Synttärihiihdot ja muuta

Alkaa olla jo sen verran lunta että on päästy pari kertaa hiihtämään. Ensimmäisellä kerralla mentiin 4+4km hyvien veturien perässä, hyvin se Köpi veti ja pysyttiin vauhdissa mukana. Tänään oli synttärihiihdot, mentiin 2+2+1km. Kaks ensimmäistä lenkkiä sankari meni ensimmäisenä koirana, ja oli sitä mieltä että mitään jäniksiä ei tarvita, minä tiiän, minä osaan, nyt mennään! Ja niin sitä mentiin, alusta loppuun täysillä. Viimeinen lenkki mentiin perässä, kun Krisse hävisi mutkan taakse niin johan löyty Köpistä taas yks ylimääräinen vaihde. :)

Viestillä käytiin itsenäisyyspäivän aikoihin, se oli viesti numero 3. Maasto oli metsää, kapea polku meni koko matkan ja puolessavälissä oli ojan ylitys. Pisin pätkä oli 400m ja Köpi juoksi kuusi kertaa edestakaisin. Minä olin siirtyvä pää ja siirryin melko reiluja pätkiä kerralla. Toiseksi viimeiselle pätkälle a-pää kävi näyttäytymässä ja koiraan tuli vielä vähän kierroksia lisää. Eipä oo moittimista tässäkään reissussa, hyvin se juoksi. Toisessa päässä Köpi on kuulemma kovasti levoton, piipaa ja on lähdössä takaisin. Mun päässä se rauhottuu ihan hyvin mutta heti kun lupa lähtöön tulee niin kierroksia löytyy!

Huti-hörökorvan kuulumisia kans. Perjantaina oli pitkästä aikaa kamera kuvaamassa työpäivän ajan, ja ensimmäistä kertaa pikkupiski oli hiljaa koko päivän. Paljon se vieläkin touhuilee yksinään, puree punkan reunoja ja silppuaa pahveja, mutta enää se ei oo levoton ja kilju kuin henki ois menossa. Sen myötä myös "vesivahingot" on loppunu, joskus pitkän työpäivän jälkeen saattaa olla yllärit oottamassa. Mitään suurempia sille ei oo vielä tullu opetettua, mitä nyt normaalielämää hiljalleen opetellaan. Istumista ja maahanmenoa pari kertaa ollaan tehty, ja niidenkin perusteella tämä herra on Köpiin verrattuna melko puupää. Vauhtia sen pitkistä kintuista tuntuu löytyvän, menee metsässäkin jo melko ketterästi ja lujaa, että ehkä sille jotain viesti- ja vetohommia kehitellään tulevaisuudessa.

Taas on vuosi mennyt..

...ja Köpin mittariin pyörähtää jo kolme vuotta. Sen kunniaksi synttärisankari tarjosi kakkua Hutille, ihan lautaselta. :)

Maksalaatikkoa, jauhelihaa, jogurttia ja nappuloita

Näkyy herroille kelpaavan!

Köpi istui kivelle ja tuumasi että otahan kuva.

 Onnittelut siskoille!

Päk tu pisnes

Eli Köpi on päässy tässä parina päivänä treenaamaan viestiä. Kai se näki kotona ku hakureppua pakkasin, asfalttitieltä kun käännyttiin soratielle niin ei meinannu poika pöksyissään pysyä. Kuitenki sama paikka missä monesti käydään lenkilläkin, mutta kun oli se reppu mukana. :) Aattelin nyt yrittää kirjottaa matkoja ja treenin sisältöä ylös että pysysin ite vähä kärrillä että mitä on tullu tehtyä. Eli blogin alkuperästä ajatusta pitää yllä.. Jos tätä joku viestiä treenaava lukee niin ideoita ja ajatuksia saa esitellä, ite ku oon alottelija.

1. Pohja oli hiekkatie, koko matka mentiin tietä. Pisin pätkä oli noin 200m, Köpi juoksi viisi kertaa. Itse olin a-päässä, kerran menin Köpiä vastaan niin että koira ikäänkuin törmäsi minuun tiukan mutkan jälkeen. Köpi meni täysillä kumpaankin suuntaan, ei valittamista vauhdissa.

