Lokakuun hakuilut

Kokeen jälkeen meni kolme viikkoa ennenkuin ehdittiin tekemään palauttavat treenit. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, metsään mentiin ja muutama akka piilotettiin. Etukulmien tarkastus oli hyvin hyvin vaikeaa, tyhjälle puolen lähetin koiran kolme kertaa ennenkuin se siellä kävi. Toisella puolen oli löytö, mutta rulla tippui kesken paluumatkan! Uusintakierroksella homma muistui jo paremmin mieleen, eikai sitä aina voi kaikkea muistaa? Sitten tehtiin hienoja tyhjiä pistoja ja lopulta yksi löytö. Viimeiseksi tehtiin pieni kevennys, kolme maaliakkaa lähti keskilinjalta Köpin pallon ja melko metelin kans metsään, tässä kohti pieni hakukoira oli ratketa liitoksistaan.. Nehän sieltä kyllä löytyi ja Köpi sai hienon loppupalkan kesän hakuiluista, oli aika onnellista koiraa. Hakureppu oli tarkoitus pistää tältä kesää naulaan.

Pongasin sitten kuitenkin ilmoituksen, että Australianpaimenkoirat ry:n järjestämään haku- ja tottiskoulutukseen olisi tullut yksi vapaa paikka. Pienen tuumauksen jälkeen päätin kysyä paikkaa ja niinhän sitä perjantai-iltana lähdettiin kohti Maaninkaa ja Haukkumajaa.

Kouluttajina olivat Särkivaaralaiset Tytti ja Samuli Juntto. Lauantai-aamuna aloitettiin haulla, sovittiin että tehdään koemainen treeni Köpille niin saadaan ongelmat näkyviin. Hyvinhän ne näkyi heti etukulmissa, Köpi ei irronnut tarpeeksi kauas ja juoksenteli mihin suuntaan sattuu. Kun ei haise niin ei mennä, tuttua. Neljä akkaa nostettiin, kaksi ensimmäistä palkatonta ja seuraavat normaalipalkalla. Tältä kierrokselta opittiin ainakin seuraavaa: Jos se koira ei irtoa, älä hyväksy sitä kolmatta tai neljättä huonoa pistoa vaan laita menemään se sinne kauaksi. Normaalitreeneissähän tämä tehdäänkin mutta kokeessa huonommin. Ja kun se koira ei irtoa ja pisto on huonoa, turha siitä on masentua ja kulkea keskilinjalla luovuttaneen näköisenä. Ja muista edetä tarpeeksi, ei se sitä piston mallia paranna jos minä en liiku. Yleensä ottaen kaikki palaute liittyi ohjaajaan, koirahan kyllä toimisi jos minä sitä vaatisin ja osaisin itse toimia. :)

"Kaukana!"

Iltapäivällä sitten tottista ja ensimmäiseksi ongelmaksi nostin liikkeestä seisomisen joka nähdään kokeissa kolme kertaa. Lääkkeeksi saatiin seuraavanlaista: Jos et osaa olla kokeissa kuin treeneissä, ole treeneissä kuin kokeessa. Seuraamisessa koiran pitäisi olla tarkemmin kuulolla, että muistaisi paremmin mitä juuri käskettiin eikä tarvitsisi pistää lottokonetta käyntiin. Esimerkiksi tahdin ja suunnan muutoksia. Luoksetulon loppuosan hitautta myös katsottiin ja siihen saatiin avuksi makkara, oikein tarjoiltuna. Eteenmenossa ei saisi kehua palkan löytämisestä vaan siitä hienosta eteenmenosta, lienenkö tätäkään koskaan ajatellut kun se liike on niin hyvin mennyt. Noutoliikkeen ongelmat korjataan luoksetulo korjaamalla ja pienimuotoinen kapulalla pelaaminen nostovaiheessa korjataan kiljaisemalla noutokäsky uudestaan juuri ennen kapulan nostamista.

Pentukin sen osaa! Kuvassa Särkivaaran Älyn Väläys

Sunnuntai aloitettiin tottiksella, testattiin lauantaina saatuja neuvoja ja keksittiin uusia ongelma. Henkilöryhmässä pyörittiin, ohjaajan tarvisi vieläkin muistaa miten päin se kierretään että paketti pysyy paremmin kasassa! Istumisen hitaudesta on kokeissa pisteitä lähtenyt, siispä sitäkin tarkasteltiin. Lääkkeeksi toistoja ja palkkaa, miten se oikea-aikainen ja hyvä palkkaus voikaan olla niin vaikeaa.. Yleensä ottaen tottiksesta saatiin niin hyvää palautetta että oikein yllätti!

Ruokatauon jälkeen mentiin hakumetsään, nyt oli Samppa tehnyt treenisuunnitelman eikä minun tarvinnut ajatella itse yhtään mitään. Sen kuin pistotteli koiraa sinne mihin käskettiin, siitä kohti mistä käskettiin. Tällaisista treeneistä voisin maksaa useamminkin. ;) Köpi oli paljon pirteämmällä tuulella kuin lauantaina ja irtoili paremmin, yritti kuitenkin muutamalla pistolla löysäillä ja sai siitä palkaksi uuden lähetyksen. Löytöjäkin tuli tasaisen sopivaan tahtiin. Tästä treenistä opittiin ainakin näitä: Liiku! Älä seiso paikallaan naama pöljässä hymyssä, "sehän lähti!" vaan liiku ja auta koiraa tekemään pistoja oikeaan suuntaan. Ole hiljaa! Varsinkin jos näet koiran, älä ala pitämään meteliä vaan anna sen tehdä töitä, kyllä se minut aina keskilinjalta löytää. Ja se alueen syvyys, se on ainakin 70 metriä puolellensa eikä 50 tai parhaassa tapauksessa 55 metriä mikä on treeneissä tapana..

Taitaa Köpin ilmeestä päätellen olla yksi asia mielessä: "Makkaraa!"

Oli kyllä hyvä reissu kaiken kaikkiaan, oppii näistä vaan paljon uutta. Monta asiaa jäi varmasti kirjottamatta, mutta pääasiat nyt ainakin tuli laitettua ylös. Kiitos vielä kaikille koulutuksen järjestäjille, kivaa oli! Nyt se hakureppu pistetään naulaan talven ajaksi ja aletaan keväällä muistelemaan mihin jäätiin.

Kuvia koulutuksesta tuolla: Haku- ja tottiskoulutus