29.1.2014
Ekat kisat
Eilen pyyhkästiin Köpin kans ensimmäistä kertaa tälle talvea kelloa vastaan, Oulussa Muskettikoira Cupissa. Lumitilanteen takia matka oli 3km joka sopii näille vetokilometreille ihan hyvin! Vähän oli rutiinit hukassa ja kiire tuli lähtöön, mutta ehdittiin kuitenkin. Köpikin tiesi että ollaan lähtöviivalla, ei se montaa hetkeä malttanut olla hiljaa. Vasta kun lähettäjä sanoi "paikoillanne", tuli hiljaista. Hiihto kulki hyvin ja hieno ohituskin saatiin loppusuoralle, maalissa kello näytti lukemaa 6.25. Arkisto kertoo, että Hutin kans mentiin viime keväänä sama pätkä sekuntia nopeammin. Muilla näkyi kulkevan vielä lujempaa ja tuloksia katsellessa käy mielessä että tarvisi vissiin vähän treenata. ;)
23.1.2014
Ei vieläkään oikein mitään
Hiljaista on treenirintamalla, lunta on meillä aivan liian vähän hiihtämiseen ja kaikesta muusta harrastamisesta ollaan talvitauolla. Paitsi tietenkin Huti joka kovasti tokokoiran hommia harrastaa, mutta siinä lajissa minä pääsen aika helpolla. :)
Lenkkeilty ollaan ja välillä kuvauskalustoakin on ollut mukana. Ensin perinteinen kamera ja aikaansaannoksia tässä:
Lenkillä from Timo Rautio on Vimeo.
Lenkkeilty ollaan ja välillä kuvauskalustoakin on ollut mukana. Ensin perinteinen kamera ja aikaansaannoksia tässä:
 |
| Huti ja hienot korvat.. |
 |
| ..ja korvakarvat :) |
 |
| Totista poikaa |
 |
| Oikein järki loistaa! |
 |
| Onko Köpillä kiire johonkin? |
 |
| Mikäs siellä? |
Videomuotoista lenkkipöljäilyä pieni pätkä:
Lenkillä from Timo Rautio on Vimeo.
Täysikokoisena HD-laatuisena ylläolevasta linkistä!
11.1.2014
Vihdoin!
Päästiinhän sitä lopultakin ladulle, vetokausi polkaistiin käyntiin vuodenvaihteen jälkeen. Todisteena siitä videomateriaalia, vielä aika huonolaatuista kyllä kun pitäisi hommata parempi ohjelma käsittelyyn. Mutta saahan siitä jotain selvää kuitenkin!
Vetoja from Timo Rautio on Vimeo.
Näyttäisi, että minun ja Köpin pahimmat kilpailijat ovat tänä talvena aika tuttuja. Puolustuksena pitää sanoa, että mulla painaa jaloissa neljässä päivässä hiihdetyt 95km ja koirilla myös edellispäivien kovat lenkit. Ei siinä auttanut mikään, ohi ne meni eikä meinattukkaan saada kiinni. :)
Nythän tuo näyttäisi tulevan talvi tännekkin, jospa sitä päästäisiin hiihtämään enemmänkin.
Loppukevennykseksi taas kuva! Siivosin koirien ruokakaappia ja oli siinä pari nohevaa apulaista, toinen niistä tarjosi apua ruokien sijoittamiseen..
Vetoja from Timo Rautio on Vimeo.
Näyttäisi, että minun ja Köpin pahimmat kilpailijat ovat tänä talvena aika tuttuja. Puolustuksena pitää sanoa, että mulla painaa jaloissa neljässä päivässä hiihdetyt 95km ja koirilla myös edellispäivien kovat lenkit. Ei siinä auttanut mikään, ohi ne meni eikä meinattukkaan saada kiinni. :)
Nythän tuo näyttäisi tulevan talvi tännekkin, jospa sitä päästäisiin hiihtämään enemmänkin.
Loppukevennykseksi taas kuva! Siivosin koirien ruokakaappia ja oli siinä pari nohevaa apulaista, toinen niistä tarjosi apua ruokien sijoittamiseen..
2.1.2014
Otsalampputesti
Vuoden pimeimmän ajan kunniaksi testasin kolme otsalamppua joita tulee käytettyä. Valotusasetukset on kaikissa samat, mitä nyt taas picasa pilaa vähänkin valon ja värjää kuvia..
Jos tätä sattuu lukemaan joku joka harrastaa metsälenkkeilyä pimeässä, niin siitäpä apua lampun valintaan! Ennen kompuroitiin kalliilla merkkilampuilla ja vuosi sitten tilasin testiksi tuon Kiinan ihmeen, sitä on kummasti sen jälkeen tullut käytettyä.
 |
| Led Lenser H7R, 59,90€ |
 |
| Petzl Tikka XP2, 56,90€ |
 |
| Cree XM-L T6, 19,90€ |
Jos tätä sattuu lukemaan joku joka harrastaa metsälenkkeilyä pimeässä, niin siitäpä apua lampun valintaan! Ennen kompuroitiin kalliilla merkkilampuilla ja vuosi sitten tilasin testiksi tuon Kiinan ihmeen, sitä on kummasti sen jälkeen tullut käytettyä.
24.12.2013
♪ Jaa mee toivootam, jaa mee toivootam... ♫
♫...onnelliistaa, ja hyvää jouluaa! ♪
Kaikki tämänkaltaisia kuvia kuvanneet kyllä sen tietävät, edes tällaiseen lopputulokseen vaaditaan muutama turha ruutu.. Loppukevennyksenä olkoot "Making of Joulukortti 2013"
11.12.2013
6.12.2013
16.11.2013
Syyskuvia
Hiljaista pitelee, koiraharrastukset on vähän syystauolla. Pari kertaa on käyty kickbikella vedättämässä, laitetaan tämäkin vähyys kelien piikkiin: Jos ei sada kaatamalla vettä, on pakkasta ja baanat on jäässä. Mutta ne kerrat mitä käytiin, niin johan lähti, mentiin aika lujaa! Lupaa hyvää hiihtokaudeksi. Tämän lisäksi on käyty harvakseltaan purutreeneissä hauskuuttamassa yleisöä ja tietenkin koiria itseään. Lenkkeilty on ainakin tarpeeksi, kuljettu otsalamppu loistaen pitkin metsiä kun ei muutakaan viitsi. Tänään ehdittiin valoisan aikaan metsään ja siitä todistusaineistoa:
Osaako kukaan muuten sanoa miksi kuvat muuttaa näköään kun ne lataa picasaan? Muokkaan nuo koneella paremmiksi ja näyttävät ruudulla hyviltä. Mutta sitten täällä ne näyttää aivan eriltä, esimerkiksi tuo viimeinen kuva on muuttanut näköään aika rajusti huonompaan suuntaan. Vai näkyykö muilla sama ero kuin mulla? Tämä ärsyttää nyt niin ettei meinaa sanotuksi saada!
 |
| Tullaan! |
 |
| Jaa, huutelitko? |
 |
| Irrotellaanko vähän? |
 |
| No mikäs siinä, otahan kiinni! |
 |
| Syys-Köpi |
 |
| Samassa kuvassa pahemmin ilveilemättä. :) |
 |
| Huti ryypyllä |
Osaako kukaan muuten sanoa miksi kuvat muuttaa näköään kun ne lataa picasaan? Muokkaan nuo koneella paremmiksi ja näyttävät ruudulla hyviltä. Mutta sitten täällä ne näyttää aivan eriltä, esimerkiksi tuo viimeinen kuva on muuttanut näköään aika rajusti huonompaan suuntaan. Vai näkyykö muilla sama ero kuin mulla? Tämä ärsyttää nyt niin ettei meinaa sanotuksi saada!
 |
| Yllä alkuperäinen koneen ruudulla, alla picasaan ladattuna ja selaimelta katseltuna. Aika ero. |
23.10.2013
Lokakuun hakuilut
Kokeen jälkeen meni kolme viikkoa ennenkuin ehdittiin tekemään palauttavat treenit. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, metsään mentiin ja muutama akka piilotettiin. Etukulmien tarkastus oli hyvin hyvin vaikeaa, tyhjälle puolen lähetin koiran kolme kertaa ennenkuin se siellä kävi. Toisella puolen oli löytö, mutta rulla tippui kesken paluumatkan! Uusintakierroksella homma muistui jo paremmin mieleen, eikai sitä aina voi kaikkea muistaa? Sitten tehtiin hienoja tyhjiä pistoja ja lopulta yksi löytö. Viimeiseksi tehtiin pieni kevennys, kolme maaliakkaa lähti keskilinjalta Köpin pallon ja melko metelin kans metsään, tässä kohti pieni hakukoira oli ratketa liitoksistaan.. Nehän sieltä kyllä löytyi ja Köpi sai hienon loppupalkan kesän hakuiluista, oli aika onnellista koiraa. Hakureppu oli tarkoitus pistää tältä kesää naulaan.
Pongasin sitten kuitenkin ilmoituksen, että Australianpaimenkoirat ry:n järjestämään haku- ja tottiskoulutukseen olisi tullut yksi vapaa paikka. Pienen tuumauksen jälkeen päätin kysyä paikkaa ja niinhän sitä perjantai-iltana lähdettiin kohti Maaninkaa ja Haukkumajaa.
Kouluttajina olivat Särkivaaralaiset Tytti ja Samuli Juntto. Lauantai-aamuna aloitettiin haulla, sovittiin että tehdään koemainen treeni Köpille niin saadaan ongelmat näkyviin. Hyvinhän ne näkyi heti etukulmissa, Köpi ei irronnut tarpeeksi kauas ja juoksenteli mihin suuntaan sattuu. Kun ei haise niin ei mennä, tuttua. Neljä akkaa nostettiin, kaksi ensimmäistä palkatonta ja seuraavat normaalipalkalla. Tältä kierrokselta opittiin ainakin seuraavaa: Jos se koira ei irtoa, älä hyväksy sitä kolmatta tai neljättä huonoa pistoa vaan laita menemään se sinne kauaksi. Normaalitreeneissähän tämä tehdäänkin mutta kokeessa huonommin. Ja kun se koira ei irtoa ja pisto on huonoa, turha siitä on masentua ja kulkea keskilinjalla luovuttaneen näköisenä. Ja muista edetä tarpeeksi, ei se sitä piston mallia paranna jos minä en liiku. Yleensä ottaen kaikki palaute liittyi ohjaajaan, koirahan kyllä toimisi jos minä sitä vaatisin ja osaisin itse toimia. :)
Iltapäivällä sitten tottista ja ensimmäiseksi ongelmaksi nostin liikkeestä seisomisen joka nähdään kokeissa kolme kertaa. Lääkkeeksi saatiin seuraavanlaista: Jos et osaa olla kokeissa kuin treeneissä, ole treeneissä kuin kokeessa. Seuraamisessa koiran pitäisi olla tarkemmin kuulolla, että muistaisi paremmin mitä juuri käskettiin eikä tarvitsisi pistää lottokonetta käyntiin. Esimerkiksi tahdin ja suunnan muutoksia. Luoksetulon loppuosan hitautta myös katsottiin ja siihen saatiin avuksi makkara, oikein tarjoiltuna. Eteenmenossa ei saisi kehua palkan löytämisestä vaan siitä hienosta eteenmenosta, lienenkö tätäkään koskaan ajatellut kun se liike on niin hyvin mennyt. Noutoliikkeen ongelmat korjataan luoksetulo korjaamalla ja pienimuotoinen kapulalla pelaaminen nostovaiheessa korjataan kiljaisemalla noutokäsky uudestaan juuri ennen kapulan nostamista.
Sunnuntai aloitettiin tottiksella, testattiin lauantaina saatuja neuvoja ja keksittiin uusia ongelma. Henkilöryhmässä pyörittiin, ohjaajan tarvisi vieläkin muistaa miten päin se kierretään että paketti pysyy paremmin kasassa! Istumisen hitaudesta on kokeissa pisteitä lähtenyt, siispä sitäkin tarkasteltiin. Lääkkeeksi toistoja ja palkkaa, miten se oikea-aikainen ja hyvä palkkaus voikaan olla niin vaikeaa.. Yleensä ottaen tottiksesta saatiin niin hyvää palautetta että oikein yllätti!
Ruokatauon jälkeen mentiin hakumetsään, nyt oli Samppa tehnyt treenisuunnitelman eikä minun tarvinnut ajatella itse yhtään mitään. Sen kuin pistotteli koiraa sinne mihin käskettiin, siitä kohti mistä käskettiin. Tällaisista treeneistä voisin maksaa useamminkin. ;) Köpi oli paljon pirteämmällä tuulella kuin lauantaina ja irtoili paremmin, yritti kuitenkin muutamalla pistolla löysäillä ja sai siitä palkaksi uuden lähetyksen. Löytöjäkin tuli tasaisen sopivaan tahtiin. Tästä treenistä opittiin ainakin näitä: Liiku! Älä seiso paikallaan naama pöljässä hymyssä, "sehän lähti!" vaan liiku ja auta koiraa tekemään pistoja oikeaan suuntaan. Ole hiljaa! Varsinkin jos näet koiran, älä ala pitämään meteliä vaan anna sen tehdä töitä, kyllä se minut aina keskilinjalta löytää. Ja se alueen syvyys, se on ainakin 70 metriä puolellensa eikä 50 tai parhaassa tapauksessa 55 metriä mikä on treeneissä tapana..
Oli kyllä hyvä reissu kaiken kaikkiaan, oppii näistä vaan paljon uutta. Monta asiaa jäi varmasti kirjottamatta, mutta pääasiat nyt ainakin tuli laitettua ylös. Kiitos vielä kaikille koulutuksen järjestäjille, kivaa oli! Nyt se hakureppu pistetään naulaan talven ajaksi ja aletaan keväällä muistelemaan mihin jäätiin.
Kuvia koulutuksesta tuolla: Haku- ja tottiskoulutus
Pongasin sitten kuitenkin ilmoituksen, että Australianpaimenkoirat ry:n järjestämään haku- ja tottiskoulutukseen olisi tullut yksi vapaa paikka. Pienen tuumauksen jälkeen päätin kysyä paikkaa ja niinhän sitä perjantai-iltana lähdettiin kohti Maaninkaa ja Haukkumajaa.
Kouluttajina olivat Särkivaaralaiset Tytti ja Samuli Juntto. Lauantai-aamuna aloitettiin haulla, sovittiin että tehdään koemainen treeni Köpille niin saadaan ongelmat näkyviin. Hyvinhän ne näkyi heti etukulmissa, Köpi ei irronnut tarpeeksi kauas ja juoksenteli mihin suuntaan sattuu. Kun ei haise niin ei mennä, tuttua. Neljä akkaa nostettiin, kaksi ensimmäistä palkatonta ja seuraavat normaalipalkalla. Tältä kierrokselta opittiin ainakin seuraavaa: Jos se koira ei irtoa, älä hyväksy sitä kolmatta tai neljättä huonoa pistoa vaan laita menemään se sinne kauaksi. Normaalitreeneissähän tämä tehdäänkin mutta kokeessa huonommin. Ja kun se koira ei irtoa ja pisto on huonoa, turha siitä on masentua ja kulkea keskilinjalla luovuttaneen näköisenä. Ja muista edetä tarpeeksi, ei se sitä piston mallia paranna jos minä en liiku. Yleensä ottaen kaikki palaute liittyi ohjaajaan, koirahan kyllä toimisi jos minä sitä vaatisin ja osaisin itse toimia. :)
 |
| "Kaukana!" |
Iltapäivällä sitten tottista ja ensimmäiseksi ongelmaksi nostin liikkeestä seisomisen joka nähdään kokeissa kolme kertaa. Lääkkeeksi saatiin seuraavanlaista: Jos et osaa olla kokeissa kuin treeneissä, ole treeneissä kuin kokeessa. Seuraamisessa koiran pitäisi olla tarkemmin kuulolla, että muistaisi paremmin mitä juuri käskettiin eikä tarvitsisi pistää lottokonetta käyntiin. Esimerkiksi tahdin ja suunnan muutoksia. Luoksetulon loppuosan hitautta myös katsottiin ja siihen saatiin avuksi makkara, oikein tarjoiltuna. Eteenmenossa ei saisi kehua palkan löytämisestä vaan siitä hienosta eteenmenosta, lienenkö tätäkään koskaan ajatellut kun se liike on niin hyvin mennyt. Noutoliikkeen ongelmat korjataan luoksetulo korjaamalla ja pienimuotoinen kapulalla pelaaminen nostovaiheessa korjataan kiljaisemalla noutokäsky uudestaan juuri ennen kapulan nostamista.
 |
| Pentukin sen osaa! Kuvassa Särkivaaran Älyn Väläys |
Sunnuntai aloitettiin tottiksella, testattiin lauantaina saatuja neuvoja ja keksittiin uusia ongelma. Henkilöryhmässä pyörittiin, ohjaajan tarvisi vieläkin muistaa miten päin se kierretään että paketti pysyy paremmin kasassa! Istumisen hitaudesta on kokeissa pisteitä lähtenyt, siispä sitäkin tarkasteltiin. Lääkkeeksi toistoja ja palkkaa, miten se oikea-aikainen ja hyvä palkkaus voikaan olla niin vaikeaa.. Yleensä ottaen tottiksesta saatiin niin hyvää palautetta että oikein yllätti!
Ruokatauon jälkeen mentiin hakumetsään, nyt oli Samppa tehnyt treenisuunnitelman eikä minun tarvinnut ajatella itse yhtään mitään. Sen kuin pistotteli koiraa sinne mihin käskettiin, siitä kohti mistä käskettiin. Tällaisista treeneistä voisin maksaa useamminkin. ;) Köpi oli paljon pirteämmällä tuulella kuin lauantaina ja irtoili paremmin, yritti kuitenkin muutamalla pistolla löysäillä ja sai siitä palkaksi uuden lähetyksen. Löytöjäkin tuli tasaisen sopivaan tahtiin. Tästä treenistä opittiin ainakin näitä: Liiku! Älä seiso paikallaan naama pöljässä hymyssä, "sehän lähti!" vaan liiku ja auta koiraa tekemään pistoja oikeaan suuntaan. Ole hiljaa! Varsinkin jos näet koiran, älä ala pitämään meteliä vaan anna sen tehdä töitä, kyllä se minut aina keskilinjalta löytää. Ja se alueen syvyys, se on ainakin 70 metriä puolellensa eikä 50 tai parhaassa tapauksessa 55 metriä mikä on treeneissä tapana..
 |
| Taitaa Köpin ilmeestä päätellen olla yksi asia mielessä: "Makkaraa!" |
Kuvia koulutuksesta tuolla: Haku- ja tottiskoulutus
3.10.2013
Koeraportit
Oulun kokeeseen päästiin varasijalta ja ajatuksella "lähdetään kokeilemaan" kun edellisestä kokeesta oli kuitenkin useampi kuukausi aikaa eikä treenattukkaan juurikaan olla, ainakaan jos edellisiin kesiin vertaa. Koe alkoi tottiksella, minua jännitti aivan pirusti ja Köpi oli aivan tulessa, molemmat näkyi suorituksessa! Seuraamisessa se vain pysyi ja pysyi mukana, tuijotti tiukasti silmiin ja käännöksistäkin taisi tulla kehuja. Henkilöryhmä hyvin mutta istumiset hitaita. Liikkeestä istuminen jäi tyypillisesti seisomiseksi, maahanmeno sentään onnistui ja liikkeestä seisominen, ylläri, onnistui! Luoksetulojen loput vähän hitaita, muuten priimaa. Noudot oli hyviä meille, nopeutta on tullut lisää ja luovutuksen välimatka pienentynyt, hypyissä ei ongelmia. Eteenmeno priimaa ja paikallaolossakin pysyi, ohjaaja kyllä meinasi kipata sinne piiloon kun pitkän koetauon jälkeinen jännitys alkoi löysäämään. :) Pisteitä siis huimat 91, taisipa olla toiseksi paras saldo ikinä.
