitettua ylös. Kiitos vielä kaikille koulutuksen järjestäjille, kivaa oli! Nyt se hakureppu pistetään naulaan talven ajaksi ja aletaan keväällä muistelemaan mihin jäätiin.

Kuvia koulutuksesta tuolla: Haku- ja tottiskoulutus

3.10.2013

Koeraportit

Oulun kokeeseen päästiin varasijalta ja ajatuksella "lähdetään kokeilemaan" kun edellisestä kokeesta oli kuitenkin useampi kuukausi aikaa eikä treenattukkaan juurikaan olla, ainakaan jos edellisiin kesiin vertaa. Koe alkoi tottiksella, minua jännitti aivan pirusti ja Köpi oli aivan tulessa, molemmat näkyi suorituksessa! Seuraamisessa se vain pysyi ja pysyi mukana, tuijotti tiukasti silmiin ja käännöksistäkin taisi tulla kehuja. Henkilöryhmä hyvin mutta istumiset hitaita. Liikkeestä istuminen jäi tyypillisesti seisomiseksi, maahanmeno sentään onnistui ja liikkeestä seisominen, ylläri, onnistui! Luoksetulojen loput vähän hitaita, muuten priimaa. Noudot oli hyviä meille, nopeutta on tullut lisää ja luovutuksen välimatka pienentynyt, hypyissä ei ongelmia. Eteenmeno priimaa ja paikallaolossakin pysyi, ohjaaja kyllä meinasi kipata sinne piiloon kun pitkän koetauon jälkeinen jännitys alkoi löysäämään. :) Pisteitä siis huimat 91, taisipa olla toiseksi paras saldo ikinä.

Sitten ajeltiin hakumaastoon, saatiin vuoronumero 3 joka jo sinällään on hyvä merkki. Haku kulki mukavasti, muutaman kerran jouduin Köpin lähettämään uudelleen kun pistot jäi vajaiksi. Mitään niiltä uusintakierroksilta ei löytynyt, vaan nokalla oli vahva näkemys missä väki oli piilossa. Ensimmäinen ja toinen löytyi hyvin, näytöt oli hyviä ja hallinnassakin se melkein oli maalimiehillä. ;) Kolmas löytö aiheutti jo vähän enemmän tuskaa, ainakin mulle. Koiralla näytti olevan haju, mutta ei sitten kuitenkaan tarkentanut sitä. Sitten käytiin toisella puolen tyhjällä ja taas hajun puolelle ja löytyi se sieltä lopulta, ei ollut täydessä matkassa vaan lähempänä keskilinjaa pusikossa. Pisteitä suorituksesta 167, huonoista pistoista lähti kolme pistettä.

Esineruutuun lopetettiin koe, hieman jo ehdin jännittää että mikäköhän on päivän kunto. Turhaan, Köpi irtosi ruutuun kuin ammattilainen ja neljän piston jälkeen oli kolme aarretta tassussa. Tuomari tykkäsi työskentelystä yhtä paljon kuin minä, 30 pistettä. Yhteispisteet siis 288 ja kohtalaisen komia ykköstulos!

Seuraavaksi oli tiedossa Raahen koe heti seuraavana viikonloppuna ja se vähän henkistä tuskaa aiheutti, omissa kokeissa kun ei parin vuoden takaisen katastrofin ja nolauksen jälkeen oo kuonoja näytetty. Köpillä oli kyllä hyvä vauhti päällä kun palauttelevia ja toisaalta valmistelevia treenejä viikon mittaan tehtiin.

Tottiksella aloitettiin tämäkin koe, nyt näkyi viikon takainen koe ja tutun kentän haittapuoli miinusmerkkisenä. Aloitettiin paikallaololla, paikallaan se pysyi mutta vire siinä pääsi laskemaan ja sitäpä ei kiinni enää saatu. Seuraaminen oli hyvä, siinä se taas seurasi ja pysyi mukana tappiin asti. Liikkeestä istuminen oli seisominen, maahanmeno oli seisominen ja seisominen oli, ylläri, seisominen! Luoksetuloissa edellisviikkoa pidempi hidas osuus. Noudoissa oli taas tuttua etäisyyttä luovutuksissa. Eteenmenossa ihan helevetin hidas maahanmeno, kun ei se pallo ollutkaan siellä! Näistä pienistä puutteista huolimatta, tuttuakin tutummat 86 pistettä mukaan maastoon. Näillä pisteillähän sitä pari kesää sitten aloitettiin.. ;)

Hakuun startattiin numerolla neljä. Ensimmäinen pisto aiheutti pientä jännitystä elämään, herra oli sitä mieltä ettei siellä ketään ole mutta jos tätä rullaa tarjoaisin tässä? Ei saanut koira kiitosta siitä vaan pääsi toiselle puolen töihin, siitä se diesel taas hiljalleen kiihtyi. Ensimmäinen löytö oikealta, kuuli keskilinjalle asti että nyt tekee koira tarkkaa työtä eikä nappaa metrin päästä rullaa! Köpi yritti mennä vaneripiilon sisälle katsomaan onko siellä joku, ei päässyt mutta silti näkemys oli että on siellä joku. Näytölle mentiin ja olihan siellä. Taas vähän tyhjiä pistoja, hyviä ja huonoja. Suopursuista oikealta puolen löytyi toinen kadonnut ja sinnekkin mentiin liina soiden. Aikaa oli 200 metrin kohdalla käytetty 7 minuuttia ja koiralla oli aikamoinen hiki, taisin ensimmäistä kertaa juottaa koiraa kesken kokeen. Hienosti pakasterasiasta kun ei hän tykkää juoda pullosta. :D Voisihan sitä aluetta vähän rauhallisemminkin läpi käydä, mutta miksi jarrutella, tuumattiin ja pistettiin taas vauhti päälle. Aloin siinä jo vasenta puolta tuijottelemaan että mistäs se viimenen nostetaan, koira oli jossain vaiheessa sitä mieltä että laitappa oikealle! Minähän tottelin ja siinä taas nähtiin kumpi tietää missä ne tyypit on, viimeinen kömpi ylös häkistä ja helpotus oli melkoinen! 164 pistettä, alun tahmeudesta ja huonoista pistoista johtuen. Ohjaajakin sai noottia että luetaan sitä koiraa..

Esineruutu ja puuttuvan 20 pisteen etsiminen aiheutti sydämen tykytystä ja alahuulen väpätystä, ensimmäisenä ruudussa käynyt narttu oli merkannut alueelle ja tarviiko tuota edes miettiä mihin uroskoira ensimmäisellä pistolla menee? Käskin pois ja lähetin uudestaan. Köpi tuumas että hae itte romus, mää kävelen tätä etulinjaa poispäin. Taisipa siinä päästä yksi perkele ja herra koira laitettiin töihin entistä kovemmilla käskyillä, ja sehän hitto vie toimi! Alkoi tavaraa löytymään, ensin yksi ja sitten toinen. Lopulta puoli minuuttia ennen ajan loppumista löytyi viimenen puuttuva esine ja sittenhän se riemu vasta repesi! 29 pistettä kaikesta huolimatta, tietää yhteensä 279 pistettä ja sitä viimeistä ykköstulosta! Se on nyt virallisesti Suomen Käyttövalio, katsokaa vaikka KoiraNetistä!

Valiokakkua siis päästiin syömään:


Kakusta kiitos Tanjalle! Ja vielä tätäkin kautta isot kiitokset joka ikiselle urakkaan osallistunelle, olihan se melko homma. Mutta kumpi lie matkan varrella enemmän oppinut, koira vai ohjaaja? :) Hakukokeet jätetään nyt muille mutta treenejä ei, hakukoiran sielu vaatii töitä. Ja talven jälkeen sitten katsotaan onko tänä kesänä opittu jäljestämisestä mitään.

15.9.2013

Uutisia!

Nytpä meillä on päivitettävää! Tarkempaa raporttia myöhemmin, pääasiat nyt:

Hakukoe Oulu 7.9.2013, T91, M197, 288 pistettä ja 1-tulos.
Hakukoe Raahe 15.9.2013, T86, M193, 279 pistettä ja 1-tulos.

Viime syksyltähän jo pohjalla on yksi 1-tulos, joten mitähän se tietääkään? :)

©Katri Loukusa

18.8.2013

Keppejä

Pojat kävi hakemassa metsästä keppejä. Hutilla jäi yksi, Köpi löysi kaikki.


9.8.2013

Melkein unohtui kirjoittaa..

.. että meillähän vietettiin synttäreitä 28.7 kun Huti täytti kaksi vuotta!

Hepulit pihalla lahjapallo suussa

Tämä herra alkaa nyt olla parhaimmillaan, pentuajan ongelmat on takanapäin mutta vauhti ei ainakaan vähene ja sopivasti lapsenmielinen se on edelleen, toivottavasti pysyykin. :)

Ratkaisu

Arvoitus voidaan julistaa ratkaistuksi ja ylivoimaisesti parhaan vastauksen kirjoitti Eve, onnea! :)

Palkinnoksi kaiken kuuluisuuden lisäksi annetaan myös Hutin jäljestysvideo tämän viikon maanantailta:


Hissimusiikin tarjoaa Youtube, peittäkööt se ylimääräisen metelin kun en muuten osaa videosta tehdä äänetöntä..

Ja itse jälki.. Oli ilmeisesti vaikea keli, +25 ja kova tuuli. Molemmat koirat painelivat janalla jäljestä selvästi yli ja sitä ei ole tapahtunut monesti, liekkö ikinä. Janat oli 35-40 metriä pitkiä. Video alkaa vähän ensimmäisen kepin jälkeen kun tultiin selkeään metsään ja siinä hidastui sitten vauhtikin reilusti, ilmeisesti lämmin ja tuulinen keli vaikutti. Minuutin kohdalla nähdään perinteinen "kulmanhakukaari", miten tästä pääsisi eroon? Ruokaa kulman jälkeen? 2min 30sek kohdalla juurakon ympärille tein terävän kulman ja sekin haetaan aika kaukaa. 3 minuutissa nähdään Hutin vauhtilähtö jäljelle kepin jälkeen, saahan sen rauhallisemminkin lähtemään jos haluaa.. ;) Tuohon kokeilin muutaman kerran kulmaa 2 metriä kepin jälkeen, vaikka lähdetään vauhdilla niin kulmasta silti selvitään, löytyy sieltä jarrutkin. 3 minuutin jälkeen näkyy vauhti kasvavan ja tarkkuus kärsivän.. Viimeinen videolla näkyvä keppi on tallattu maan tasalle ja sehän meinasi mennä yli, hienosti silti koira korjaa. :) Loppupätkä oli sen verran tiheää metsää ettei koiraa enää juuri näkynyt, joten se jääköön näkemättä. Koko jäljellä oli mittaa vähän päälle 600 metriä ja kaikki kuusi keppiä nousivat.

4.8.2013

Kuva-arvoitus

Niin se vain aika menee eikä blogikirjoituksia näy.. Ehkä sitä tässä juuri alkaneen loman kunniaksi voisi jotain harrastella että olisi päivittämistä! Sitä ennen ajattelin julkaista arvoituksen jota pähkäillessä ehkä menetätte karvoituksen.. Kameran kennolle tallentui tänään kumma ilmestys, mikä on tämä joka vedestä aina välillä käy näkyvillä?




Mielikuvituksellisin vastaus palkitaan vaikka maineella ja kunnialla. :)

30.6.2013

Kesäkuun päivitys

Vähän on hiljaista ollut, mutta paikataan tilannetta..