2. Pohja oli kangasmetsä ja toinen puolikas hakkuuaukeaa, metsässä oli pieni kärrypolku ja aukealla ei ollut mitään polkua. Pisin pätkä 350m, viisi kertaa mentiin taas. Minä olin tällä kertaa siirtyvä pää ja ensimmäisen siirtymän jälkeen alkoi tapahtumaan. Pian ekan lähetyspaikan jälkeen polku loppui ja Köpin pyörähti siinä kohti ympäri ja sekunnin sadasosan tuumattuaan pinkaisi metsään. Onneksi näin tämän ja sain huutamalla koiran oikeaan suuntaan. Muuten mentiin taas täysillä ja hyvin. A-pää siirtyi mukana ja viimeisellä siirtyi takaisin lähtöpaikkaan eli viimeinen pätkä oli täysmittainen.

Viime viestiin unohin kirjottaa että Huti kävi jo ensimmäisellä kurssilla, nimittäin remmiräyhäkurssilla. ;) Muut alottaa pentukurssilla, me...

Kamerarepun täytteeksi muutti Canon EF 50mm f/1.8 II, alla muutama kuva miten se piirtelee. :)

Syksy tuli..

.. ja on pimeää ja märkää ja vaikka mitä. Töihin lähtiessä on pimeä ja töistä tullessa on pimeä, lenkillä käydään otsalampun kans ja harrastukset on vähissä. Ja kun ei valosalla pääse kuvaamaan niin kuvataan sitte pimeällä. :)

 

Huti kasvaa ja alkaa tulla hiljalleen järkiinsä. Sisäsiistiksi se on jo melkein oppinut, ainoat vahingot tulee enää työpäivän aikana ja tällä viikolla oli kolme päivää ettei tullut sillonkaan. Joskus taas vastassa on koko satsi, kaikkia laatuja ja lisäksi paljon silputtua tavaraa ja tuunattuja seiniä. Mutta pääosin on alkanu kulkemaan jo paremmin. :) Reipashan tämä on edelleen, mikään ei pelota ja joka paikkaan mennään häntä saparolla. Välillä unohtuu että tämä on tosiaan vasta neljän kuukauden ikäinen, niin on ison koiran elkeet.

Pari jälkeä oon Hutille tehny, niiden perusteella näyttäis melko taitavalta jälkikoiralta. Toisen jäljen kuvasin, video, olkaa hyvät!

Köpiä ei näy haittaavan vaikka ilmat vähän kylmenee, lätäköt käydään läpi vaikka vähän palleja paleleekin. :) 

 Joskus on näköjään ehditty valoisan aikaan metsään, mukana Friida ja Vega. Huti menee seassa kuin olisi aina porukkaan kuulunut..

Mitä pidemmälle syksy menee, sen lujempaa alkaa valjakko kulkemaan. Tulis jo se talvi ja pääsis ladulle. :)

Duke ja Köpi maalissa

© Katri Loukusa

Vedon jälkeen tahtoo olla hiki. :)

© Katri Loukusa

Tarinaa hakukokeesta

Koe alkoi vaihteeksi pitkällä odotuksella, ennen meitä oli hakualueelle menossa 7 koiraa. Siinä sitten istuttiin hyvässä seurassa ja välillä lenkkeiltiin Köpin kans, lopulta päästiin itse asiaan. Hakualue näytti oikein mukavalta, vasen etukulma oli peltoa jossa kasvoi pitkää heinää, muu alue oli juuri sopivaa metsää, ei liian risukkoista ja korkeuseroja oli sopivasti. Laitoin Köpin ensin oikeaan etukulmaan, se meni noin 10-15 metriä ja lähti reippaasti kaartamaan vasemmalle, käskin takaisin ja tarkistamaan etukulman kunnolla. Tällä kertaa se meni tarpeeksi syvälle, kaartoi sieltä vasempaan ja kohta toi rullan. Valeilmaisut vähän kaiveli vieläkin mutta Köpi tuli sen verran varman näköisenä että hyväksyin ilmaisun ja niinhän sitä mentiin näytölle ja ensimmäinen ukko sieltä löytyi. Oli kuulemma oikein kurkistanut sisälle piiloon että onhan siellä varmasti joku. :) Siitäkö lie Köpi saanut varmuutta, homma kulki kuin unelma. Muutama tyhjä tuli väliin, vasemmalta puolelta Köpi yhtäkkiä nosti nokan ja paineli kauempaa keskilinjan yli oikealle, tuli kohta rullan kanssa ja jälleen mentiin näytölle, sieltäkin löytyi ukko. Jos en kovin väärin muistele niin 150 metrin merkki oli aika lähellä tätä kohtaa. Kaukaa ilmaisi mutta varmasti vei näytölle, hiki tuli kyllä juostessa. Nyt en enää muista tuliko tehtyä tyhjiä, jossain vaiheessa sieltä se vasemman takakulman ukkokin nousi. Sekin lähti aika kaukaa ja taas juostiin pitkästi. Kovasti tuomari tykkäsi Köpin työskentelystä, tuumasi että vähän on eri meininki koiralla kuin Raahen kokeessa. Ainoat pistemenetykset tuli parin tyhjän piston lyhyydestä ja keskilinjan ylityksestä ilman mun käskyä. Pisteitä siis 168.