Sitten ajeltiin hakumaastoon, saatiin vuoronumero 3 joka jo sinällään on hyvä merkki. Haku kulki mukavasti, muutaman kerran jouduin Köpin lähettämään uudelleen kun pistot jäi vajaiksi. Mitään niiltä uusintakierroksilta ei löytynyt, vaan nokalla oli vahva näkemys missä väki oli piilossa. Ensimmäinen ja toinen löytyi hyvin, näytöt oli hyviä ja hallinnassakin se melkein oli maalimiehillä. ;) Kolmas löytö aiheutti jo vähän enemmän tuskaa, ainakin mulle. Koiralla näytti olevan haju, mutta ei sitten kuitenkaan tarkentanut sitä. Sitten käytiin toisella puolen tyhjällä ja taas hajun puolelle ja löytyi se sieltä lopulta, ei ollut täydessä matkassa vaan lähempänä keskilinjaa pusikossa. Pisteitä suorituksesta 167, huonoista pistoista lähti kolme pistettä.
Esineruutuun lopetettiin koe, hieman jo ehdin jännittää että mikäköhän on päivän kunto. Turhaan, Köpi irtosi ruutuun kuin ammattilainen ja neljän piston jälkeen oli kolme aarretta tassussa. Tuomari tykkäsi työskentelystä yhtä paljon kuin minä, 30 pistettä. Yhteispisteet siis 288 ja kohtalaisen komia ykköstulos!
Seuraavaksi oli tiedossa Raahen koe heti seuraavana viikonloppuna ja se vähän henkistä tuskaa aiheutti, omissa kokeissa kun ei parin vuoden takaisen katastrofin ja nolauksen jälkeen oo kuonoja näytetty. Köpillä oli kyllä hyvä vauhti päällä kun palauttelevia ja toisaalta valmistelevia treenejä viikon mittaan tehtiin.
Tottiksella aloitettiin tämäkin koe, nyt näkyi viikon takainen koe ja tutun kentän haittapuoli miinusmerkkisenä. Aloitettiin paikallaololla, paikallaan se pysyi mutta vire siinä pääsi laskemaan ja sitäpä ei kiinni enää saatu. Seuraaminen oli hyvä, siinä se taas seurasi ja pysyi mukana tappiin asti. Liikkeestä istuminen oli seisominen, maahanmeno oli seisominen ja seisominen oli, ylläri, seisominen! Luoksetuloissa edellisviikkoa pidempi hidas osuus. Noudoissa oli taas tuttua etäisyyttä luovutuksissa. Eteenmenossa ihan helevetin hidas maahanmeno, kun ei se pallo ollutkaan siellä! Näistä pienistä puutteista huolimatta, tuttuakin tutummat 86 pistettä mukaan maastoon. Näillä pisteillähän sitä pari kesää sitten aloitettiin.. ;)
Hakuun startattiin numerolla neljä. Ensimmäinen pisto aiheutti pientä jännitystä elämään, herra oli sitä mieltä ettei siellä ketään ole mutta jos tätä rullaa tarjoaisin tässä? Ei saanut koira kiitosta siitä vaan pääsi toiselle puolen töihin, siitä se diesel taas hiljalleen kiihtyi. Ensimmäinen löytö oikealta, kuuli keskilinjalle asti että nyt tekee koira tarkkaa työtä eikä nappaa metrin päästä rullaa! Köpi yritti mennä vaneripiilon sisälle katsomaan onko siellä joku, ei päässyt mutta silti näkemys oli että on siellä joku. Näytölle mentiin ja olihan siellä. Taas vähän tyhjiä pistoja, hyviä ja huonoja. Suopursuista oikealta puolen löytyi toinen kadonnut ja sinnekkin mentiin liina soiden. Aikaa oli 200 metrin kohdalla käytetty 7 minuuttia ja koiralla oli aikamoinen hiki, taisin ensimmäistä kertaa juottaa koiraa kesken kokeen. Hienosti pakasterasiasta kun ei hän tykkää juoda pullosta. :D Voisihan sitä aluetta vähän rauhallisemminkin läpi käydä, mutta miksi jarrutella, tuumattiin ja pistettiin taas vauhti päälle. Aloin siinä jo vasenta puolta tuijottelemaan että mistäs se viimenen nostetaan, koira oli jossain vaiheessa sitä mieltä että laitappa oikealle! Minähän tottelin ja siinä taas nähtiin kumpi tietää missä ne tyypit on, viimeinen kömpi ylös häkistä ja helpotus oli melkoinen! 164 pistettä, alun tahmeudesta ja huonoista pistoista johtuen. Ohjaajakin sai noottia että luetaan sitä koiraa..