Lumien lähdettyä alettiin kovalla innolla treenaamaan. Köpin kans harrastettiin hakua, jälkeä, esineitä ja tottista. Hutille tehtiin jälkeä ja esineruutua, tottista, tokoa ja kerran jopa hakua ovat treenanneet Susan kanssa.

Köpillä haun teemana on olleet tyhjät piilot, niitä kun tämä niin kovin mielellään ilmaisisi. Melkeimpä joka treenissä on ollut tyhjä pressupiilo tai häkki ja ilmaisut on otettu suurimmaksi osaksi irtorullilla. Tämä näytti jo tuottaneen tulosta ja uskalsin kiintorullan laittaa kaulaan, ei siinä kauaa sitten kuitenkaan mennyt kun valeilmaisu tuli. Laitoin liinan perään ja käskin viedä näytölle jossa pääsin "kehumaan" koiran ja johan Köpi-parkaa nolotti.. Tämä sattui eilen, joten nähtäväksi jää miten vaikutti.. Tämän lisäksi pöydälle nostetaan suorat ja syvät pistot, näitä kun ei ole lähiaikoina enää näkynyt. Siinä syy myös kesän ainoan hakukokeen tuloksettomuuteen, jos koira ei uppoa syvälle eikä mene sinne mihin käsketään, eipä niitä maalimiehiäkään näy löytyvän. Yksi ukko jäi metsään, mutta olipa se sellaisen risukon takana ettei noin lyhyillä kintuilla sinne helposti olisi päässytkään. Samassa kohti Köpi heitti kuperkeikan keskilinjalle juostessaan..


Köpin jäljellä tehtiin keväällä testi, kokeeseen vai ei. Janan perusteella päätettiin ei ja sitä aloitettiin tekemään aivan alusta uusiksi. 10-20 metrin janalla ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun ne on kokeissa vähän pitempiä. Jälki itsessään kulkee hienommin kuin ehkä ikinä, häntä vispaa koko ajan ja keppejä nousee.

Esineruutua on tehty muutama kerta ja se on vieläkin vähän päivästä kiinni miten kulkee. Jos huvittaa, se on kolme pistoa ja kolme esinettä, mutta jos ei huvita niin meno on kuin 70 hevosvoimaisella vaparidieselillä, kolme esinettä nousisi jos aikaa olisi vartti.. Osansa lienee tuulella, esineillä, tallauksilla ja kaikella, mutta jotain tällekkin pitäisi tehdä.



Tottiksessa ei suurempia ongelmia ole saatu kaivettua esille. Paikallaolon ampumisessa tulee usein hyvin hyvin nopea ylösnousu ja takaisin maahanmeno, johon on hankala ehtiä puuttua. Tätä on tahkottu tänä kesänä lyhyellä matkalla minun ollessa koiraa kohti kääntyneenä. Tulosta on tuottanut, pysyy jo paremmin. Suurempia ongelma tottiksessa ei siis ole, mutta joka liikkeeseen pitäisi saada vähän lisää ruutia ja pientä tarkkuutta.. Ja niiden kuntoon saaminen on minusta kiinni, kun ei osaa niin sitten ei. Ikävä on jo talvea, silloin kun ei tarvi näitä pöljiä tottisliikkeitä tehdä kisoissa.

