Joulukurvailut

Ettei kävis koirien jouluaatto tylsäksi niin suunnistettiin valoisan aikaan metsään ja siitä muutama kuvatodiste. Samasta reissusta paljon mielikuvituksellisempi tarina Tyynen kirjoittamana. :)

Vuosi alkaa olla pulkassa

Pitäs vissiin vähä tuumata mitä on tullu tänä vuonna tehtyä. Lyhyesti sanottuna tavotteita ei ollu ja ne ylitettiin reilusti. :) Päällimmäisenä on mielessä syksyllä saavutettu HK2 ja hurjasta pistesaaliista jaksaa vieläkin olla mielissään. Tottisteltiin, hakuiltiin, tehtiin jälkiä, viestiäkin aloteltiin ja talven valjakkohiihtoja varten treenailtiin. Mutta turhan vakavasti ei "töitä" oo otettu, Köpi osaa kyllä ottaa koiranelämästä kaiken irti. Metsälenkeillä on käyty paljon, nähty koirakavereita, räpiköity rannoilla, sikailtu, hölmöilty ja ihan muuten vain oltu. Laumaan tuli yks musta lisää ja siitäkin taitaa kasvaa ihan kunnon koira.

Mitäs tässä enää kummempia, mukavaa joulua kaikille!

Synttärihiihdot ja muuta

Alkaa olla jo sen verran lunta että on päästy pari kertaa hiihtämään. Ensimmäisellä kerralla mentiin 4+4km hyvien veturien perässä, hyvin se Köpi veti ja pysyttiin vauhdissa mukana. Tänään oli synttärihiihdot, mentiin 2+2+1km. Kaks ensimmäistä lenkkiä sankari meni ensimmäisenä koirana, ja oli sitä mieltä että mitään jäniksiä ei tarvita, minä tiiän, minä osaan, nyt mennään! Ja niin sitä mentiin, alusta loppuun täysillä. Viimeinen lenkki mentiin perässä, kun Krisse hävisi mutkan taakse niin johan löyty Köpistä taas yks ylimääräinen vaihde. :)

Viestillä käytiin itsenäisyyspäivän aikoihin, se oli viesti numero 3. Maasto oli metsää, kapea polku meni koko matkan ja puolessavälissä oli ojan ylitys. Pisin pätkä oli 400m ja Köpi juoksi kuusi kertaa edestakaisin. Minä olin siirtyvä pää ja siirryin melko reiluja pätkiä kerralla. Toiseksi viimeiselle pätkälle a-pää kävi näyttäytymässä ja koiraan tuli vielä vähän kierroksia lisää. Eipä oo moittimista tässäkään reissussa, hyvin se juoksi. Toisessa päässä Köpi on kuulemma kovasti levoton, piipaa ja on lähdössä takaisin. Mun päässä se rauhottuu ihan hyvin mutta heti kun lupa lähtöön tulee niin kierroksia löytyy!

Huti-hörökorvan kuulumisia kans. Perjantaina oli pitkästä aikaa kamera kuvaamassa työpäivän ajan, ja ensimmäistä kertaa pikkupiski oli hiljaa koko päivän. Paljon se vieläkin touhuilee yksinään, puree punkan reunoja ja silppuaa pahveja, mutta enää se ei oo levoton ja kilju kuin henki ois menossa. Sen myötä myös "vesivahingot" on loppunu, joskus pitkän työpäivän jälkeen saattaa olla yllärit oottamassa. Mitään suurempia sille ei oo vielä tullu opetettua, mitä nyt normaalielämää hiljalleen opetellaan. Istumista ja maahanmenoa pari kertaa ollaan tehty, ja niidenkin perusteella tämä herra on Köpiin verrattuna melko puupää. Vauhtia sen pitkistä kintuista tuntuu löytyvän, menee metsässäkin jo melko ketterästi ja lujaa, että ehkä sille jotain viesti- ja vetohommia kehitellään tulevaisuudessa.

Taas on vuosi mennyt..

...ja Köpin mittariin pyörähtää jo kolme vuotta. Sen kunniaksi synttärisankari tarjosi kakkua Hutille, ihan lautaselta. :)

Maksalaatikkoa, jauhelihaa, jogurttia ja nappuloita

Näkyy herroille kelpaavan!