Esineruutu ja puuttuvan 20 pisteen etsiminen aiheutti sydämen tykytystä ja alahuulen väpätystä, ensimmäisenä ruudussa käynyt narttu oli merkannut alueelle ja tarviiko tuota edes miettiä mihin uroskoira ensimmäisellä pistolla menee? Käskin pois ja lähetin uudestaan. Köpi tuumas että hae itte romus, mää kävelen tätä etulinjaa poispäin. Taisipa siinä päästä yksi perkele ja herra koira laitettiin töihin entistä kovemmilla käskyillä, ja sehän hitto vie toimi! Alkoi tavaraa löytymään, ensin yksi ja sitten toinen. Lopulta puoli minuuttia ennen ajan loppumista löytyi viimenen puuttuva esine ja sittenhän se riemu vasta repesi! 29 pistettä kaikesta huolimatta, tietää yhteensä 279 pistettä ja sitä viimeistä ykköstulosta! Se on nyt virallisesti Suomen Käyttövalio, katsokaa vaikka KoiraNetistä!
Valiokakkua siis päästiin syömään:
Kakusta kiitos Tanjalle! Ja vielä tätäkin kautta isot kiitokset joka ikiselle urakkaan osallistunelle, olihan se melko homma. Mutta kumpi lie matkan varrella enemmän oppinut, koira vai ohjaaja? :) Hakukokeet jätetään nyt muille mutta treenejä ei, hakukoiran sielu vaatii töitä. Ja talven jälkeen sitten katsotaan onko tänä kesänä opittu jäljestämisestä mitään.
Sitten ajeltiin hakumaastoon, saatiin vuoronumero 3 joka jo sinällään on hyvä merkki. Haku kulki mukavasti, muutaman kerran jouduin Köpin lähettämään uudelleen kun pistot jäi vajaiksi. Mitään niiltä uusintakierroksilta ei löytynyt, vaan nokalla oli vahva näkemys missä väki oli piilossa. Ensimmäinen ja toinen löytyi hyvin, näytöt oli hyviä ja hallinnassakin se melkein oli maalimiehillä. ;) Kolmas löytö aiheutti jo vähän enemmän tuskaa, ainakin mulle. Koiralla näytti olevan haju, mutta ei sitten kuitenkaan tarkentanut sitä. Sitten käytiin toisella puolen tyhjällä ja taas hajun puolelle ja löytyi se sieltä lopulta, ei ollut täydessä matkassa vaan lähempänä keskilinjaa pusikossa. Pisteitä suorituksesta 167, huonoista pistoista lähti kolme pistettä.
Esineruutuun lopetettiin koe, hieman jo ehdin jännittää että mikäköhän on päivän kunto. Turhaan, Köpi irtosi ruutuun kuin ammattilainen ja neljän piston jälkeen oli kolme aarretta tassussa. Tuomari tykkäsi työskentelystä yhtä paljon kuin minä, 30 pistettä. Yhteispisteet siis 288 ja kohtalaisen komia ykköstulos!
Seuraavaksi oli tiedossa Raahen koe heti seuraavana viikonloppuna ja se vähän henkistä tuskaa aiheutti, omissa kokeissa kun ei parin vuoden takaisen katastrofin ja nolauksen jälkeen oo kuonoja näytetty. Köpillä oli kyllä hyvä vauhti päällä kun palauttelevia ja toisaalta valmistelevia treenejä viikon mittaan tehtiin.