Sitten Huden touhuja, tällä herralla ei ainakaan into lopu kesken. Jäljellä on keskitytty keppien ilmaisuun, ettei viime kesän tapaan saada tikkukasaa parin metrin päähän vaan yksi ehjä keppi mulle asti, ja edistystä on havaittavissa. Janatreeniä pitää Hutillekkin alkaa tekemään. Itse jälki kulkee suurimmaksi osaksi vallan hyvin, vauhti on hyvä, kepit nousevat melkeimpä aina ja kulmista selvitään. Pohjallakin pitää käydä, eiliset Ghosteye's-jäljet pudottivat hyvin maan tasalle. Mutta sieltä taas noustaan tämänpäiväisen korjaussarjan ansiosta. :D



Huti aloitti myös esineruudun treenaamisen, oikeaoppisuudesta ei varmaan oo tietoakaan mutta olipahan meillä hauskaa. Lähdettiin tallattuun oikean kokoiseen ruutuun partioimaan ja sieltähän sitä romua alkoi nousemaan, taisi esineet olla ilmassa enemmän kuin suussa, mutta kivaa ainakin oli! Seuraavalla kerralla tehtiin pieni ruutu, olikohan 15 metriä kanttiinsa ja lähetin koiraa ruudun ulkopuolelta. Hyvin se homman tajusi, liekköhän tuo vielä muistaa idean kun on ollut pitkähkö tauko välissä..

Ylläolevasta varmaan saa kuvan että ollaan paljokin treenattu, mutta kylläpä me suurimmaksi osaksi ollaan laiskoteltu. Syksyä kohti taas uuteen nousuun ja lomaa odotellessa, vielä muutama kuva piristykseksi jos satuit tänne tulemaan ja tekstiä lukemaan. :)

Odottakaapa vain talvea, virnuilee Köpi. :)

Huti kuukautta vaille 2 vuotta

Köpi 4v6kk

Hymyä pojat!

Köpin facepalm

Paarma perkl!!!

Kerro Köpille vitsi!

Aina yhtä hyväntuulinen Huti

2.5.2013

Uimasillaan

Käytiin törsäämässä talvella saatu lahjakortti, tulipahan testattua tämäkin homma!



Aluksi kumpaakin jännitti veteen meno, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun molemmat loikki hienoja hyppyjä altaaseen lelujen perässä. Hutia homma jännitti sen verran että oli puolen tunnin jälkeen aika poikki, fyysinen kunto tuolta ihan heti ei lopu mutta henkisesti taisi olla rankkaa. :) Köpillä ei tuntunut missään, hienosti jaksoi räpistellä. Pesun ja kuivauksen jälkeen Hutilla meinasi rakentaa pientä hepulia, näytti että sinkoilee joka suuntaan ja rullailee kaikki matot.

Uintien jälkeen pidettiin pikku tauko ja suunnistettiin hakumetsään, se niistä puhtaista koirista..

20.4.2013

Kevättä

Sinne meni hyvät hiihtokelit, tuli vesisateet ja paskakelit. Mutta puolensa kaikessa, olihan tuolla mukava käydä metsässä lenkillä kun pääsi hyvin liikkumaan. Koirat ainakin ottivat sulasta metsästä ilon irti ja vauhti oli melkoista.. Muutama puhelimen kameralla otettu kuva tähän, oli vähän märkää paikoitellen..

Huti tutkii että mihin ne portaat vie

Melko virtaus, tuumaa piskit

Tällä lenkkipolulla pitäisi olla kahluusaappaat

31.3.2013

Videoita ja epäviralliset kisat

Sain videomateriaalia Pärnävaaran kisoista! Tältä näytti startti, huomaa hyvin ettei me turhia lähdössä hätäillä vaan mennään tasaisen varmasti hyvään väliin. Melkoinen härdelli tuo lähtö.


Tässä mennään noin puolen kilometrin päässä lähdösä, vieläkään ei turhia hätäillä. Mahtava nähdä molemmissa videoissa tuo Köpin riemu. :)


Videot kuvasi joukkueen ankkuri Raimo Huhtanen, kiitos! Laittakaa muuten kuvan laatu parhaaksi (720p) ja video koko näyttöön, kuvanlaatu on loistavaa.

