Syksyä

Hakua harrasteltiin taas eräs kaunis päivä, nyt oltiin ampumaradan vieressä että tottus Köpi-parka paukkuihin.. Ja tottuuhan se kun saa pk-valjaat päälle ja pääsee hakemaan. Oli se kyllä aluksi yhtä suurta showta, ensimmäistä ukkoa alettiin hakemaan etukulmasta ilman apuja. Katottiin suunta ja Köpin eleistä päättelin että nyt lähtee oikeaan suuntaan.. Vaan koirapa onki oppinu hämäämään, meni metrin eteenpäin jonka jälkeen tempasi 180 astetta ympäri ja kurvasi keskilinjan toiselle puolen.. No tämä pelihän ei vedelly alkuunkaan.. Lähetin uudestaan jonka jälkeen koira ei irronnut tarpeeksi syvälle joten löytö jäi tekemättä. Äänen avulla sitten haettiin ensimmäinen. Toisella ukolla minä hämäsin Köpiä, laitettiin tyhjä umpipiilo noin 25 metriin ja maalimies samalle kohti 50 metriin. Köpi kävi umpipiilolla ja lähti väärään suuntaan, käskin takasi, mentiin lähemmäs piiloa ja lähetin uudestaan. Taas piti tarkistaa piilo ja vasta sen jälkeen irrota tarpeeksi kauas ja löytää kadonnut.. Kolmas meni jo hyvin, tuli nättiä pistoa ja nokka joutui töihin kun ei ukko ollutkaan siellä missä piti vaan kauempana. Löytyi kuitenkin. Neljäs oli umpipiilossa noin 50 metrin syvyydessä, se löytyi heti. Kaikki ilmaisut tehtiin irtorullilla, ettei tulis tyhjältä piilolta valeilmaisua.. Irtorullien kans värkkäämistä ei kyllä olis yhtään ikävä, hyi! :)

Jälkikin tehtiin. Pituutta 350 metriä, ikää melkein pari tuntia, keppejä viis tai kuus, kulmia kolme. Sadekuuroja tuli välillä ja tuuli oli melko kova. Yks tien ylitys oli ja se meni kuin vanhalta tekijältä. Janalähtö meni jälleen putkeen, ei meinaakkaan lähtiä takajäljelle.. Eka keppi nousi ja koirasta näki hyvin selvästi että oikosulkua pukkaa edellisen kerran ilmaisutavan muutoksen takia. "Mitä tälle nyt tekis", mietti Köpi ja pienen avustuksen kans toi kepin mulle. Toisella kepillä vielä vähän sama homma, seuraavat nousi jo paremmin.. Kulmat oli tällä kertaa mielenkiintosia, Köpi paineli niistä reilusti ohi ja muka jäljesti ja jäljesti. Liinan mitta kun tuli täyteen niin otettiin uusiksi ja ainahan se jälki löytyi.. Suora jälki alkaa menemään niin mukavasti että merkit vois jättää pois niin oppis koiraakin lukemaan. Kulma- ja keppitreeniä tarvis nyt eniten.

Loppukevennykseksi pukkaa kuvaa, Köpi päätti että tuhinapallo on nyt aikansa elänyt. Tämä pallo oli pentuajan ensimmäisiä leluja jotka selvisivät jostain syystä ehjinä.. No, nyt se loppu kuitenkin tuli ja taitaa joutua kauppaan.. Syyllistä voi tietenkin hakea siskosta joka meni pesemään pallon rännivesiastiassa "kun se oli niin kuolainen". No, illalla jälki oli seuraavanlaista..

Rest In Peaces

Ja melkin unohtu, käytiin Köpin kans turistimatkalla, töllisteltiin harrastusta nimeltä agility. Siitä kuvamateriaalia TÄÄLLÄ