Heti haun jälkeen mentiin esineruutuun, sieltä nousi kolmella pistolla kaksi esinettä. Pisteitä tuli 29, yhden pisteen menetykseen oli tuttu syy, ote esineeseen oli hieman levoton.

Seuraavaksi ajeltiin tottiskentälle ja odoteltiin neljän voittajaluokan koiran ajan vuoroa. Mietin siinä että kai me ne puuttuvat 70 pistettä tästä jotenkin haalitaan kasaan. Siinä vähän aikaa virittelin koiraa sopivaan vauhtiin, ja tällä kertaa taisin onnistua! Kun lähdettiin tuomarille ilmottautumaan, Köpi seurasi niin tiiviisti että oikein yllätyin, siinä jo kävi mielessä että tämähän voi onnistua.. Köpi tosiaan pysyi seuraamisessa mukana koko matkan niin hyvin kun vain koira voi pysyä, ainoa irtaantuminen tuli henkilöryhmässä kun kierrettiin ulkokautta.. Siinä kirosin että miksi ihmeessä sitä ei opi menemään oikeassa järjestyksessä ryhmää, kun varmasti tiiän kummin päin Köpi pysyy paremmin mukana. Jäävillä liikkeillä jatkettiin, jopa liikkeestä seisominen onnistui! Tämä liikehän me vasta kuukausi sitten opeteltiin.. Noudoissa tuli pistemenetyksiä liian aikaisesta jarruttelusta mua kohti tullesa, mutta Köpin suoritukseksi se oli hyvä! Eteenmeno oli suoraan kuin sääntökirjasta luettu, samoin paikallaolo. Paikallaolon aikana aloin miettimään että tämähän taisi mennä aika hyvin, sain itselle kerrankin sopivan rennon fiiliksen päälle. Toki jännitti, mutta niin sopivasti että kykeni järkevästi tekemään ja koira sai siitä vain lisää innostusta yrittää. Lopuksi kuunneltiin arvostelu ja pisteet, ja olihan se melko järkytys kun niitä kertyi yhteensä 95!! Aikamoinen tottis, parasta Köpiä ikinä!! Yhteensä pisteitä kertyi siis 292 ja siitä kuitattiin HK2. Siinäpä on ens kesälle tavoitetta, että pystyttäisiin edes lähelle tuommosia pisteitä. :) Oli kyllä hieno lopetus tämän kauden hakuilulle.

Viralliset tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Siinäpä vielä loistavasta hakukoirasta kuva:

Hutikin kasvaa koko ajan, onneksi. :)

Tänään otettuja kuvia löytyy KUVAGALLERIASTA, käykäähän kurkkimassa!

Aikamoista!

Käytiin Kokkolassa sunnuntaiajelulla kun päästiin varasijalta hakukokeeseen. Viime kokeen valeilmaisujen ja viime viikon epäonnistuneiden treenien jälkeen olo oli melko epävarma ja päässä pyöri jos minkälaista ajatusta. Köpi päätti kuitenkin pistää parastaan, maaston jälkeen pisteitä oli kasassa vaatimattomat 197 ja kaiken huipuksi tempastiin tottiksesta 95 pistettä! Yhteensä se tekee 292 pistettä (kokeen parhaat muuten) ja kirjaimet HK2 nimen eteen! Aivan uskomattoman hienosti se Köpi tänään veti, oon mahottoman ylpeä pienestä koirastani. :) Tarkempaa kisakertomusta tiedossa lähiaikoina..

"Onko se Köpin poika?"

Tuo kysymys on menneellä viikolla kuultu muutaman kerran. :)

Alkuun ollaan pikkupiskin kans päästy ja Köpiki alkaa hiljaalleen hyväksyä kakaran kaveriksi. Oon muutaman kerran pongannu ne nukkumasta kovin vierekkäin ja leikkiihän nuo jo ihan julkisesti yhessä. :) Ainahan ne välillä Köpillä hermot menee ja hammasta tulee, ja siitä hyvästä Huti järjestää aika äänekkään esityksen. Melko reipas koiran alku on, viikon aikana on käyty ihmettelemässä maailman menoa eikä näy hirvittävän. Tuttuja koiria ollaan käyty morjestamassa ja pikkukoira viipottaa perässä niinkuin olis aina kuulunut porukkaan. Vielä kun lopettais kusemasta sisälle, puremasta kaikkia mikä eteen sattuu ja malttais nukkua sillon kun minä nukun, niin minähän saattasin tykätä tuosta eläimestä. ;)

 

Köpi pääsi tänään hakumetsään, ja olihan piskillä virtaa ja intoa hommiin kun on joutunut olemaan vain puruleluna kotona. Otettiin vesisateessa muutama pisto, etu- ja takanurkista löydöt ja koko se väli tyhjää. Tyhjille meni hyvin, toista puolta haki taaksepäin mutta toinen puoli oli jo paremman näköistä. Kiintorulla oli kaulassa eikä tarjonnut valeilmaisua missään vaiheessa.. Koiralle ja mulle jäi hyvä mieli treenistä ja sehän se pääasia on. :) Tottiskentälläkin maanantaina käytiin, otettiin paikallaoloa varustettuna ammuskelulla ja häiriöllä, noutoja yritettiin taas tehdä näyttävämmäksi, eikä muutenkaan viilattu pilkkua ja pidettiin kovasti hauskaa.

Jottei elämä kävis liian helpoksi..

.. hankitaan lisää haasteita. Köpi ylpeänä esittää, tässä on Huti:

 

Tämä termiitti on viralliselta nimeltään Ghosteye's Hardybear, ikää löytyy kokonaista kahdeksan viikkoa ja Köpin toivomuksesta huolimatta se liittyi laumaan eilen. Reipas eläin näyttää olevan, menee ihmisten ja muiden koirien seassa niinkuin isompikin jätkä, häntä tötteröllä ja sata lasissa. :)

Koottuja selityksiä

No niin, taas ollaan Köpin kans yhtä kokemusta viisaampia, käytiin oman seuran järjestämissä hakukokeissa ja miettimistä tuli kotiinviemisiksi enemmän ku pisteitä.

Sen enempää ihmettelemättä itse suoritukseen, alotettiin haulla. Tallusteltiin alueelle ja laitoin koiran töihin, Köpi lähti ihan normaalisti, juoksi etureunaa noin 20m, nappasi rullan suuhun ja tuli takaisin. Kun sitä niin kovasti on luottanut koiraan joka ei pahemmin oo valeilmaisuja tehnyt, luotin nytkin ja laitoin näytölle, no eihän se mihinkään lähtenyt. Järkytys valeilmaisusta oliki sitte sitä luokkaa että omat pasmat meni sekasi ja järkevästi ei enää tullut aateltua. Laitoin toiselle puolen töihin, pistojen lukumäärää on mahoton enää muistaa. Taisi siinä tyhjiä tulla muutama onnistunut ja sitten tuli löytö, normaali Köpi sieltä tuli rulla suussa ja nyt lähdettiin näytölle, umpipiilo ja ukko sieltä löytyi. Seuraavaksi taas toista puolta, Köpi kävi takarajalla tuli taas varmasti rullan kanssa takaisin. Laitoin taas näytölle, koira lähti ja meni niinkuin normaalisti liina tiukalla.. Takarajalla se sitten pysähtyi ja siihen loppui tämä leikki, kaks valeilmaisua, kiitos ja hei. Vaikka ensimmäinen valeilmaisu järkytti, niin se teki tämäkin ja entistä pahemmin, tuosta kun ei pystynyt millään sanomaan että valetta ilmaisee, perskeles. Pisteitä muuten kertyi kokonaista 60.

Jatkettiin maksettuja treenejä, esineitä nostettiin kaks kappaletta ja siitä 29 pistettä. Ote esineestä oli kuulemma sen verran huono että piste meni. Muuta ihmeellistä siinä ei tapahtunu, Köpi meni, käytti nokkaansa, nosti esineet ja tuli pois.

Tottikseen seuraavana, seuraaminen oli ensimmäiset 100 askelta ihan kohtalaista, ei tosiaankaan parasta Köpiä mutta mukana se kulki. Sitte pätkän matkaa ennen henkilöryhmää Köpi pysähtyi kuin seinään, aivan kuin oisin käskenyt pysähtymään. Osansa voi olla sillä että liikkeestä seisomista on parin viimeviikon ajan treenattu ja paljon, joku pöljä tajusi hieman liian myöhään että avoimen luokan tottiksessa on semmonenki liike. No, hienosti pysähty vaikkei edes käsketty. Siitäpä ei enää pakettia saatu kasaan, Köpi paineistu ja loppu oli sen näköistäkin.. Seuraaminen väljää, jättäviä ennakoitiin ja noudot jäi puolitiehen.. Kyllähän sen siitä ois saanu nousemaan, ei ois tarvinnu kun palkkaa näyttää, mutta näytäppä kokeessa.. Eteenmeno oli onneksi kivaa, ja se onnistui niin hyvin kuin se voi onnistua, ja tästä sentään erinomainen! Yhteensä 76 eli koko päivän saldo 165.

Tänään sitten matka kävi hakumetsään ja suunnitelmana 100m tyhjää. Intoa riitti muka taas ja tyhjät pistot oli hienoja, eikä se siellä paljoa rulla suussa juoksennellut. Kun ei sitä kisafiilistä tutulla porukalla saa päälle niin aloin sitte esittämään paskahalvauksen partaalla olevaa ja hyvin epävarmasti laitoin koiran töihin.. Köpi kävi noin 15 metrin päässä olevan ison kiven takana kääntymässä, otti siellä rullan suuhun ja tuli takaisin.. Kielsin jo hyvissä ajoin ja laitoin kolme kertaa samalta paikalta takaisin, kun ei hienoa pistoa tuntunut millään tulevan. Eipä noussut enää rullakaan, vaikka jatkoin tätä "tärinää" loppuun asti.. Takanurkista sitten tuli löydöt, ettei aivan mene koiran kiusaamiseksi..

Ongelma siis saatiin kaivettua esiin, ja mistäpä muualta se löytyy kuin kirjottajan korvien välistä.. Voi perkele kun sitä osais olla jännittämättä. Vaikka eilisessä kokeessa en omasta mielestä paljoa jännittänyt, ainahan se silti vähän.. Ja tosiaan ensimmäisen valeilmaisun jälkeen meni oma pakka sekaisin, toisen voi huoletta pistää sen piikkiin. Nyt tässä vain on se ongelma että miten luottaa ilmaisuihin kun se tähän asti on ollut idioottivarmaa.. Ja mitä tekis tottikselle, se kun on pilattu liialla treenaamisella. Jäiskö talvitauolle vai hakkaisko päätä seinään, kausi kun olis kuitenki mukava lopetella onnistumiseen.. Siinäpä sitä on miettimistä. No, katotaan mitä kaikkia syksy tuo tullessaan..

Kesä meni...

...ja voisi vähän kuvien muodossa muistella mitä tuli tehtyä.

Krissen ja seisoja-Köpin kanssa käytiin lenkkeilemässä..

Kaksi Köpiä menossa järveen..

 

 Suuria ja hurjia saksanpaimenkoiria käytiin kattomassa..

Köpikin pääsi kokeilemaan suojeluskoiran hommia. :) 

Hakukokeessa käytiin ja sieltähän tuotiin nimen eteen kirjaimet HK1

Takakontin apinan matkustusmukavuutta parannettiin ja hommattiin Kulkukoiran veräjä..

© Katri Loukusa

Auton mittariin kertyi viiden viikon aikana 6600 km, tuli muuten mittarikatos tutuksi..

Äiti ja siskokin kävi kylässä. :)

Sikailtiin tutulla porukalla..

Rannoilla lorkittiin ainakin tarpeeksi..

Tehtiin talveksi takkaan lämmikettä..

Tutustuttiin uuteen lajiin nimeltä viesti..

..ja Köpihän kyllä juoksi!

Eilen käytiin Köpin kasvattajalla kyläilemässä, siellä oli muutama muukin.

Kiksi- siskokin siellä oli. Nämä kaks on kyllä luonteeltaan niin saman oloisia, oli mukava lyhyen lenkin aikana seurata kuin hyvin tulevat edelleen juttuun. :)

Siinäpä jotain kuvia kesältä. Syksyn kunniaksi voisi vaikka alkaa kirjoittamaan treeneistä, se kun näkyy pahasti unohtuneen..