Ja joka ruutu on priimaa kun me aletaan kuvaushommiin!
 |
| Joo |
 |
| Jaa |
 |
| Huti tykkää sääskistä |
 |
| "Nukkumaan.. näinkö?" |
 |
| "Vai näin?" |
 |
| Jälkikoira Köpi.. Mikä tarkennus? |
 |
| Jälkikoira Huti. Taitaa muuten olla tämä sarjan paras kuva! |
28.6.2015
Kuvaaminen on totista hommaa!
18.6.2015
Juomista juhannuksena(kin)
Huti on kuullut että juhannuksena pitää ryypätä. :) Se on kuukautta vaille neljä vuotta ja näyttää ettei se vieläkään ole oppinut juomaan, tai sitten oon tottunut liian hyvälle kun Köpin juomista tuskin edes kuulee tai huomaa, pisaraakaan ei mene laitojen yli. Huti kun käy kupilla niin sen kuulee ja näkee. Sisällä juomakuppeina on edelleen 10l ämpärit, ne on ainoat astiat joilla lattia kastuu vain vähän. Kumpi näistä tyyleistä on tyypillisempi?
13.6.2015
Pahat Rakit
Mitäpä tuota jarruttelemaan kun vauhtiin pääsee, aamulla otettiin suunta Himangalle 20:n voittajaluokan koiran jälkikokeisiin. Tutuksi käyneessä vesisateessa ja +10 lämpötilassa aloitettiin, arvottiin meidän jälkinumeroksi 10 ja tarkastettiin koirat. Sitten odotettiin, ajettiin Kalajoelle, odotettiin ja odotettiin.. Sade onneksi loppui ja ilma oli paras mahdollinen koiraharrastukseen!
Päiväunien jälkeen päästiin asiaan, Sami Isopahkala tuli arvostelemaan janan. Köpi lähti taas reippaasti, nosti takamerkiltä jäljen, lähti oikeaan suuntaan mutta noin liinanmitan mentyään alkoi vähän tarkistelemaan, siitä sitten jatkoi taas matkaa. Piste pois tarkistelun takia. Ensimmäiselle kepille asti mentiin tosi tarkasti ja rauhassa, ei tarvinnut edes jarrutella. Kepin jälkeen asenne oli taas luokkaa "voi pojat nyt mennään!" Alkoi jälkiliina soimaan ja jäkälä pölisi kun nämä pojat meni, keppiä nousi toisen perään ja riemuhan siinä kuudennella repesi! Aurinkokin alkoi paistamaan.
Seuraavaksi taas vähän huilattiin ja porukan viimeisenä mentiin esineruutuun. Paras urheiluvauhti oli Köpilläkin jo jäänyt ja nokka oli auki, kolme esinettä nousi kohtalaisen nopeasti. Piste pois hieman levottomasta otteesta toisella esineellä. Onneksi vain hieman! En ehtinyt kunnolla käskeä irti kun se ikään kuin lensi mun käsiin..
Kisakeskuksen seinältä selvisi myöhemmin että voittajia oltiin jo ennen tottista, Köpillä oli parhaat maastopisteet koko kokeessa! Oli siinä hyvä jäädä tottiksia odottelemaan, neljä paria oli ennen meitä vielä vuorossa. Puoli viideltä päästiin lopulta töihin, ensin oli paikallaolo ja sitten liikkeet. Köpi oli pitkän päivän jälkeenkin vielä tosi hyvin mukana, seuraamiskaaviossa yllätyin itsekin kuinka hyvin se veti. Vanha vaiva yllätti liikkeestä istumisessa ja maahanmenossa eli nähtiin kolme kertaa liikkeestä seisominen. Ja sillä kerralla kun se olisi pitänyt tehdä, päätti tyyppi tulla 11 askelta perään. Luoksetulot huippuja, noudot hyvää ja pirteää Köpiä ja eteenmeno vähän löysä, maahan tippui kohtalaisen nopeasti. Loppupisteitä odotellessa alkoi jo jännittää että riittääköhän tuo ykköstulokseen kun mokia tuli ja tuomarin lisäksi oli vielä tarkka tuomariharjoittelija, mikään ei jäänyt huomaamatta. Lopulta pisteitä kertyi kuitenkin riittävät 77 eli koko kokeesta 275 ja sehän tietää ykköstulosta! Ja kun se nyt sattuu vielä olemaan kolmas niin kukas se on käyttövalio! On se kova pätkä!
 |
| Kalajoen jälkimaastot, asfalttitieltä suoraan metsään. :) |
 |
| Kun koira osaa hommansa niin jarru voi keskittyä vaikka kuvaamiseen.. |
Kisakeskuksen seinältä selvisi myöhemmin että voittajia oltiin jo ennen tottista, Köpillä oli parhaat maastopisteet koko kokeessa! Oli siinä hyvä jäädä tottiksia odottelemaan, neljä paria oli ennen meitä vielä vuorossa. Puoli viideltä päästiin lopulta töihin, ensin oli paikallaolo ja sitten liikkeet. Köpi oli pitkän päivän jälkeenkin vielä tosi hyvin mukana, seuraamiskaaviossa yllätyin itsekin kuinka hyvin se veti. Vanha vaiva yllätti liikkeestä istumisessa ja maahanmenossa eli nähtiin kolme kertaa liikkeestä seisominen. Ja sillä kerralla kun se olisi pitänyt tehdä, päätti tyyppi tulla 11 askelta perään. Luoksetulot huippuja, noudot hyvää ja pirteää Köpiä ja eteenmeno vähän löysä, maahan tippui kohtalaisen nopeasti. Loppupisteitä odotellessa alkoi jo jännittää että riittääköhän tuo ykköstulokseen kun mokia tuli ja tuomarin lisäksi oli vielä tarkka tuomariharjoittelija, mikään ei jäänyt huomaamatta. Lopulta pisteitä kertyi kuitenkin riittävät 77 eli koko kokeesta 275 ja sehän tietää ykköstulosta! Ja kun se nyt sattuu vielä olemaan kolmas niin kukas se on käyttövalio! On se kova pätkä!
 |
| Pätevä koira putsasi vähän palkintopöytää |
8.6.2015
Jälkeä etsimässä
Haapajärven jälkikokeen jälkeen on tehty muutamat paikkaavat jäljet ja eilen oli vuorossa oman seuran jälkikoe jonne lähdettiin kokeilemaan pysyttäiskö tällä kertaa jäljellä.
Aamulla keli näytti ainakin just jälkikokeeseen sopivalta, +7 ja vesisadetta! Arvonnassa nostettiin jälki numero 1 ja ilman suurempia odotteluja lähdettiin janalle. Siitä taas täydet pisteet, Köpi lähti, nosti jäljen ja sitten mentiin. Ensin jäljestys ei ollut ihan niin varmaa kuin yleensä mutta ensimmäisen kepin jälkeen kone taas käynnistyi ja sitten painettiin hännänpätkä vinhasti heiluen koko jälki autolle asti. Keppejäkin nousi palautettavaksi tarvittavat 6 kpl eli jäljen jälkeen oli haalittu kasaan täydet pisteet. Esineruudussa oli taas vauhdikas Köpi ja kaksi ensimmäistä esinettä nousi nopeasti, kolmatta sai vähän etsiä kun se oli vasemmassa etukulmassa. Sekin lopulta löytyi ja minuutti jäi vielä aikaakin. 29 pistettä kun ensimmäinen esine ei oikein pysynyt hampaissa kunnolla. Maastosta siis 199 pistettä!
Tottista tehtiin melkein kaatosateessa, tosi urheasti pikkukoira siitä huolimatta teki! Istumiset oli joka kerta hitaampia ja vaikeampia, kai ne oli housut jo niin märät että tuntui ikävältä. Muuten sade ei pisteissä näkynyt. Suurempia virheitä ei saatu aikaan ja se näkyi lapussakin, 91 pistettä ja aika huima ykköstulos jälleen! On se kova! :)
Tottiskuvia alla, ©Tiina Ahvenlampi
Aamulla keli näytti ainakin just jälkikokeeseen sopivalta, +7 ja vesisadetta! Arvonnassa nostettiin jälki numero 1 ja ilman suurempia odotteluja lähdettiin janalle. Siitä taas täydet pisteet, Köpi lähti, nosti jäljen ja sitten mentiin. Ensin jäljestys ei ollut ihan niin varmaa kuin yleensä mutta ensimmäisen kepin jälkeen kone taas käynnistyi ja sitten painettiin hännänpätkä vinhasti heiluen koko jälki autolle asti. Keppejäkin nousi palautettavaksi tarvittavat 6 kpl eli jäljen jälkeen oli haalittu kasaan täydet pisteet. Esineruudussa oli taas vauhdikas Köpi ja kaksi ensimmäistä esinettä nousi nopeasti, kolmatta sai vähän etsiä kun se oli vasemmassa etukulmassa. Sekin lopulta löytyi ja minuutti jäi vielä aikaakin. 29 pistettä kun ensimmäinen esine ei oikein pysynyt hampaissa kunnolla. Maastosta siis 199 pistettä!
