Ensimmäisellä kerralla oltiin tuulisella ja aukealla paikalla, tuulet teki tehtävänsä ja Köpi otti suunnan melkein keskilinjan suuntasesti, tietenki väärään suuntaan heti etunurkasta. Käskin takaisin ja lähetin uudestaan, taas sama homma. Uus lähetys muutamaa askelta syvemmältä ja sama homma, suunta ihan minne sattuu. Muutaman hölmöilyn jälkeen koira meni niin sekasi ettei tienny saako mennä vai eikö, lopputreenin tavote oliki saada koira lähtemään kerrasta. Ja se tavoite otti ja täyttyi, alun hölmöilyt unohtui. Rulla pysyi suussa vaihtelevasti ja kuuma oli.
Seuraavalla kerralla oli vähä erilainen treeni ja koiran mielestä mahtava kun ei tarvinnu rullantuontia miettiä vaan sai painella suoraa syömään. :) Ja minäki olin mielissään ku kaikki toimi. Piirtelin oikein kuvan, klikkaamalla pitäis suurentua. Eli maalimies yli 60 metriin keskilinjasta ja suoralla palkalla. Ensin näytetään maalimies koiralle suoraan kohdalla ja käydään hetken aikaa muualla. Sillä välin maalimies siirtyy n. 20 m ja menee piiloon. Tämän jälkeen koira hommiin ja lopputuloksena hienon mallinen pisto. Tätä tehtiin neljän ukon verran ja meni melkein niinkuin piti, ainoa ongelma oli toisen puolen ryteikkö josta ei oikein maalimiestä erottanu. Koira onneksi löysi. Toisella puolen oli hyvin selkeää ja maalimies numero 3:lla oli etäisyyttä noin 100m. :)
Kolmas kerta oli eilen ja vielä tuoreessa muistissa. Helteestä johtuen otettiin kevyempää, ei ihan sataa metriä tällä kertaa. Nyt löyty neljä eksynyttä letkun pätkän kans, ohjelmassa rullantuontia selkeässä maastossa. Kolme ensimmäistä meni ilman ongelmia mutta se neljäs.. Köpi pudotti rullan n. 10-15 m ennen keskilinjaa, löysi kuitenkin samantien uudestaan, otti rullan suuhun ja lähti takaisin maalimiehelle. Sain onneksi muistuteltua mikä se oikea suunta on. Ja tuo kun ei oo ensimmäinen kerta, pitäs tehä asialle jotain.. Pienestä sekoilusta huolimatta tämä jätettiin viimeiseksi, oli sen verran pitkäkielinen koira ettei enää raskinu ottaa enempää.
Jälkiä on tehty kerran, se oli Köpille ensimmäinen vieraan tekemä jälki. Edelleen, viime syksyiseen nähden ihan kauhiaa kateltavaa. Välillä mennään kyllä tosi hitaasti ja tarkasti, askel askeleelta ja mutta kohta taas mennään nokka korkealla. Reitillä kuitenki pysyttiin koko ajan, kolme (tai neljä?) kulmaa löyty hienosti ja keppejä kans. Tai no kepit löysin minä ja jarrutin koiraa, sitäki tarttis alkaa opettelemaan ihan alusta näköjään..
Samalla tehtiin esineruutu, joka oli kunnon tiputus maan pinnalle! Edellinen kerta ku meni aivan liian hyvin, kaikki esineet löyty suunnilleen kertarykäsyllä. Nyt ei löytyny, kovasti se töitä teki mutta kun ei löytyny niin ei löytyny. Aattelin että sattuuhan näitä, mutta kun toinenki, esineruudun hyvin osaava koira teki samanlaisen suorituksen niin tuumattiin että maasto taisi olla liian hankala. Ruudun 35-40 ensimmäistä metriä oli selkeää ja takalaita tiheää pusikkoa, taisi puskat pistää koiran herneet luulemaan että takalaita on tässä. Kummallekki yks löytö, työllä ja tuskalla.
Loppuun vielä muutama kesäinen kuva, lisää tekstiä taas seuraavalla kerralla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti