Jälkiä ja sen semmosta

Ollaan tehty kyllä kaikenlaista muttei oo joutanu kirjottamaan. Hakua ollaan harrastettu pari kertaa, ekalla kerralla valmis maalimies kummallekki puolen keskilinjaa, etäisyyttää ainaki 50m ja koira töihin. Suoraan se lähti ja komiasti löyty, sama toiselle puolen sillä aikaa ku toisen puolen maalihenkilö siirtyy jonku matkaa edemmäs. Toisella kierroksella Köpi lähti tarkistamaan vanhaa piiloa mutta matkalla tuli haju vastaan, oli mahtavan näkönen ku nokka nousi pystyyn ja suunta muuttu vauhdista. Eli eipä jääny ukkoja silläkään kertaa metsään.

Toisella kerralla harjoteltiin pelkkää ilmaisua kun kuulemma hakee niin hyvin ettei sitä tarvi enää treenata. Nyt pitäs saaha ilmaisu kuntoon "että saa hommaa eteenpäin ja kokeisiin", kuulu viisaampien suusta. Eli maalimies jää lähelle ja koira hakee irtorullan, siihen asti kaikki menee mainiosti. Parannettavaa ois vielä luovutuksesa, kun sitä rullaa ei malta pitää suussa vaan se sylkästään maahan puoli metriä ennenku ollaan perillä. Suunta on pikkuhiljaa menny parempaan, tarvis vaan lissää reeniä.

Jälkiäki ollaan tehty, en muista määrää. Ainaki pari jälkeä on tehty pellolle, pituutta semmoset 150-200 metriä, nappuloita noin joka toiselle askeleelle ja ikää 40-50 minuuttia. Motivaatio on mahtava, ei vois enää parempi olla. Se vaan pistää pienen koiran kiirehtimään mutta jospa siitäkin selvittäis. Esineet ei nouse, ei sitten millään mutta jäljellä pysytään ja komiasti. Esineruutua ja tottistakin on satunnaisesti harrastettu.





Luntaki jo välillä nähtiin, siinä oli talvipentu onnesta soikeena ku näki pitkästä aikaa lunta. Ei tienny miten päin ois ollu! Lujaa se meni ja näytti kovasti nauttivan. Suuri ruskea ei niin lumesta välitä, edelleenkään, mutta mentävähän se on ku kerran penskakin menee..