Tottista tehtiin melkein kaatosateessa, tosi urheasti pikkukoira siitä huolimatta teki! Istumiset oli joka kerta hitaampia ja vaikeampia, kai ne oli housut jo niin märät että tuntui ikävältä. Muuten sade ei pisteissä näkynyt. Suurempia virheitä ei saatu aikaan ja se näkyi lapussakin, 91 pistettä ja aika huima ykköstulos jälleen! On se kova! :)
Tottiskuvia alla, ©Tiina Ahvenlampi
 |
| Tänne! |
 |
| Hyppää! |
 |
| Kiipee! |
 |
| Irti! |
 |
| Eteen! |
 |
| Maahan! (ja mielipide kelistä) |
 |
| Paikalla |
27.5.2015
Suoraan voittajaluokkaan
Kun on tarpeeksi pätevä koira, voi tokossa jättää avoimen luokan väliin ja siirtyä voittajaluokkaan. Köpi kävi siis viikonloppuna tokokokeessa voittajaluokan paikallaolossa häiriökoirana makoilemassa. Uutiskynnys ylitetty. :)
Voittajaluokassa kisattiin vähän enemmän tosissaan helatorstaina kun päästiin ensimmäiseltä varasijalta jälkikokeeseen Haapajärvelle, koepaikka irtosi edellisenä iltana. Arvonnassa nostettiin jälki numero 2 ja sinne lähdettiin, janalta täydet pisteet kun tuomarinkaan mukaan valittamista ei löytynyt mistään. Köpi vain lähti, nosti jäljen ja sitten mentiin. Kaksi keppiäkin sieltä nousi ennenkuin tapahtui jotain, oma versio tapahtuneesta on se että jäljentekijä oli juonut red bullia ja saanut siivet. Hukattiin siis jälki eikä sitä enää koskaan löydetty ja jäljentekijääkin kuulustelleena en ymmärrä yhtään miten siinä niin kävi. Lievän painostuksen jälkeen jatkettiin koe loppuun, onneksi, koska lopulta päivästä jäi hyvä mieli. Esineruutu oli melkein parasta Köpiä, hirveällä innolla ja urheilumielellä se sinkoili ruudussa ja kolme esinettä nousi vähän reilussa kolmessa minuutissa. Luovutuksissa ongelmaa oli, köh köh, kun koira ei olisi halunnut irrottaa.. :D Pari pistettä meni siitä hyvästä. Tottista tehtiin 80 pisteen edestä, yksi isompi virhe tuli kun Köpi A-esteen ylitettyään palasi hyppyesteen kautta takaisin. Kapulan heitto oli huono enkä viitsinyt uusia, syy löytyy siis taas jostain muualta kuin koirasta. Muuten perusvarmaa tottista ja tehtiin kokeen parhaat tottispisteet. Ajatella!
Alkaneen kevään kunniaksi ollaan kyllä treenattu ihan sopivasti, on tehty jälkiä, esineruutua ja tottista ja näissä on jopa edistytty. Hutikin on päässyt tekemään tottista minun kanssa ja muutaman kerran jälkeen näyttää että yhteinen sävel alkaa löytymään. Jos Köpi oli bh-kunnossa jo reilussa vuoden iässä niin Hutin kanssa ei olla kiirettä pidetty!
Pitkän ja laiskan talven jälkeen pienikin treeni näkyy helposti ottavan voimille, itse kullakin.
Voittajaluokassa kisattiin vähän enemmän tosissaan helatorstaina kun päästiin ensimmäiseltä varasijalta jälkikokeeseen Haapajärvelle, koepaikka irtosi edellisenä iltana. Arvonnassa nostettiin jälki numero 2 ja sinne lähdettiin, janalta täydet pisteet kun tuomarinkaan mukaan valittamista ei löytynyt mistään. Köpi vain lähti, nosti jäljen ja sitten mentiin. Kaksi keppiäkin sieltä nousi ennenkuin tapahtui jotain, oma versio tapahtuneesta on se että jäljentekijä oli juonut red bullia ja saanut siivet. Hukattiin siis jälki eikä sitä enää koskaan löydetty ja jäljentekijääkin kuulustelleena en ymmärrä yhtään miten siinä niin kävi. Lievän painostuksen jälkeen jatkettiin koe loppuun, onneksi, koska lopulta päivästä jäi hyvä mieli. Esineruutu oli melkein parasta Köpiä, hirveällä innolla ja urheilumielellä se sinkoili ruudussa ja kolme esinettä nousi vähän reilussa kolmessa minuutissa. Luovutuksissa ongelmaa oli, köh köh, kun koira ei olisi halunnut irrottaa.. :D Pari pistettä meni siitä hyvästä. Tottista tehtiin 80 pisteen edestä, yksi isompi virhe tuli kun Köpi A-esteen ylitettyään palasi hyppyesteen kautta takaisin. Kapulan heitto oli huono enkä viitsinyt uusia, syy löytyy siis taas jostain muualta kuin koirasta. Muuten perusvarmaa tottista ja tehtiin kokeen parhaat tottispisteet. Ajatella!
Alkaneen kevään kunniaksi ollaan kyllä treenattu ihan sopivasti, on tehty jälkiä, esineruutua ja tottista ja näissä on jopa edistytty. Hutikin on päässyt tekemään tottista minun kanssa ja muutaman kerran jälkeen näyttää että yhteinen sävel alkaa löytymään. Jos Köpi oli bh-kunnossa jo reilussa vuoden iässä niin Hutin kanssa ei olla kiirettä pidetty!
Pitkän ja laiskan talven jälkeen pienikin treeni näkyy helposti ottavan voimille, itse kullakin.
 |
| Australianpaimenkoira Tervueren Huti ;) |
 |
| "Minäkö harmaa? Heh heh!" |
Ja tältä näyttää kotikatsomo kun koneella pyörii koiraharrastusaiheiset videot!
26.4.2015
Huti luonnetestissä
Huti pääsi käymään leikkipuistossa ja otti homman normaaliin tyyliinsä turhia stressaamatta, oli vain kivaa! Ikää oli saman verran kuin Köpillä testin aikaan ja tuomarit olivat samat eli Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen, tämä oli siis täysin suunniteltu juttu.
Rivi näyttää tältä:
Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2a Kohtuullinen
Hermorakenne +1a Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +3 Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Loppupisteet 175 Hyväksytty
Hermorakennetta, temperamenttia ja laukauspelottomuutta lukuunottamatta rivi on sama kuin Köpillä. Huti kuormittui koko testistä vähemmän kuin Köpi, sillä oli vain hauskaa vaikka lopussa meinasi vähän hiki ollakin. Kyllähän tuosta Hutin tunnistaa. :)
Hutin Luonnetesti from Timo Rautio on Vimeo.
Rivi näyttää tältä:
Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2a Kohtuullinen
Hermorakenne +1a Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +3 Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Loppupisteet 175 Hyväksytty
Hermorakennetta, temperamenttia ja laukauspelottomuutta lukuunottamatta rivi on sama kuin Köpillä. Huti kuormittui koko testistä vähemmän kuin Köpi, sillä oli vain hauskaa vaikka lopussa meinasi vähän hiki ollakin. Kyllähän tuosta Hutin tunnistaa. :)
Hutin Luonnetesti from Timo Rautio on Vimeo.
29.3.2015
Parit treenit ja kisoihin
Ei paljoa tarvinnut hullua yllyttää kun se jo oli mukana, kerrottiin että olisi tarjolla koira ja tavoitteena SPKL:n hiihtokisat Kuhmossa. Koira on 1,5kk Oulussa hiihtokoirana viettänyt dobermanninarttu Nadi, Eroosion Diva Demona ja olin huomaavinani sillä pientä pilkettä silmäkulmassa, "taas joku vieras tyyppi perässä ja aivan pihalla.." Lujaahan se meni, Auranmajan vitosta kierrettiin 10-11 minuuttiin mutta ohitukset oli katastrofeja. Mietin että miesten b-sarja on niin kovatasoinen että jos ohituksia tulee, ne menee meidän ohi eikä toisin päin ja kun tilaisuus on niin totta vie sitä kokeillaan. Kaksi kertaa treenattiin Auranmajalla ja eilen aamulla suunnistettiin Kuhmoon.
Latu oli vauhdikas, muutama kohtaaminenkin oli ja alkoi jo hirvittää että miten koiran saa kääntymään risteyksistä oikeaan suuntaan. Lunta riitti ja ladut oli loistavassa kunnossa, mutta vesisade ja aurinko pehmittivät baanan siihen kuntoon ettei paljoa luistosta voinut puhua, voi sanoa kanssakilpailijan sanoin että "tällä kertaa ei menty lujaa, vaan täysillä". Startti meni hyvin, koiralla oli kierroksia juuri sopivasti ja lujaa lähdettiin. Parin ensimmäisen ylämäen aikana selvisi että taidan joutua hiihtämään mäissä aika paljon itse, jos ei suksi luista niin ei kai se koirakaan määrättömiä jaksa. Alamäkiin lähti sitten niin täysi vauhti kuin ikinä! Risteyksissä oli vähän hakemista mutta aina päästiin oikeaan suuntaan jatkamaan, toiselle kierrokselle lähtö meni odotuksiin nähden tosi hyvin, ainoa onnettomuus sattui kun latu kävi lähellä katsojia ja Nadi oli menossa niitä morjestamaan. En saanut ajoissa koiraa eteen enkä vauhtia pois ja lopulta koira heitti pari volttia. Tästä jatkettiin, koira ei ontunut ja oli vielä eteenpäin lähdössä. Risteykset meni ensimmäistä kierrosta paremmin eikä toinen kierros tuntunut aivan niin pitkältä, ylämäkiin jouduin kyllä hiihtämään tosissaan. Viimeisessä jyrkässä alamäessä mentiin vielä turvalleen kun aloin ahnehtimaan liikaa vauhtia ja koira säikähti kun naru löystyi ja olinkin lähempänä, kohta olikin sukset ristissä ja lasit täynnä lunta.. Maaliin päästiin ehjinä, kukaan ei mennyt ohi ja loputkin tulivat aika tasaista tahtia maaliin. Aikaa meni 30min 20sek ja tällä irtosi pienen aikojen tarkistamisen jälkeen neljäs sija kovatasoisessa sarjassa! Ensimmäinen kisa vieraalla koiralla, ensimmäinen 10km:n kisa ikinä, vielä raskaassa kelissä ja alle 2min voittajan perässä, ei voi olla kuin tyytyväinen! Hauska kokemus kaikkinensa tämäkin.
MB 10km
1.dn Famke v. Eysingastate Harri Hatunen Oulun Palveluskoirayhdistys 28.44 RM 1
2. dn Afra European K9 Training Base Juha Koski Kymen Vetokoiraseura 29.27 RM 2
3. dn Diamandin D’esperanza Markku Haliseva Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys 29.33 RM 3
4.dn Eroosion Diva Demona Timo Rautio Oulun Palveluskoirayhdistys 30.20
5.dn Jirene Vom Warringhof Olli Kolari Siilinjärven-Maaningan Pelastuskoirat 30.57
6.dn Monwelt's Kraft Uma Thurman Toni Tiainen Suomen Dobermannyhdistys 32.40
7.ssu Alfred Miska Jähi Suomen Suursnautserikerho 33.33 RM 1
