16.9.2012

Hakukoe Oulu 16.9.2012

Piirinmestaruuskokeesta viisastuneena treenattiin muutama kerta ja lähdettiin uudestaan kokeilemaan miten se koira tuomareiden mielestä pelittää. Aloitettiin maastolla ja ensimmäisenä päästiin töihin. Alussa oli takkuista ja kerran se taisi rullaakin tarjota etukulman lähellä. Näin noston, otin rullan pois ja tarkistettiin paikka uudestaan eikä siellä ketään ollut, joten sai turre jatkaa hommiaan. Työskentely oli vähä niin ja näin, toiselle puolen irtosi hienosti mutta toisella puolella ei selvästi haissut ja pistot jäi vajaiksi. Ensimmäinen maalimies löytyi ojasta reilusti ennen sataa metriä. Toinen samalta puolelta muistaakseni 200 metrin lapun kohdilta, sinne oli haisu jo vähän aikaisemmin mutta kielsin varsin lähtemästä ja lähetin paremmin. Kolmas löytyi läheltä takanurkkaa, taas oli merkkaamaton takaraja aika lähellä. Työskentelystä lähti pisteitä ja yhdestä vähän turhan innokkaasta ilmaisusta yksi piste, haun jälkeen oli 161 pistettä kasassa.

Esineruutu oli kyllä loistava, parasta Köpiä ikinä! Kolme pistoa, 1 min 40 sekuntia ja esineet oli kourassa. Tuumasin koiralle lopuksi että "se oli hyvä!", tuomari naurahti ja jatkoi että "niin oli, 30 pistettä, onnea!"

Tottis oli taas tavallisen tahmeaa. Kaikki liikkeet onnistuivat, mitään isoja virheitä ei tullut mutta intokin siitä hommasta puuttui. Seuraaminen väljää, käännökset ja istumiset hitaita, luoksetulot hitaita, noudot jäi vähän kauksi ja niin edelleen. Tyydyttävästä erinomaiseen oli arvosanat ja 86 saatiin kasaan, lopputulos 277 pistettä ja sehän tiesi ensimmäistä ykköstulosta voittajaluokasta! Tällaisia päiviä saisi olla joskus useamminkin! :)

Maailman paras Köpi tottiksen jälkeen. Kuva ©Minna Saarimaa

14.9.2012

Vieläkin elossa

Tällä kertaa on hyvä syy kirjottamattomuuteen. Ukkonen teki selvää tietokoneesta heinäkuun puolessa välissä. Vakuutus korvasi kokonaista 60€ joten uuden koneen sijasta laitettiin tilaukseen uudet sisuskalut vanhaan. Toimituskin oli tosi nopea, ei mennyt kahta kuukauttakaan. Siihen vielä lisäksi perinteinen "eihän se oo muuta kuin kasataan vain"-naapuriapu niin soppa oli valmis.

Mutta koiramaisia kuulumisia kesältä ja kesälomalta seuraavassa.

Hurjat kävi missikisoissa, Kempeleessä match showssa. :) Suurempaa menestystä ei tullut, mutta pääsivätpähän edes joskus "ihmisten ilmoille". Katri esitti molemmat.

 
Suojeluporukassa ollaan päästy muutama kerta vierailemaan, siinäpä mustien tyylinäytettä!



 

Huti täytti vuoden heinäkuun lopulla. Henkinen ikä ei oo vielä lähellekkään vuotta. ;) Taaksepäin kun katselee niin tämä kuva kertoi kyllä parhaiten mitä tuleman piti, ei hitain, hiljaisin eikä helpoin kakara.


Maisemakuvia ei ole paljoa kortille tarttunut, aina on mustat karvakasat edessä.

Merta iltahämärässä

Koirat pääsi veneilemään ensimmäistä kertaa eläessään, mutta käyttäytyivät kuin olisivat joka päivä veneilleet. 


Pohjoisen reissu käytiin kans, tänä kesänä pysyttiin Suomen rajojen sisäpuolella ja matkaa kertyi 1300 km:n verran.

Kemijärvellä otettiin aurinkoa laiturilla

Luostolla vedettiin haisuja kuonon täydeltä

Levin huipulla

Ylläksen rinteessä ei paljoa maisemia näkynyt

Yöttömän yön kokeiden jälkeen pidettiin kisatauko ja treenattiin läskiksi mennyttä tottista kuntoon. Taitoja lähdettiin testaamaan Kiiminkiin piirinmestaruuskokeeseen, lajina tietenkin haku. Tottis kulki ja oltiin taas normaalitasolla eli yksi jäävä liike persiilleen ja muut kohtalaisen hyvin. Muistaakseni 86 oli saalis. Esineruutu oli vaikea ja tuloksena yksi esine. Haussa nähtiin yksi valeilmaisu, etukulmassa oli hämäyspiilo ja sen lähellä maalimies maapiilossa, Köpi paikallistin hajun hieman väärin eikä osunut oikealle piilolle seuraavillakaan pistoilla. Loput kaksi nousi hyvin ja koira jaksoi tosi hienosti juosta koko alueen läpi. Tällä kertaa ei siis tulosta saatu ja Hanna ja Mico pokkasivat piirinmestaruuden. Oikean rotuiselle kuitenkin meni. ;)

©Minna Saarimaa