Tottiksella aloitettiin tämäkin koe, nyt näkyi viikon takainen koe ja tutun kentän haittapuoli miinusmerkkisenä. Aloitettiin paikallaololla, paikallaan se pysyi mutta vire siinä pääsi laskemaan ja sitäpä ei kiinni enää saatu. Seuraaminen oli hyvä, siinä se taas seurasi ja pysyi mukana tappiin asti. Liikkeestä istuminen oli seisominen, maahanmeno oli seisominen ja seisominen oli, ylläri, seisominen! Luoksetuloissa edellisviikkoa pidempi hidas osuus. Noudoissa oli taas tuttua etäisyyttä luovutuksissa. Eteenmenossa ihan helevetin hidas maahanmeno, kun ei se pallo ollutkaan siellä! Näistä pienistä puutteista huolimatta, tuttuakin tutummat 86 pistettä mukaan maastoon. Näillä pisteillähän sitä pari kesää sitten aloitettiin.. ;)
Hakuun startattiin numerolla neljä. Ensimmäinen pisto aiheutti pientä jännitystä elämään, herra oli sitä mieltä ettei siellä ketään ole mutta jos tätä rullaa tarjoaisin tässä? Ei saanut koira kiitosta siitä vaan pääsi toiselle puolen töihin, siitä se diesel taas hiljalleen kiihtyi. Ensimmäinen löytö oikealta, kuuli keskilinjalle asti että nyt tekee koira tarkkaa työtä eikä nappaa metrin päästä rullaa! Köpi yritti mennä vaneripiilon sisälle katsomaan onko siellä joku, ei päässyt mutta silti näkemys oli että on siellä joku. Näytölle mentiin ja olihan siellä. Taas vähän tyhjiä pistoja, hyviä ja huonoja. Suopursuista oikealta puolen löytyi toinen kadonnut ja sinnekkin mentiin liina soiden. Aikaa oli 200 metrin kohdalla käytetty 7 minuuttia ja koiralla oli aikamoinen hiki, taisin ensimmäistä kertaa juottaa koiraa kesken kokeen. Hienosti pakasterasiasta kun ei hän tykkää juoda pullosta. :D Voisihan sitä aluetta vähän rauhallisemminkin läpi käydä, mutta miksi jarrutella, tuumattiin ja pistettiin taas vauhti päälle. Aloin siinä jo vasenta puolta tuijottelemaan että mistäs se viimenen nostetaan, koira oli jossain vaiheessa sitä mieltä että laitappa oikealle! Minähän tottelin ja siinä taas nähtiin kumpi tietää missä ne tyypit on, viimeinen kömpi ylös häkistä ja helpotus oli melkoinen! 164 pistettä, alun tahmeudesta ja huonoista pistoista johtuen. Ohjaajakin sai noottia että luetaan sitä koiraa..
Esineruutu ja puuttuvan 20 pisteen etsiminen aiheutti sydämen tykytystä ja alahuulen väpätystä, ensimmäisenä ruudussa käynyt narttu oli merkannut alueelle ja tarviiko tuota edes miettiä mihin uroskoira ensimmäisellä pistolla menee? Käskin pois ja lähetin uudestaan. Köpi tuumas että hae itte romus, mää kävelen tätä etulinjaa poispäin. Taisipa siinä päästä yksi perkele ja herra koira laitettiin töihin entistä kovemmilla käskyillä, ja sehän hitto vie toimi! Alkoi tavaraa löytymään, ensin yksi ja sitten toinen. Lopulta puoli minuuttia ennen ajan loppumista löytyi viimenen puuttuva esine ja sittenhän se riemu vasta repesi! 29 pistettä kaikesta huolimatta, tietää yhteensä 279 pistettä ja sitä viimeistä ykköstulosta! Se on nyt virallisesti Suomen Käyttövalio, katsokaa vaikka KoiraNetistä!
Valiokakkua siis päästiin syömään:
Kakusta kiitos Tanjalle! Ja vielä tätäkin kautta isot kiitokset joka ikiselle urakkaan osallistunelle, olihan se melko homma. Mutta kumpi lie matkan varrella enemmän oppinut, koira vai ohjaaja? :) Hakukokeet jätetään nyt muille mutta treenejä ei, hakukoiran sielu vaatii töitä. Ja talven jälkeen sitten katsotaan onko tänä kesänä opittu jäljestämisestä mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)