2.10.2011

"Onko se Köpin poika?"

Tuo kysymys on menneellä viikolla kuultu muutaman kerran. :)

Alkuun ollaan pikkupiskin kans päästy ja Köpiki alkaa hiljaalleen hyväksyä kakaran kaveriksi. Oon muutaman kerran pongannu ne nukkumasta kovin vierekkäin ja leikkiihän nuo jo ihan julkisesti yhessä. :) Ainahan ne välillä Köpillä hermot menee ja hammasta tulee, ja siitä hyvästä Huti järjestää aika äänekkään esityksen. Melko reipas koiran alku on, viikon aikana on käyty ihmettelemässä maailman menoa eikä näy hirvittävän. Tuttuja koiria ollaan käyty morjestamassa ja pikkukoira viipottaa perässä niinkuin olis aina kuulunut porukkaan. Vielä kun lopettais kusemasta sisälle, puremasta kaikkia mikä eteen sattuu ja malttais nukkua sillon kun minä nukun, niin minähän saattasin tykätä tuosta eläimestä. ;)




Köpi pääsi tänään hakumetsään, ja olihan piskillä virtaa ja intoa hommiin kun on joutunut olemaan vain puruleluna kotona. Otettiin vesisateessa muutama pisto, etu- ja takanurkista löydöt ja koko se väli tyhjää. Tyhjille meni hyvin, toista puolta haki taaksepäin mutta toinen puoli oli jo paremman näköistä. Kiintorulla oli kaulassa eikä tarjonnut valeilmaisua missään vaiheessa.. Koiralle ja mulle jäi hyvä mieli treenistä ja sehän se pääasia on. :) Tottiskentälläkin maanantaina käytiin, otettiin paikallaoloa varustettuna ammuskelulla ja häiriöllä, noutoja yritettiin taas tehdä näyttävämmäksi, eikä muutenkaan viilattu pilkkua ja pidettiin kovasti hauskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti