Viteoita

Siinäpä pari videota matkan varrelta. Ekasa osasa Köpi on 5kk ikäinen, toinen on kuvattu tänään eli ikää on vuosi ja pari viikkoa päälle. Jotku asiat on muuttunu, toiset ei. :)

Samat videot parempilaatuisena täällä: Osa yks ja Osa kaks

Joulua

Se on joulu nyt, tässäpä "kortit". Kivaa joulua kaikille!

Nyt sattu Pöpiä silmään..

Köpi oli niin onnellinen eilen ku pääsi kahen päivän tauon jälkeen metsään lenkkeilemään, piti omaa kivaa kepin kans. Singahti minusta kauhialla vauhilla ohi keppi suussa. Eikä menny kauaakaan ku kuulu vinkasu, kuvittelin ensin että mahto tökätä suuhun. Vaan aristiki silmäänsä ja siihenhän se keppi oli jäljen tehny. Silmän pinnalla näky naarmu joka pikkuhiljaa muuttu harmaaksi kalvoksi. Piteli silmäänsä kiinni mielellään, varsinki kirkas valo otti silmään. Illan aikana kipu näytti pikkuhiljaa helpottavan, aamulla oli jo lähes normaalinen olonen koira. Varasin kuitenki Akuuttiin ajan ja käytiin tarkistuksella, näky siellä vieläki muutaman millin mittanen naarmu. Meinas tohtori että vois mennä itestäänki ohi mutta anto kuitenki tipat muutamaksi päiväksi. Rokotukset tuli sitte samalla reissulla, hyvissä ajoin ainaki.

Männä viikonloppuna käytiin kattelemasa miltä se oikia talvi näyttää. Ja tämmöseen tulokseen tultiin:

"Pienen pojan elämää..

..ei enempää, ei vähempää."

Köpi täyttää tänään yhden vuoden, ei kyllä uskois. :) Pienestä riiviöstä on kasvanu iso miäs, heh! Sopivasti on penskan vinkeitä vieläkin jäljellä. Helppo tapaushan tuo on ollukki, ainaki tähän mennesä. Oikiastaan just semmonen mitä halusin, ei oo tarvinnu pettyä! Paljo on itelläki tullu opittua uutta, eiköhän sitä Köpillekki jotain oo tarttunu korvien väliin. :) Kiitoksia Marjolle hienosta penskasta! Ja onnittelut Kiksille, Niolle, Stellalle ja Roxylle!







Ja niitä numeroita, painoa löytyy noin 23kg ja säkäkorkeutta rullamitalla noin 53,5cm.

Jotakin taas

Viikonloppuna Köpi pääsi taas töihin, metsään oli eksyny kaks ihmistä joilla molemmilla oli mukana valmiiksi pätkittyä kaasuletkua. Eli hakua harrastimme siis. Aattelin ottaa Köpille rullantuontia, sillä erolla edellisiin että maalimiehet on ihan kunnolla piilossa eikä anneta mitään apuja. Eka lähetys oli varmaan mainion näkönen, ihan normaalisti lähetin mutta Köpi päättiki lähteä tervehtimään muita keskilinjalla olevia.. Vaan eihän semmonen peli vetele. Uus yritys ja lähtihän se metsään, pienen hakemisen jälkeen sieltä maalimies löytyki. Rullantuonti meni hyvin. Seuraava meni kokonaisuudessaan ihan hienosti. Kolmas ei ihan niin hyvin, maalimies kyllä löyty mutta Köpi kai puolestaan päätti että tämä ei vetele, "minä en lähe täältä mihinkään josset anna makkaraa!" Ilmeisesti unohtu mitä sille rullalle tehdään, tai sitte tosiaanki alko ihmetyttämään miksei kolmaskaan maalimies tarjoa muuta kuin kapista letkunpätkää. No, tulihan se lopulta rulla puoliksi suussa roikkuen.. Pienet pelleilyt vielä keskilinjalla päälle. Neljäs meni ihan kohtuullisen hyvin ja lopetettiin siihen.

Esineruutukin tehtiin, Köpillä meni hienosti. Ensin ruudussa kävi toinen koira, sitten tuli Köpin vuoro. Kolme esinettä oli, kaks lähempänä etureunaa ja yks takakulmassa. Lähimmät löyty melko helposti, toisesta tais kerran mennä vauhdilla yli. Takareunassa olevaa piti hakea jonkun aikaa, hyvin jaksoi etsiä. Lopulta lähetin koiran uudestaan eri kohdasta ja johan nousi esine. Minun mielestä aika hyvin siihen harjotusmäärään nähden mitä on tehty, valmiita ruutuja kun ei kovin paljoa oo vielä takana.

Yksvuotispäiväki uhkaavasti lähestyy.. Onko tuo kakara tosiaan jo vuoden ikäinen..? :)

Pitkästä aikaa hakua

Päästiimpähän pikku tauon jälkeen hakuhommiin. Tai no eipä siinä juuri tarvinnu ketään hakea, ilmaisutreeniähän se oli. Ensimmäinen kerta meni vaihteeksi aivan persiilleen, rulla kyllä tuli linjalle asti komiasti mutta siihenhän se jäikin. Eikä meinannu nousta millään, ei niin millään. Mutta minähän en periksi antanu.. Tätä sitte otettiinki muutama kerta uusiksi ja alkohan se rulla tulemaan mulle asti, välillä jopa niin ettei sitä tarvinnu sylkästä maahan. :) Kaks viimestä maalimiestä oli jo vähän piilossa, oisko ollu 20m keskilinjasta. Köpi eteni ku jänis, loikki ja etsi naamalla. Mutta rulla tuli hienosti ja luovutus onnistu! Eli reeniä reeniä..

Yks päivä hyödynsin työmaata, sattu olemaan hyvä pelto vastapäätä. Töistä lähtiessä kävin tekemässä jäljen pellolle ja tunnin päästä tultiin Köpin kans ajamaan se. Jälki oli arviolta 250m pitkä, kolme kulmaa ja lopussa rasiallinen säilykelihaa. Ensimmäisestä kulmasta mentiin pari metriä ohi, sen verran oli vauhtia liikaa. Mutta itsehän tuo asian älysi ja etsi jäljen uudestaan. Pari seuraavaa kulmaa meni jo aivan mallikkaasti. Rasiakin löytyi, sieltä tuli palkka ja vielä pienet narupallon retuutukset päälle.

Jotta semmosta. Eipä muuta tällä kertaa.

Syksyä..

Eli harrastuspuolella on ollu vähä hiljasempaa. Töiden jälkeen on pimiä, ei näe hakea eikä jäljestää. Tai ihmiset ei näe, koirahan se kyllä.. Viikonloppusin on kuitenki muutamat jäljet tehty, sillon kun ei oo lunta ollu. Ensimmäinen tais mennä aivan persiilleen, ei kestä vielä häiriötä eli koirakavereita yleisönä pellon laidalla. Siitä sisuuntuneena tein seuraavana päivänä toisen, sehän meni sitte niinku oppikirjasta. Esineitä en tainnu jättää mutta terävän kulman tein, sekin löyty lähes mallikkaasti. Nokka pysyi maassa ja vauhtikin oli ihan sopiva. Otsalampun kans pellolla mentiin, oltiin me ainaki ohi pyöräilleen poikaporukan mielestä uskottavan näkönen pari. Ensin hiljeni puhe kokonaan, sitte kuulu vähä säikähtäneellä äänellä "POLIISI!" Juu melkein. Siitä on aikaa jo jonku verran, tauon jälkeen tein eilen 500m pitkän jäljen, kahdella kulmalla ja viidellä esineellä. Ja ikää 50min. Kuvittelin että pikkukoiralla on intoa niin saapahan käytellä nokkaa ihan kunnolla. Jäljen vanhetessa lähettiin lenkille, huomasin jo siinä ku koira kyttäsi koko ajan yhtä tiettyä suuntaa melko tuima ilme naamalla. No sehän sitte häiritti jäljestystäki, eihän se malttanu nokka pysyä maassa koko aikaa. Mikä lie metsän eläin ollu.. Välillä näytti että jälki on jo hukassa kokonaan, mutta aina se kuitenki löytyi ilman apuja. Ensimmäisellä esineellä muistuttelin että miten se ilmaisu menikään, seuraavat neljä meniki jo ihan automaattisesti. Into oli vähä niin ja jäin, jälki kuitenki ajettiin ja sillä pysyttiin.