Latu oli vauhdikas, muutama kohtaaminenkin oli ja alkoi jo hirvittää että miten koiran saa kääntymään risteyksistä oikeaan suuntaan. Lunta riitti ja ladut oli loistavassa kunnossa, mutta vesisade ja aurinko pehmittivät baanan siihen kuntoon ettei paljoa luistosta voinut puhua, voi sanoa kanssakilpailijan sanoin että "tällä kertaa ei menty lujaa, vaan täysillä". Startti meni hyvin, koiralla oli kierroksia juuri sopivasti ja lujaa lähdettiin. Parin ensimmäisen ylämäen aikana selvisi että taidan joutua hiihtämään mäissä aika paljon itse, jos ei suksi luista niin ei kai se koirakaan määrättömiä jaksa. Alamäkiin lähti sitten niin täysi vauhti kuin ikinä! Risteyksissä oli vähän hakemista mutta aina päästiin oikeaan suuntaan jatkamaan, toiselle kierrokselle lähtö meni odotuksiin nähden tosi hyvin, ainoa onnettomuus sattui kun latu kävi lähellä katsojia ja Nadi oli menossa niitä morjestamaan. En saanut ajoissa koiraa eteen enkä vauhtia pois ja lopulta koira heitti pari volttia. Tästä jatkettiin, koira ei ontunut ja oli vielä eteenpäin lähdössä. Risteykset meni ensimmäistä kierrosta paremmin eikä toinen kierros tuntunut aivan niin pitkältä, ylämäkiin jouduin kyllä hiihtämään tosissaan. Viimeisessä jyrkässä alamäessä mentiin vielä turvalleen kun aloin ahnehtimaan liikaa vauhtia ja koira säikähti kun naru löystyi ja olinkin lähempänä, kohta olikin sukset ristissä ja lasit täynnä lunta.. Maaliin päästiin ehjinä, kukaan ei mennyt ohi ja loputkin tulivat aika tasaista tahtia maaliin. Aikaa meni 30min 20sek ja tällä irtosi pienen aikojen tarkistamisen jälkeen neljäs sija kovatasoisessa sarjassa! Ensimmäinen kisa vieraalla koiralla, ensimmäinen 10km:n kisa ikinä, vielä raskaassa kelissä ja alle 2min voittajan perässä, ei voi olla kuin tyytyväinen! Hauska kokemus kaikkinensa tämäkin.
MB 10km
1.dn Famke v. Eysingastate Harri Hatunen Oulun Palveluskoirayhdistys 28.44 RM 1
2. dn Afra European K9 Training Base Juha Koski Kymen Vetokoiraseura 29.27 RM 2
3. dn Diamandin D’esperanza Markku Haliseva Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys 29.33 RM 3
4.dn Eroosion Diva Demona Timo Rautio Oulun Palveluskoirayhdistys 30.20
5.dn Jirene Vom Warringhof Olli Kolari Siilinjärven-Maaningan Pelastuskoirat 30.57
6.dn Monwelt's Kraft Uma Thurman Toni Tiainen Suomen Dobermannyhdistys 32.40
7.ssu Alfred Miska Jähi Suomen Suursnautserikerho 33.33 RM 1
 |
| © Sinikka Moilanen |
 |
| © Sinikka Moilanen |
 |
| © Sinikka Moilanen |
25.3.2015
Leikkikoulutusta
Tällaista hauskaa olisi tiedossa Köpin pennuille ja muillekin! Kuuntelupaikkoja on vielä, tervetuloa!
17.3.2015
Metsään
Tulipa tuosta Hinnin blogikirjoituksen otsikosta mieleen vanha ralli:
Metsään mentiin mekin pitkän tauon jälkeen viikonloppuna. Sammaleita myllättyjä ei näkynyt mutta nautimma koko rahalla!
Metsään mentiin mekin pitkän tauon jälkeen viikonloppuna. Sammaleita myllättyjä ei näkynyt mutta nautimma koko rahalla!
 |
 |
 |
| Aivan liian pitkän tauon jälkeen annoin tähän toimintaan luvan.. |
 |
| Hikihän siinä tuli, mutta voi pojat olihan kivaa! |
 |
| Luonnosta vieraantuneet näkivät myös lintuja! |
 |
| Huti maastoutui |
 |
| Jos joskus masentaa ja ärsyttää, ota mallia tästä! |
 |
| Ja hymyile! |
8.3.2015
Koko alkuvuoden päivitys
Hiljaista on pidellyt, blogissa ja muutenkin. Jouluna otettujen metsälenkkikuvien jälkeen ei ole paljon lenkkipolkuja nähty, on vain levätty ja tylsistytty, syynä lievät yskän oireet jotka vain ei ottaneet loppuakseen.
Tammikuun alussa syötettiin viikon matokuuri keuhkomadon varalta ja kun sekään ei vaikuttanut, kuukauden puolessa välissä käytiin lääkärissä ja todettiin että molemmilla oli kurkut ja nielurisat ärtyneet ja yskän sai tosi helpolla aikaan "provosoimalla". Siitäpä entistä äkäisempi lääkitys, neljän viikon kuuri nenäpunkin varalle, 10 vrk:n tulehduskipulääkekuuri ja 20 vrk:n antibioottikuuri kurkkutulehdukseen. Helmikuun puolen välin jälkeen oireet olivat vieläkin olemassa mutta paljon lievempinä joten varattiin seuraava aika tarkempiin tutkimuksiin 24.2.
Ensimmäisenä kyseltiin että paljonko mulla on varaa.. Tutkittiin siis pidemmän kaavan mukaan ja molemmilta lähti taju.
Tutkittiin, tähystettiin, arvioitiin silmämääräisesti ja otettiin näytteitä, neljä ja puoli tuntia viihdyttiin vastaanotolla. Sieltä oli kotiin viemisinä kaksi aika unista koiraa ja ilta meni heräillessä. Sen verran kurkut ärtyivät tutkimuksista että illan yskivät, onneksi lääkkeet auttoivat ja oireet hävisivät seuraavana päivänä. Lääkkeeksi tuli kuurit kortisonia ja pahoinvointilääkettä. Paikan päällä todetut viat olivat samat kuin aikaisemmalla reissulla mutta paljon lievempinä, kokeiden tuloksia odotellaan vieläkin, toivottavasti tulevalla viikolla jotain kuullaan.
Eikä ne turhaa kyselleet että onko varallisuutta.. Näihin kahteen lääkärireissuun ja lääkkeisiin on kulunut yli 1300€, tuli muutamalta vuodelta vakuutusmaksut kerralla takaisin.
Ja millä sitä aikaa tapetaan kun on tylsää?
Poikien orkesteri from Timo Rautio on Vimeo.
Tylsyys siis näkyy ja kuuluu! Pientä töihinlähtöikävän laulua lukuunottamatta lepokausi on mennyt kyllä tosi hyvin, koirat ei vieläkään hypi seinille tai tuhoa taloa vaan ottavat hyvinkin rennosti. Taitaa suurimmat ongelmat olla minulla.. Vaikka toisaalta, jääkö tuossa paljoa paitsi kun ei pääse räntäsateeseen ja peilijäätikölle lenkkeilemään? Luulisi olevan kaikilla intoa kunhan keväällä päästään lenkkeilemään ja harrastamaan.
Muutama satunnainen kuva vielä.. Ruokaa piti käydä hakemassa ja heti vähän maistella.
Köpin pentujakin on tässä alkuvuoden aikana näkynyt, ei liene epäselvää ketkä on tämänkin vanhemmat? Naama, ilme ja koko olemus on kyllä niin Köpiä kuin voi olla. :)
Oulunsalossa kävin hiihtokisoja katsomassa kun en itse päässyt hiihtämään. Australianpaimenkoirien rotumestaruudet jäivät meidän osalta taas käymättä, onneksi sentään yksi australialaisvalmisteinen osallistui kisoihin!
Viime viikolla piti repäistä, taas muutaman tunnin varoitusajalla alettiin kyselemään tulisinko mukaan Muskettikoira- CUP:iin kun olisi lainakoira tiedossa. Ja niin sitä mentiin, Mari Moisalan saksanpaimenkoira Freyan vetämänä. Alku meni hyvin mutta ensimmäisessä risteyksessä oltiin lähdössä eri suuntiin ja lopulta olin rähmälläni maassa. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu, loppulenkki meni hyvin ja loppusuoralla päästiin vielä edellisen ohikin. Vitonen meni aikaan 13:40, oli aika raskas keli! Köpin kanssa sama reissu on käyty alle 11 minuutin pari vuotta sitten. Tulokset täällä!
Loppukevennyksenä vielä, jos tämän blogin päähenkilöt olisivat autoja niin miltähän ne näyttäisivät?
Löytääkö muut omiaan?
