Kisakertomusta

Yritämpä kirjoittaa tarkemmin hakukokeesta kun ei tällä hetkellä juuri muutakaan jaksa tehdä, loman kunniaksi saatu työhullun myhkyrä päätti tulehtua ja nosti kuumeen hetkessä 40 asteeseen..

Sunnuntaina kello soi ennen viittä, siinä tuli jo kirottua että kummaa lomanviettoa tämäkin. Kyytille haettiin Tanja ja Viima ja ajeltiin Tornioon. Siinä ilmoittautumisen jälkeen älysin että Köpi on ensimmäisenä tottiskentällä, jo alkoi uni hävitä silmistä. Pari minuuttia ennen suoritusta iski sitte jännitys jolle ei voinu mitään ja joka koirankin suorituksesta sitten näkyi. Seuraaminen meni aluksi hienosti, pirun terävästi ja laukaukset vain auttoivat tätä. Loppua kohti mennesä seuraaminenkin alkoi mennä väljäksi, mutta arvosana tästä kuitenkin erinomainen! Jäävät liikkeet muuten hyvin, mutta maahanmeno jäi istumiseksi, kävikö peräti bh-kokeessa samalla lailla. Maahanmenossa annoin kuulemma vartaloapua vaikka itse en tätä huomannu. Noudoissa alkoi tapahtua, tyhmä kun on ajattelemattomuuttaan treenannu koko ajan omalla kapulalla. Kapula oli Köpin mielestä pahan makuinen, sitä piti haistella, tappaa tassuilla ja vasta sitten tuoda mulle. Metrin esteen yli mentiin ilman vaikeuksia, kapulan kanssa taas sama homma. A-esteen yli meni hienosti, kapulalla ajasta päätellen taas värkkäämistä ja takaisin tultiin metrisen esteen yli. Alkoi jo hymyilyttämään kun koiran naamalta näki hypyn jälkeen niin selvästi, "apuva, miksi minä näin tein!" Siitä sitten ylimääräisen käskyn jälkeen luovutus kieroon. Eteenmeno meni hyvin, lähti vähän kieroon mutta meni kuitenkin mutkittelematta. Maahankin meni, sekunnin kymmenesosan miettimisen jälkeen, johon tuomarikin totesi että "HYVÄ!" Paikallaolossa ei mitään valittamista, ei reagointia laukauksiin tai mihinkään muuhunkaan. Tottiksesta siis raavittiin kasaan 85 pistettä.

Esineruutu oli seuraavana, ja olikin hieman erilainen maasto missä on tullut treenattua. Melkein aava sorakenttä ja ruudun ulkopuolella molemmin puolin metsää. Laitoin Köpin töihin oikeasta laidasta, se eteni heti takarajalle, kävi tarkistamassa vähän metsää ja tuli takaisin ruutuun. Sitten nousi takakulmasta esine, hyvin pieni lenkkari jota Köpi roikutti nauhoista ja pudotteli välille. Tuli kuitenkin perille asti ja tästä kerättiin 29 pistettä.

Hakumetsään päästiin kokeen viimeisenä. Oikein mukavalta maastolta vaikutti, toisella puolen hakkuuaukea ja toisella puolen sopivaa metsää, ei liian risukkoa mutta sopivan peittävää ettei sinne nähnyt. Vasemmasta etunurkasta löytyi heti ensimmäinen maalimies. Muutama tyhjä sitten väliin, valepiilonkin Köpi tarkasti hienosti. Sitten alkoi tapahtua, Köpi otti rullan hakkuuaukean takarajalla ja takaisin tullessa törmäsi toiseen maalimieheen joka oli kaatuneiden puiden välissä. Puun alta mennessä etutassu meni rullan väliin, eikä turvalukko hitaasta vauhdista johtuen auennut. Maalimies sieltä huuteli että täällä on ongelma, rulla irroitettiin ja laitettiin Köpi uudestaan ukolle. Taas puun alta kurvatessa kävi sama homma, tällä kertaa ilmaisu kuitenkin hyväksyttiin ja Köpi laitettiin näytölle. Tämän jälkeen mun ois pitäny tajuta laittaa koira takaisin samalle puolelle, sinne mistä sen ensimmäisen kerran toi rullan. Vaan kun ei, ihmettelin vain että kuin se nyt valetta ilmaisi.. Laitoin vuorotellen molemmille puolille ja luotin että takakulmasta nousee, ei noussu. Sitten loppui aika ja vasta siinä vaiheessa älysin että olihan se maalimies siellä mistä se ensimmäisen kerran toi rullan. Ja kun Köpi oli viimeinen koira niin se myös sieltä saatiin hakea. Maalimiehet oli samalla kohti, toinen takarajalla ja toinen noin 10 metriä keskilinjasta. Tätä ei oo treenattu Köpillä ikinä, tietääpähän nyt mitä tehdään. Kisamaisia treenejä ollaan koko aikana tehty yhden kerran, joten koiran ja maaston luku ei mulle oo kovin helppoa. Tuomari tykkäsi kovasti Köpin työskentelystä, oli sitä mieltä että koiralle on täysin selvää mitä tänne on tultu tekemään ja se tekee sitä tosi hyvällä motivaatiolla ja innoissaan. Jälkeenpäinkin kuulin jotain kehuttavan "alokasluokan viimeisestä koirasta". :) Pisteitä tästä siis 128. Oli tosi hyvät pisteet hyvin, hyvin lähellä ja sehän vähä jäi harmittamaan. Mutta 2-tulos tuollakin saatiin ja olihan se sentään 1-luokan ainoa ja paras tulos! Seuraavan kerran ukkoja haetaankin sitten 2-luokassa, sitä ennen kovaa treeniä. :)

Niin ja kyytiläisestä tuli KVA, kokolailla ihan hyvä reissu! :)

Vastaava tuomari oli Juhani Petäjistö joka tuomaroi tottiksen ja ruudun, maastossa oli Allan Aula.

Tornion hakukoe

Käytiin Köpin kans sunnuntaiajelulla Torniossa, hakukokeeseen satuttiin. 242 pistettä kerättiin ja sehän tietää 2-tulosta! Ei siis mikään paska reissu, hieno hakukoira tuo Köpi! :)

Se on loma nyt!

Heittäydyttiin Köpin kans lomalle, peräti viis viikkoa ois tiedossa tätä hienoutta. :) Katotaas mitä saahaan aikaan. Eksyneitä ollaan etsitty metsästä kerran-pari viikossa ja kentällä käyty ihmettelemässä että mikä liike tällä kertaa on unohtunu. Mulla on tietoisesti unohtunu kirjotella treeneistä tänne, jotenki kesäkeleillä tuntuu viihtyvän paremmin muualla kun tässä. Eli hengissä ollaan ja hyvin menee. :)

Kuvahaaste ei oo teknisistä syistä johtuen edenny, joten laitetaampa pari nimiä lisää. Eveliina ja Jenny, teidät on haastettu. :)

Loppuun vielä kesäterveisiä Köpiltä..

Kuvahaaste

Katrilta tuli kuvahaaste joten eihän se auttanu ku alkaa kaivelemaan arkistoa. Kuvia on pirusti ja varmaan parempiakin löytys jos käyttäis vaikka päivän aikaa.. :)

1. Tältä näytimme muutama (!) vuosi sitten.

Ja heti selityksiä. Omalta koneelta ei löydy montaakaan kuvaa joka esittää minua, saati nyt että samassa kuvassa olis koira ja vielä muutaman vuoden takaa. Joten jääkööt tyhjäksi. Jos vuoden takainen kelpaa niin kohdasta kolme löytyy

2. Toisinaan koirani ovat hyvin edustavia.

3. Näistä kuvista voi päätellä mitä harrastamme
 

©Merja Ojanperä

©Merja Ojanperä

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle.

"Eihän me kerjätä mutta..."

5. Päässäni surisee kysymyksia tätä kuvaa katsellessani.

6. Tahtoisin elää tämän päivän uudelleen:

Jimin kans pienellä vaelluksella 2008. On se koira siinä alalaidassa. :)

7. Mm. nämä persoonat ovat huippuja 

Friida ja Vega

Ulla

Raiku

8. Ei paljon naurattanut.

Tämän paremmin ei voi kuva sopia otsikon alle. :)

9. Nämä on minusta kauniita kuvia.

10. Lopuksi paras kuva ikinä (tai ainakin yksi niistä).

Seuraavaksi haaste lähtee Merjan laumalle. Tiiän että kuvia löytyy ja paljon. :)

Hellettä ja semmosta

Jos ei jokaisessa niin ainakin melkein jokaisessa koirablogissa valitellaan helteestä, joten pitäs kai meijänki. :) Onhan se ollu turhan kuuma mutta ollaan me silti tälläki viikolla neljänä iltana aina jotain treenailtu, kelin mukaan keventäen tietenki. Ja uitu paljo, sen huomaa jo turkista, karvaa irtoaa riittävästi!

Hakua on takana niin monta kertaa ettei yksinkertaisesti muista mitä kaikkia ollaan tehty. Oon kovasti yrittäny turrelle keksiä jotain uutta joka kerralle ettei kävis tylsäksi homma. Eikä oo toistaiseksi käyny, aina se vain on yhtä mielissään kun pääsee töihin ja varsinkin kun se ihminen sieltä kuusenpersiistä löytyy.

Jälkiä ei oo nyt tullu kovin paljoa tehtyä, viime kerta jäi mieleen kun parin viikon tauon jälkeen tehtiin perusjälki ja Köpi veti sen pirun hyvin, kulmatkin löytyi melkein kaikki. Oman vaikeutensa tähän teki tietenki se että toinen treenaaja teki turrelleen makkarajäljen samaan paikkaan kun en osannu antaa tarpeeksi selkeitä suunnistusohjeita. Harhajälkiä tarvis tehdä sillai että ite tietäsin missä ne menee. :)

Etsintäkokeen harjotuksia on aloteltu kans, pudotettua esinettä ja tarkkuusetsintää. Ei tuottanu vaikeuksia nekään.. Vaikeudet on sitte siellä tottiskentällä.. :D Neki helpottas ku löytäs koiralle ohjaajan joka osais jotain..

Tänään oltiin turistina agilitykisoissa Kokkolassa, ja siellähän oli radalla tutun näköinen turre:

Enki-äitihän se siellä hurjasteli. :) Nio-sisko oli kans mukana ja pitihän niitä perhekuvia ottaa:

Lisää kuvia kisoista tuolla: Klag 2011. Kuusi australianpaimenkoiraa kävi radalla mun laskujen mukaan, kaikista pitäisi kuvia löytyä.

Joopa joo

Hyvin on taas jaksanu blogiansa päivittää! Treenejä on kirjottamatta niin monet ettei jaksa etes alottaa. Tuossa nyt kuitenki kuvia, nehän ne kiinnostaa eikä tekstit. ;)

Enhän minä kerjää, kunhan tarkkailen..

Mitäs siellä lammella näkyy?

Totista poikaa

Köpiä naurattaa :)

Maisemaa..

Pikalaturi toiminnassa..

Evästauko

Köpi tahtoo kotipihalle näköalatornin

Eipä silti, mukavat maisemathan sieltä näkyy

Pois alta, Köpi tulee

Taas pääsi Köpi töihin

Hakumetsään mentiin taas männä viikon torstaina. Oli sopivan selväpiirteistä maastoa niin kehittelin siinä oikein mukavan treenin Köpille, pätevämmät sanoo tätä sekametsäksi. Eli käveltiin keskilinjan loppuun asti, näytettiin molemmilta puolilta maalimies, käveltiin linjan puoleen väliin, näytettiin taas kaks maalimiestä, ja vielä sama homma keskilinjan alussa. Keskimmäisistä toinen juoksi pois jotta saatiin yks tyhjä väliin. Sitten vain koira töihin, ja voi sitä vauhtia mikä Köpin lyhyistä kintuista lähti. :) Tuli hyviä pistoja, en nyt siitä nokan ja järjen käytöstä oo niin varma mutta vauhtia ainakin oli. Rullakin kulki, loppupuolella tuli yks huonompi, menkööt väsymyksen piikkiin. Tyhjä pisto oli loistava, tuon paremmin ei voi enää mennä. Sen jälkeen tehtiin yliheitto, koirahan kyllä toimii vaikka minä huidon mihin sattuu.. Viimeiselle reissulle lähtiessä oli koira jo aika väsyneen näkönen, mutta hyvin silti löysi edelliseltä ohjaajalta pudonneen irtorullan.. Joutu sen takia laittamaan vielä kerran koiran töihin, jaksoi kuitenkin juosta paljon kauemmas mitä maalimies edes oli. Paluumatkalla sekin löytyi ja sieltä tuli suoraa palkkaa.. Oli kyllä hauska treeni, sai Köpi pinkoa niin paljo ku pääsee ja löytyi vielä kivoja ihmisiäkin. :)

Tänään tehtiin jälkiä, lähellä keskustaa nurmikolla. Kertovat että sillä sais koiralle tarkkuutta nokan käyttöön.. Ja ehkä sitä toisaalta tarvittas, eikä tarvis ottaa nuin paljo häiriötä ympärillä liikkuvista ihmisistä ja koirista. Me ku yleensä ollaan jossain keskellä metsää.. Tämänpäivänen oli siis tunnin vanhentunut, kuivalla nurmikentällä, ilma oli selkeä ja tuuli kovasti, neljä keppiä, kulmia viisi ja kulmien lähellä oli makkaraa. Melkeimpä puolet jäljestä meni tosi hyvin, nokka pysyi maassa, tarkasti mentiin mutta vähän joutu silti jarruna olemaan. Sitten alkoi keskittyminen herpaantua, nokka alkoi käymään ylhäällä, viereisellä kentällä oleva valkoinen lamppuharja häiritsi ja kulmastakin paineltiin yli niin että tuntui. Viimeisen kepin löysin minä. :D Pitäis varmaan tehdä useammin näitä vaan kun minä haluan metsään, että saa tehdä ja ajaa jälkensä rauhassa..

Lisää treeniä

Jäljestystä jatkettiin, ensin laitettiin kotipihalla kepit nousemaan.. Ja seuraavaksi suunnattiin metsään, Köpille tehtiin arviolta 300 metrin jälki jolla oli ikää pari tuntia. Keppejä sinne tuli 8kpl joista 4 viimeiselle suoralle melkein peräkkäin. Janalähtö oli muuten kiva mutta Köpi ryntäs vauhdilla yli. Kulmien määrää en muista, mutta kaikki saatiin jotenkin sössittyä joko mun tai Köpin toimesta eikä yhtään kunnollista nähty. Vauhtia oli vieläkin liikaa, varsinkin kepiltä lähdöisä en edes muistanu jarrutella ja Köpi pääsi ryntäämään liinan mitan. Jäljellä taas pysyttiin ja kaikki kepit nousi, edistystä parin päivän takaiseen oli jo paljon! Ja ihan hyvä niin, perässä tuli ensimmäistä kertaa isompi yleisö..

Eka esineruutu tehtiin jälkien vanhetessa, ruutu oli noin 20m x 50m. Köpille laitettiin takakulmiin pari esinettä ja keskelle lähelle etureunaa yks, ja kaks niistä oli tavoitteena nousta. Ja nehän nousi helposti, jotain se Köpiki on talven aikana miettiny!

Tänään jäljesteltiin kolmas jälki, ohjelmassa oli janalähdön opettelua neljän lähdön verran. Ensimmäinen jälki meni 5 metrin päässä tiestä, toinen 10 metrin ja niin edelleen. Kaks ensimmäistä meni mallikkaasti, kolmannella piti vähän pyöriä ja neljäs taas meni ihan hyvin. Siltä lähdettiin sitten jatkamaan jäljestystä ja olipahan aivan eri näköistä menoa kun aikaisemmilla kerroilla, Köpi meni hitaasti ja tarkasti niinkuin pitääkin. Kulmista mentiin vieläkin vähän ohi ja niitä piti tarkistella, viimeinen kulma meni jo hyvin. Kaikki kuus keppiä nousi. Viimeisen 50 metrin matkan vissiin jo keskittyminen herpaantu tai alkoi väsyttämään, mentiin vähän korkealla nokalla. Jäljellä kuitenkin pysyttiin ja keppikin löytyi. Eipä olis uskonu samaksi koiraksi kuin viikko sitten, niin hyvin meni! :)

Hakumetsässä käytiin kerran, uudessa maastossa treenattiin. Ei menny ihan putkeen, Köpi eteni jänisloikalla ja etsi silmillä, olisko joka puolella kasvava korkea suopursu vaikeuttanu vai oliko vain niin kiva pomppia.. :) Ensimmäisestä pistosta oli tarkoitus tehdä tyhjä, en vain tahtonu saaha Köpiä lähtemään suoraa millään. Lopulta herra meni sinne mihin käskettiin ja käskin takarajalta takaisin keskilinjalle ja siitä suoraan yli toiselle puolelle. Lähtihän se mutta ei käyny kaukana, sitäkin sitten tahkottiin muutama kerta ja löytyihän sieltä pusikosta lopulta joku. Toinenkin oli hukassa, koiraa ei näkyny pitkään aikaan ja rullan kanssa siellä oli säädetty kans. Kolmas löytyi jotenkin, en enää muista tarkempia. Viimeinen otettiin puolipakenevana ja suoralla palkalla, alkoi Köpi olemaan jo melko väsynyt. Mutta onnellinen. :) Tarvis vain treenata oudoissa maastoissa eikä aina samoissa..

Jälkiä

Käytiimpäs Köpin kans roiskasemassa ensimmäinen jälki. :D Jotain positiivista jos hakee niin eipähän tarvi miettiä että mitä osa-aluetta treenailis.. Koko suoritus kun oli aika kauhiaa kateltavaa. Tämmöstä kuitenki tehtiin: 300m, 1,5h, viis kulmaa, viis keppiä, yks ojan ylitys, maastona pelto, ilma selkeä ja vähä tuuleskeli. Keppiä nakkelin ennen lähtöä ja otin pari tuontia, että edes vähä muistus mieleen. Eikä muuta kuin valjaat päälle ja janalle, nokka kyllä meni maahan mutta en tiiä mitä kaikkia sieltä löyty, kummaa pyörimistä se vain oli. Mutta johan kirkastu ilme kun löysi oikean jäljen, ja sitte kans mentiin. Vetohiihto oli talvella kivaa niin jälkivaljaissakin on sitte kiva vetää, jarruna joutu olemaan koko matkan. Kulmat meni kaikki pitkäksi, kaks ensimmäistä keppiä olis jääny välille ellen ois ite muistanu missä ne on. Kolmatta keppiä se jo haisto mutta päätti jatkaa matkaa, palautin siinäki kohti vähä mieleen mitä tarvis tehdä. Neljäs keppi nousi! Palkkasin oikein ruhtinaallisesti. Viidennen kepin se taas huomasi mutta päätti jatkaa matkaa nostamatta, ja taas joutu muistuttelemaan. Ojan ylitys meni arpomatta ja suoralla jäljellä pysyi ihan kivasti, jotain positiivista! Tuota keppihommaa joutuu nyt tosissaan alkaa treenaamaan. Eipä sitä syksyllä montaa kertaa ehditty tällä tyylillä ilmaista, jospa se menis sen piikkiin. Neljännellä kepillä näki että siellä herneet miettii mitä nyt tehdään. Keppitreeniä joka tapauksessa on luvassa!

Olispa jälkikepitki näin mukavia..

Treeniä treeniä!

Köpi on taas päässy töihin, peräti kolme kertaa. Ensimmäisistä on jo sen verran aikaa etten muista tarkalleen mitä tehtiin joten jääkööt muistelematta. Toiset oli kesän ensimmäiset "viralliset" treenit eli isommalla porukalla  oltiin metsässä. Tällä kertaa tuli ensin huvi ja sitten työ eli ennen hakua käytiin tunnin lenkki Vegan ja Friidan seurana, ja nämä kolme ku lähtee irrottelemaan niin siitä ei vauhtia puutu. Oli ihan hyvä ratkaisu tuokin, Köpi sai hölmöillä enimmät virrat pois ja keskittyi sitten paremmin itse työntekoon. Maalimiehet oli noin 50 metrissä ja niitä haettiin ilman apuja. Minä roikuin perässä ja hain koiran pois. Umpipiilo jätettiin tyhjäksi ja maalimies olikin jonkin matkaa piilon takana, se ei aiheuttanu mitään ylimääräistä. Yliheittoa kokeiltiin kans, Köpi vietiin narussa vähän matkaa metsään, päästettiin kohti keskilinjaa käskystä, siitä pysähtymättä toiselle puolelle ja sieltä löytö. Löytöjä oli yhteensä viis ja näytti jo lopuksi että alkoi koira väsymään. :) Rulla tuli ihan kohtalaisesti perille, kerran taisi pudota vähän ennen keskilinjaa ja muutaman kerran luovutuksessa. Kehuin taas mahdollisimman paljon.

Eilen käytiin taas seikkailemassa, ensin hölmöiltiin yhteislenkillä Vegan, Friidan ja äkäsen Ullan kans ja sitten mentiin töihin. Nyt oli neljä maalimiestä ja kaikki ilman apuja. Yliheitto tehtiin nyt täydestä 50 metrin matkasta, se meni ihan nappiin kun maalimies sattui vielä löytymään suoraan siltä kohtaa mistä Köpi juoksenteli metsään. Rulla tuli tällä kertaa perille ilman ainuttakaan pudotusta, ehkä kehumisella on saanu jotain aikaseksi. Pistot sais mennä suorempaan, nyt Köpi menee vähän miten sattuu menemään. Ja ohjaaja sais tehdä työnsä paremmin, perskeles. Pitkän liinan kans ei tarvis säätää niin paljo ku nyt tulee säädettyä, vartalon avut sais olla selkeämpiä ainakin yliheittoa tehdessä ja mitähän kaikkia muuta sitä sanottiin. No onhan tässä kesä aikaa opetella taas. :)

Tottiskentälle eksyttiin tänään ensimmäistä kertaa tälle vuotta, eikä ollenkaan paska reissu ollu. Köpi-parka oli aivan onnesta soikiana ku pääsi talven mittasen tauon jälkeen olemaan tottelevainen. Jopa niin onnessaan ettei joutanu välittämään edes starttipistoolin metelistä, ja se on paljo se! Jotain on kuitenki unohtunu, paikallaolon lopuksi ku oon menossa kohti niin koira pomppaa pystyyn liian aikasin. Perusasennosa "seuraa"-käskyn jälkeen ahteri nousee samantien maasta ja oltas jo niin menossa. Eikä se seuraamispaikkakaan ihan paras mahdollinen ole, ohjaajan työskentelystä puhumattakaan. Mutta ne on pikkuvikoja, pääasia että oli mukavaa! :)

Pöpi tarkkana