Köpi istui kivelle ja tuumasi että otahan kuva.

 Onnittelut siskoille!

Päk tu pisnes

Eli Köpi on päässy tässä parina päivänä treenaamaan viestiä. Kai se näki kotona ku hakureppua pakkasin, asfalttitieltä kun käännyttiin soratielle niin ei meinannu poika pöksyissään pysyä. Kuitenki sama paikka missä monesti käydään lenkilläkin, mutta kun oli se reppu mukana. :) Aattelin nyt yrittää kirjottaa matkoja ja treenin sisältöä ylös että pysysin ite vähä kärrillä että mitä on tullu tehtyä. Eli blogin alkuperästä ajatusta pitää yllä.. Jos tätä joku viestiä treenaava lukee niin ideoita ja ajatuksia saa esitellä, ite ku oon alottelija.

1. Pohja oli hiekkatie, koko matka mentiin tietä. Pisin pätkä oli noin 200m, Köpi juoksi viisi kertaa. Itse olin a-päässä, kerran menin Köpiä vastaan niin että koira ikäänkuin törmäsi minuun tiukan mutkan jälkeen. Köpi meni täysillä kumpaankin suuntaan, ei valittamista vauhdissa.

2. Pohja oli kangasmetsä ja toinen puolikas hakkuuaukeaa, metsässä oli pieni kärrypolku ja aukealla ei ollut mitään polkua. Pisin pätkä 350m, viisi kertaa mentiin taas. Minä olin tällä kertaa siirtyvä pää ja ensimmäisen siirtymän jälkeen alkoi tapahtumaan. Pian ekan lähetyspaikan jälkeen polku loppui ja Köpin pyörähti siinä kohti ympäri ja sekunnin sadasosan tuumattuaan pinkaisi metsään. Onneksi näin tämän ja sain huutamalla koiran oikeaan suuntaan. Muuten mentiin taas täysillä ja hyvin. A-pää siirtyi mukana ja viimeisellä siirtyi takaisin lähtöpaikkaan eli viimeinen pätkä oli täysmittainen.

Viime viestiin unohin kirjottaa että Huti kävi jo ensimmäisellä kurssilla, nimittäin remmiräyhäkurssilla. ;) Muut alottaa pentukurssilla, me...

Kamerarepun täytteeksi muutti Canon EF 50mm f/1.8 II, alla muutama kuva miten se piirtelee. :)

Syksy tuli..

.. ja on pimeää ja märkää ja vaikka mitä. Töihin lähtiessä on pimeä ja töistä tullessa on pimeä, lenkillä käydään otsalampun kans ja harrastukset on vähissä. Ja kun ei valosalla pääse kuvaamaan niin kuvataan sitte pimeällä. :)

 

Huti kasvaa ja alkaa tulla hiljalleen järkiinsä. Sisäsiistiksi se on jo melkein oppinut, ainoat vahingot tulee enää työpäivän aikana ja tällä viikolla oli kolme päivää ettei tullut sillonkaan. Joskus taas vastassa on koko satsi, kaikkia laatuja ja lisäksi paljon silputtua tavaraa ja tuunattuja seiniä. Mutta pääosin on alkanu kulkemaan jo paremmin. :) Reipashan tämä on edelleen, mikään ei pelota ja joka paikkaan mennään häntä saparolla. Välillä unohtuu että tämä on tosiaan vasta neljän kuukauden ikäinen, niin on ison koiran elkeet.

Pari jälkeä oon Hutille tehny, niiden perusteella näyttäis melko taitavalta jälkikoiralta. Toisen jäljen kuvasin, video, olkaa hyvät!

Köpiä ei näy haittaavan vaikka ilmat vähän kylmenee, lätäköt käydään läpi vaikka vähän palleja paleleekin. :) 

 Joskus on näköjään ehditty valoisan aikaan metsään, mukana Friida ja Vega. Huti menee seassa kuin olisi aina porukkaan kuulunut..

Mitä pidemmälle syksy menee, sen lujempaa alkaa valjakko kulkemaan. Tulis jo se talvi ja pääsis ladulle. :)

Duke ja Köpi maalissa

© Katri Loukusa

Vedon jälkeen tahtoo olla hiki. :)

© Katri Loukusa

Tarinaa hakukokeesta

Koe alkoi vaihteeksi pitkällä odotuksella, ennen meitä oli hakualueelle menossa 7 koiraa. Siinä sitten istuttiin hyvässä seurassa ja välillä lenkkeiltiin Köpin kans, lopulta päästiin itse asiaan. Hakualue näytti oikein mukavalta, vasen etukulma oli peltoa jossa kasvoi pitkää heinää, muu alue oli juuri sopivaa metsää, ei liian risukkoista ja korkeuseroja oli sopivasti. Laitoin Köpin ensin oikeaan etukulmaan, se meni noin 10-15 metriä ja lähti reippaasti kaartamaan vasemmalle, käskin takaisin ja tarkistamaan etukulman kunnolla. Tällä kertaa se meni tarpeeksi syvälle, kaartoi sieltä vasempaan ja kohta toi rullan. Valeilmaisut vähän kaiveli vieläkin mutta Köpi tuli sen verran varman näköisenä että hyväksyin ilmaisun ja niinhän sitä mentiin näytölle ja ensimmäinen ukko sieltä löytyi. Oli kuulemma oikein kurkistanut sisälle piiloon että onhan siellä varmasti joku. :) Siitäkö lie Köpi saanut varmuutta, homma kulki kuin unelma. Muutama tyhjä tuli väliin, vasemmalta puolelta Köpi yhtäkkiä nosti nokan ja paineli kauempaa keskilinjan yli oikealle, tuli kohta rullan kanssa ja jälleen mentiin näytölle, sieltäkin löytyi ukko. Jos en kovin väärin muistele niin 150 metrin merkki oli aika lähellä tätä kohtaa. Kaukaa ilmaisi mutta varmasti vei näytölle, hiki tuli kyllä juostessa. Nyt en enää muista tuliko tehtyä tyhjiä, jossain vaiheessa sieltä se vasemman takakulman ukkokin nousi. Sekin lähti aika kaukaa ja taas juostiin pitkästi. Kovasti tuomari tykkäsi Köpin työskentelystä, tuumasi että vähän on eri meininki koiralla kuin Raahen kokeessa. Ainoat pistemenetykset tuli parin tyhjän piston lyhyydestä ja keskilinjan ylityksestä ilman mun käskyä. Pisteitä siis 168.

Heti haun jälkeen mentiin esineruutuun, sieltä nousi kolmella pistolla kaksi esinettä. Pisteitä tuli 29, yhden pisteen menetykseen oli tuttu syy, ote esineeseen oli hieman levoton.

Seuraavaksi ajeltiin tottiskentälle ja odoteltiin neljän voittajaluokan koiran ajan vuoroa. Mietin siinä että kai me ne puuttuvat 70 pistettä tästä jotenkin haalitaan kasaan. Siinä vähän aikaa virittelin koiraa sopivaan vauhtiin, ja tällä kertaa taisin onnistua! Kun lähdettiin tuomarille ilmottautumaan, Köpi seurasi niin tiiviisti että oikein yllätyin, siinä jo kävi mielessä että tämähän voi onnistua.. Köpi tosiaan pysyi seuraamisessa mukana koko matkan niin hyvin kun vain koira voi pysyä, ainoa irtaantuminen tuli henkilöryhmässä kun kierrettiin ulkokautta.. Siinä kirosin että miksi ihmeessä sitä ei opi menemään oikeassa järjestyksessä ryhmää, kun varmasti tiiän kummin päin Köpi pysyy paremmin mukana. Jäävillä liikkeillä jatkettiin, jopa liikkeestä seisominen onnistui! Tämä liikehän me vasta kuukausi sitten opeteltiin.. Noudoissa tuli pistemenetyksiä liian aikaisesta jarruttelusta mua kohti tullesa, mutta Köpin suoritukseksi se oli hyvä! Eteenmeno oli suoraan kuin sääntökirjasta luettu, samoin paikallaolo. Paikallaolon aikana aloin miettimään että tämähän taisi mennä aika hyvin, sain itselle kerrankin sopivan rennon fiiliksen päälle. Toki jännitti, mutta niin sopivasti että kykeni järkevästi tekemään ja koira sai siitä vain lisää innostusta yrittää. Lopuksi kuunneltiin arvostelu ja pisteet, ja olihan se melko järkytys kun niitä kertyi yhteensä 95!! Aikamoinen tottis, parasta Köpiä ikinä!! Yhteensä pisteitä kertyi siis 292 ja siitä kuitattiin HK2. Siinäpä on ens kesälle tavoitetta, että pystyttäisiin edes lähelle tuommosia pisteitä. :) Oli kyllä hieno lopetus tämän kauden hakuilulle.