Tammikuun alussa syötettiin viikon matokuuri keuhkomadon varalta ja kun sekään ei vaikuttanut, kuukauden puolessa välissä käytiin lääkärissä ja todettiin että molemmilla oli kurkut ja nielurisat ärtyneet ja yskän sai tosi helpolla aikaan "provosoimalla". Siitäpä entistä äkäisempi lääkitys, neljän viikon kuuri nenäpunkin varalle, 10 vrk:n tulehduskipulääkekuuri ja 20 vrk:n antibioottikuuri kurkkutulehdukseen. Helmikuun puolen välin jälkeen oireet olivat vieläkin olemassa mutta paljon lievempinä joten varattiin seuraava aika tarkempiin tutkimuksiin 24.2.
Ensimmäisenä kyseltiin että paljonko mulla on varaa.. Tutkittiin siis pidemmän kaavan mukaan ja molemmilta lähti taju.
Tutkittiin, tähystettiin, arvioitiin silmämääräisesti ja otettiin näytteitä, neljä ja puoli tuntia viihdyttiin vastaanotolla. Sieltä oli kotiin viemisinä kaksi aika unista koiraa ja ilta meni heräillessä. Sen verran kurkut ärtyivät tutkimuksista että illan yskivät, onneksi lääkkeet auttoivat ja oireet hävisivät seuraavana päivänä. Lääkkeeksi tuli kuurit kortisonia ja pahoinvointilääkettä. Paikan päällä todetut viat olivat samat kuin aikaisemmalla reissulla mutta paljon lievempinä, kokeiden tuloksia odotellaan vieläkin, toivottavasti tulevalla viikolla jotain kuullaan.
Eikä ne turhaa kyselleet että onko varallisuutta.. Näihin kahteen lääkärireissuun ja lääkkeisiin on kulunut yli 1300€, tuli muutamalta vuodelta vakuutusmaksut kerralla takaisin.
Ja millä sitä aikaa tapetaan kun on tylsää?
 |
Poikien orkesteri from Timo Rautio on Vimeo.
Tylsyys siis näkyy ja kuuluu! Pientä töihinlähtöikävän laulua lukuunottamatta lepokausi on mennyt kyllä tosi hyvin, koirat ei vieläkään hypi seinille tai tuhoa taloa vaan ottavat hyvinkin rennosti. Taitaa suurimmat ongelmat olla minulla.. Vaikka toisaalta, jääkö tuossa paljoa paitsi kun ei pääse räntäsateeseen ja peilijäätikölle lenkkeilemään? Luulisi olevan kaikilla intoa kunhan keväällä päästään lenkkeilemään ja harrastamaan.
Muutama satunnainen kuva vielä.. Ruokaa piti käydä hakemassa ja heti vähän maistella.
Köpin pentujakin on tässä alkuvuoden aikana näkynyt, ei liene epäselvää ketkä on tämänkin vanhemmat? Naama, ilme ja koko olemus on kyllä niin Köpiä kuin voi olla. :)
Oulunsalossa kävin hiihtokisoja katsomassa kun en itse päässyt hiihtämään. Australianpaimenkoirien rotumestaruudet jäivät meidän osalta taas käymättä, onneksi sentään yksi australialaisvalmisteinen osallistui kisoihin!
Loput kuvat kisoista:
Viime viikolla piti repäistä, taas muutaman tunnin varoitusajalla alettiin kyselemään tulisinko mukaan Muskettikoira- CUP:iin kun olisi lainakoira tiedossa. Ja niin sitä mentiin, Mari Moisalan saksanpaimenkoira Freyan vetämänä. Alku meni hyvin mutta ensimmäisessä risteyksessä oltiin lähdössä eri suuntiin ja lopulta olin rähmälläni maassa. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu, loppulenkki meni hyvin ja loppusuoralla päästiin vielä edellisen ohikin. Vitonen meni aikaan 13:40, oli aika raskas keli! Köpin kanssa sama reissu on käyty alle 11 minuutin pari vuotta sitten. Tulokset täällä!
Loppukevennyksenä vielä, jos tämän blogin päähenkilöt olisivat autoja niin miltähän ne näyttäisivät?
Ehkä tältä?
 |
| © Janne I. / KILVET.COM |
Ja tältä?
 |
| © jaku / KILVET.COM |
Löytääkö muut omiaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)