Yks kerta oltiin ampumaradan vieressä, Köpille kun nuo paukut tahtoo olla vähä liikaa. Alkulenkillä näytti jättäytyvän taakse ja kauhistelevan mutta kun sai valjaat päälle ja pääsi töihin niin siinä unohtu kaikki muu. Kaks ensimmäistä oli helppoa just nuiden paukkujen takia, ne löyty helposti ja sitte laitettiinki jo vähä etäisyyttä, oli helppo maasto ja matkaa taisi olla jo lähemmäs 100m. Lähti ku ohjus ja ukot löytyi heti. :) Kerran käytiin lenkillä ampumaradallan reunalla ja oli just lähimmällä radalla ammunnat. Siinä pyörittiin edes takasi puoli tuntia ja lopuksi Köpi alkoi jo leikkimään siinä metelissä, eli kyllä siitä vielä koira tulee.
Toisella kerralla laitettiin yks maalimies ääniavulla ja kolme valmista reippaan tuulen avustamana. Ensimmäiselle ukolle tuli äänistä huolimatta ja tuulesta johtuen semmonen reilu sadan metrin pisto. :D Löyty se sieltä palatessa kuitenkin. Seuraavat oli valmiita ja Köpi kyllä irtosi hienosti, valmiita kun ei niin mahottomasti kuitenkaan oo otettu.
Eilen oltiin taas metsässä, piti olla vaikea maasto niin otettiin kolme ukkoa ääniavulla ja yksi valmis, myötätuuleen. Pusikoista johtuen en nähny ku lähdön, ei kykene sanomaan miten helposti ne sieltä löyty. Mutta löytyivät kuitenki, ei sinne ketään muistaakseni jääny. :)
Ilmaisua on harjoiteltu kans, ongelmana on "rullan" pudotus just ennenku se pitäs mulle ojentaa, ja taitaahan tuo käydä tervehtimässä maalimiehet vähä turhan innokkaasti ennen kun malttaa ottaa rullan ja lähtiä takasin. Näistähän selvitään vain yhdellä keinolla, reeniä reeniä.
Viime viikonloppuna käytiin Jimin ja Köpin kans Iissä Griffontapaamisessa, paikalla oli sairastumisista johtuen vain 12 griffonia ja kolme väärän merkkistä. Jimi oli taas päivän onnessaan, eikä se Köpikään kovin kärsivältä näyttäny. Juoksutti pienempiänsä minkä ehti. :) Kiitoksia kaikille, mukava päivä oli!
Koiruuksien kanssa varmaan meneekin vapaa-aika? Vielä on hienoa syksyä jäljellä ;) Kaunista syksyä!
VastaaPoista