Viralliset tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Siinäpä vielä loistavasta hakukoirasta kuva:

Hutikin kasvaa koko ajan, onneksi. :)

Tänään otettuja kuvia löytyy KUVAGALLERIASTA, käykäähän kurkkimassa!

Aikamoista!

Käytiin Kokkolassa sunnuntaiajelulla kun päästiin varasijalta hakukokeeseen. Viime kokeen valeilmaisujen ja viime viikon epäonnistuneiden treenien jälkeen olo oli melko epävarma ja päässä pyöri jos minkälaista ajatusta. Köpi päätti kuitenkin pistää parastaan, maaston jälkeen pisteitä oli kasassa vaatimattomat 197 ja kaiken huipuksi tempastiin tottiksesta 95 pistettä! Yhteensä se tekee 292 pistettä (kokeen parhaat muuten) ja kirjaimet HK2 nimen eteen! Aivan uskomattoman hienosti se Köpi tänään veti, oon mahottoman ylpeä pienestä koirastani. :) Tarkempaa kisakertomusta tiedossa lähiaikoina..

"Onko se Köpin poika?"

Tuo kysymys on menneellä viikolla kuultu muutaman kerran. :)

Alkuun ollaan pikkupiskin kans päästy ja Köpiki alkaa hiljaalleen hyväksyä kakaran kaveriksi. Oon muutaman kerran pongannu ne nukkumasta kovin vierekkäin ja leikkiihän nuo jo ihan julkisesti yhessä. :) Ainahan ne välillä Köpillä hermot menee ja hammasta tulee, ja siitä hyvästä Huti järjestää aika äänekkään esityksen. Melko reipas koiran alku on, viikon aikana on käyty ihmettelemässä maailman menoa eikä näy hirvittävän. Tuttuja koiria ollaan käyty morjestamassa ja pikkukoira viipottaa perässä niinkuin olis aina kuulunut porukkaan. Vielä kun lopettais kusemasta sisälle, puremasta kaikkia mikä eteen sattuu ja malttais nukkua sillon kun minä nukun, niin minähän saattasin tykätä tuosta eläimestä. ;)

 

Köpi pääsi tänään hakumetsään, ja olihan piskillä virtaa ja intoa hommiin kun on joutunut olemaan vain puruleluna kotona. Otettiin vesisateessa muutama pisto, etu- ja takanurkista löydöt ja koko se väli tyhjää. Tyhjille meni hyvin, toista puolta haki taaksepäin mutta toinen puoli oli jo paremman näköistä. Kiintorulla oli kaulassa eikä tarjonnut valeilmaisua missään vaiheessa.. Koiralle ja mulle jäi hyvä mieli treenistä ja sehän se pääasia on. :) Tottiskentälläkin maanantaina käytiin, otettiin paikallaoloa varustettuna ammuskelulla ja häiriöllä, noutoja yritettiin taas tehdä näyttävämmäksi, eikä muutenkaan viilattu pilkkua ja pidettiin kovasti hauskaa.

Jottei elämä kävis liian helpoksi..

.. hankitaan lisää haasteita. Köpi ylpeänä esittää, tässä on Huti:

 

Tämä termiitti on viralliselta nimeltään Ghosteye's Hardybear, ikää löytyy kokonaista kahdeksan viikkoa ja Köpin toivomuksesta huolimatta se liittyi laumaan eilen. Reipas eläin näyttää olevan, menee ihmisten ja muiden koirien seassa niinkuin isompikin jätkä, häntä tötteröllä ja sata lasissa. :)