29.11.2009

Pitkästä aikaa hakua

Päästiimpähän pikku tauon jälkeen hakuhommiin. Tai no eipä siinä juuri tarvinnu ketään hakea, ilmaisutreeniähän se oli. Ensimmäinen kerta meni vaihteeksi aivan persiilleen, rulla kyllä tuli linjalle asti komiasti mutta siihenhän se jäikin. Eikä meinannu nousta millään, ei niin millään. Mutta minähän en periksi antanu.. Tätä sitte otettiinki muutama kerta uusiksi ja alkohan se rulla tulemaan mulle asti, välillä jopa niin ettei sitä tarvinnu sylkästä maahan. :) Kaks viimestä maalimiestä oli jo vähän piilossa, oisko ollu 20m keskilinjasta. Köpi eteni ku jänis, loikki ja etsi naamalla. Mutta rulla tuli hienosti ja luovutus onnistu! Eli reeniä reeniä..

Yks päivä hyödynsin työmaata, sattu olemaan hyvä pelto vastapäätä. Töistä lähtiessä kävin tekemässä jäljen pellolle ja tunnin päästä tultiin Köpin kans ajamaan se. Jälki oli arviolta 250m pitkä, kolme kulmaa ja lopussa rasiallinen säilykelihaa. Ensimmäisestä kulmasta mentiin pari metriä ohi, sen verran oli vauhtia liikaa. Mutta itsehän tuo asian älysi ja etsi jäljen uudestaan. Pari seuraavaa kulmaa meni jo aivan mallikkaasti. Rasiakin löytyi, sieltä tuli palkka ja vielä pienet narupallon retuutukset päälle.

Jotta semmosta. Eipä muuta tällä kertaa.

22.11.2009

Syksyä..

Eli harrastuspuolella on ollu vähä hiljasempaa. Töiden jälkeen on pimiä, ei näe hakea eikä jäljestää. Tai ihmiset ei näe, koirahan se kyllä.. Viikonloppusin on kuitenki muutamat jäljet tehty, sillon kun ei oo lunta ollu. Ensimmäinen tais mennä aivan persiilleen, ei kestä vielä häiriötä eli koirakavereita yleisönä pellon laidalla. Siitä sisuuntuneena tein seuraavana päivänä toisen, sehän meni sitte niinku oppikirjasta. Esineitä en tainnu jättää mutta terävän kulman tein, sekin löyty lähes mallikkaasti. Nokka pysyi maassa ja vauhtikin oli ihan sopiva. Otsalampun kans pellolla mentiin, oltiin me ainaki ohi pyöräilleen poikaporukan mielestä uskottavan näkönen pari. Ensin hiljeni puhe kokonaan, sitte kuulu vähä säikähtäneellä äänellä "POLIISI!" Juu melkein. Siitä on aikaa jo jonku verran, tauon jälkeen tein eilen 500m pitkän jäljen, kahdella kulmalla ja viidellä esineellä. Ja ikää 50min. Kuvittelin että pikkukoiralla on intoa niin saapahan käytellä nokkaa ihan kunnolla. Jäljen vanhetessa lähettiin lenkille, huomasin jo siinä ku koira kyttäsi koko ajan yhtä tiettyä suuntaa melko tuima ilme naamalla. No sehän sitte häiritti jäljestystäki, eihän se malttanu nokka pysyä maassa koko aikaa. Mikä lie metsän eläin ollu.. Välillä näytti että jälki on jo hukassa kokonaan, mutta aina se kuitenki löytyi ilman apuja. Ensimmäisellä esineellä muistuttelin että miten se ilmaisu menikään, seuraavat neljä meniki jo ihan automaattisesti. Into oli vähä niin ja jäin, jälki kuitenki ajettiin ja sillä pysyttiin.

Hakua ollaan harrastettu muistaakseni kolme kertaa, parit pikaiset ilmaisuharjotukset ja yksi kunnon haku. Neljä maalimiestä, kaks kummallekin puolelle ilman apuja. Intoa ja vauhtia riitti, nokkakin joutui töihin. Kaikki löytyi pienen hakemisen jälkeen. Hyvin hakee, ei luovuta.

Ja mitäs muuta.. Pimiän takia on metsälenkitki jääny vähemmälle, Köpin mielestä remmilenkkeily on ahterista ja sen kyllä huomaa. Metsään ku taas pääsee niin onhan koirassa vauhtia, elämä hymyilee. :) Tulis nyt vain sitä lunta tännekki päin niin olis taas mukavampi tassutella metsässä..