Tämän viikon keskiviikkona käytiin Oulussa epävirallisissa kisoissa, oli tarkoitus hiihtää Hutin kanssa ensimmäinen startti ja antaa Köpin huilata. Eihän se kuitenkaan huilaamaan joutanut kun kuskin kisavietti vei molemmat ladulle. Ensin kierrettiin Hutin kanssa 3km aikaan 6,24, vähän palauduttiin ja kierrettiin Köpin kanssa 5km aikaan 10,55!

3km B
1. Timo Rautio & Australianpaimenkoira Huti 6:24
2. Anna-Leena Korkiakoski & Beuceron Stella 6:52
3. Pia Harjuhahto & Whippet Kössi 7:47
4. Pia Harjohahto & Rhodesinkoira Osku 7:58
5. Soile Myllymäki & Australianpaimenkoira Ruska 8:38
6. Laura Soukka & Saksanpaimenkoira Sara 8:46
7. Janne Moilanen & Samojedi Pancho 8:56
8. Heini Nal & Beuceron Emma 5:43 (1,2km)

5km B
1. Suvi Kakko & Beuceron Tellu 10:22
2. Raimo Huhtanen & Belgianpaimenkoira Malinois Håkan 10:38
3. Timo Rautio & Austaralianpaimenkoira Köpi SEKÄ Tero Strömmer & Belgianpaimenkoira Malinois Ylva 10:55
4. Jouko Nivalainen & Belgianpaimenkoira Malinois Konsta 11:12
5. Hanna Loukusa & Australianpaimenkoira Krisse 12:20
6. Mikko Tolkkinen & Sekarotuinen Nonna 16:12


Kuten tuloksista näkyy, Huti korkkasi kisauran yhtä hyvällä sijoituksella kuin "isoveljensä" viime talvena! Köpi ei ihan ykköseksi yltänyt, edelle ehtineissä nimissä on jotain kovin tuttua. ;) Tosi mukava oli taas hiihtää, jotakin siinä aina tapahtuu kun numerolapun saa rintaan..


Hutin eka palkintoposeeraus
Ollaan nautiskeltu pääsiäisen takia parista ylimääräisestä vapaapäivästä ja ulkoiltu vähintään tarpeeksi. Muutama kuva meren jäältä:



Pientä vaanimista..

Köpin pääsiäisterveiset kaikille!

Hutin omat pisnekset.. :D

18.3.2013

SPKL SM Pärnävaara 16.-17.3.2013

Viikko toivuttiin Virpiniemen kisoista ja aamulla neljän jälkeen suunnattiin Subarun keula kohti Pärnävaaraa. Lauantain henkilökohtaiset matkat (10km) jätettiin väliin, kun ei kympin kunnossa sentään olla. ;) Sunnuntaina päästiin hommiin kun oli viestien aika, taas edustettiin Oulun Palveluskoirayhdistystä. Tällä kertaa toisen osuuden hiihti Suvi Kakko & ben Sucikan Gretchen ja kolmannen tuttuun tyyliin Raimo Huhtanen & bpmu Harmaahurstin Hannujaakko. A- ja B-koirat lähtivät yhtäaikaa, viivalla oli 11 koirakkoa. Köpin kanssa lähtö meni taas ilman ongelmia ja kaikki b-koirat jäivät taakse, muutama a-koira myös. Ne ja yksi b-koira kuittasivat pian ohi, mutta puolesta matkasta eteenpäin oli meidän vuoro iskeä ylämäissä ohi. Lopulta taakse jäi kaikki b-koirat ja kaksi saksanseisojaa, meillä oli ylämäissä hyvä vauhti päällä. :) Suvi pääsi b-sarjan ensimmäisenä matkaan ja Raimon lähtiessä oli etumatkaa seuraavaan jo vajaat 3 minuuttia. Siitä alkoi sitten pitkä odotus... Lopulta ne sieltä tuli maalialueelle, ensimmäisinä! Se oli sitten totta, Suomen Mestaruus! Samalla viimeisteltiin tuplamestaruus, A-sarjan voitto tuli myös OPKYlle!