Hakua ollaan harrastettu muistaakseni kolme kertaa, parit pikaiset ilmaisuharjotukset ja yksi kunnon haku. Neljä maalimiestä, kaks kummallekin puolelle ilman apuja. Intoa ja vauhtia riitti, nokkakin joutui töihin. Kaikki löytyi pienen hakemisen jälkeen. Hyvin hakee, ei luovuta.

Ja mitäs muuta.. Pimiän takia on metsälenkitki jääny vähemmälle, Köpin mielestä remmilenkkeily on ahterista ja sen kyllä huomaa. Metsään ku taas pääsee niin onhan koirassa vauhtia, elämä hymyilee. :) Tulis nyt vain sitä lunta tännekki päin niin olis taas mukavampi tassutella metsässä..

Jälkiä ja sen semmosta

Ollaan tehty kyllä kaikenlaista muttei oo joutanu kirjottamaan. Hakua ollaan harrastettu pari kertaa, ekalla kerralla valmis maalimies kummallekki puolen keskilinjaa, etäisyyttää ainaki 50m ja koira töihin. Suoraan se lähti ja komiasti löyty, sama toiselle puolen sillä aikaa ku toisen puolen maalihenkilö siirtyy jonku matkaa edemmäs. Toisella kierroksella Köpi lähti tarkistamaan vanhaa piiloa mutta matkalla tuli haju vastaan, oli mahtavan näkönen ku nokka nousi pystyyn ja suunta muuttu vauhdista. Eli eipä jääny ukkoja silläkään kertaa metsään.

Toisella kerralla harjoteltiin pelkkää ilmaisua kun kuulemma hakee niin hyvin ettei sitä tarvi enää treenata. Nyt pitäs saaha ilmaisu kuntoon "että saa hommaa eteenpäin ja kokeisiin", kuulu viisaampien suusta. Eli maalimies jää lähelle ja koira hakee irtorullan, siihen asti kaikki menee mainiosti. Parannettavaa ois vielä luovutuksesa, kun sitä rullaa ei malta pitää suussa vaan se sylkästään maahan puoli metriä ennenku ollaan perillä. Suunta on pikkuhiljaa menny parempaan, tarvis vaan lissää reeniä.

Jälkiäki ollaan tehty, en muista määrää. Ainaki pari jälkeä on tehty pellolle, pituutta semmoset 150-200 metriä, nappuloita noin joka toiselle askeleelle ja ikää 40-50 minuuttia. Motivaatio on mahtava, ei vois enää parempi olla. Se vaan pistää pienen koiran kiirehtimään mutta jospa siitäkin selvittäis. Esineet ei nouse, ei sitten millään mutta jäljellä pysytään ja komiasti. Esineruutua ja tottistakin on satunnaisesti harrastettu.





Luntaki jo välillä nähtiin, siinä oli talvipentu onnesta soikeena ku näki pitkästä aikaa lunta. Ei tienny miten päin ois ollu! Lujaa se meni ja näytti kovasti nauttivan. Suuri ruskea ei niin lumesta välitä, edelleenkään, mutta mentävähän se on ku kerran penskakin menee..

Mittään en oo syöny..

...ainakaan porkkanoita. :)

Jäljellä käytiin. Tällä kertaa jälki oli pitkästä aikaa pellolla, 200 askelta pitkä, ikää 25min ja melko voimakas myötätuuli puhalteli. Nyt oli kerrankin vauhti tarpeeksi hidas, ehkä jopa vähä liiankin. Eli tästä päätellen Köpi tahtoo lisää peltojälkiä, tai metsässä oleville jäljille lisää ikää. Esineilmaisu oli taas vähä niin ja näin, kyllä ne sieltä löytyivät vaan kun ei ois maahan jaksanu mennä.

Köpi talkoissa

Köpi kävi männä viikonloppuna talkoohommissa, oli ohjailemassa Siikajoen pentunäyttelyn kävijöitä oikiaan parkkiruutuun. Nohevasti se virkansa hoiti. :) Sisälläkin pääsi käymään, tosin vaan turistina ku ikää oli viikon verran ylimäärästä kehän sisäpuolelle. Ja näkihän siellä muutaman saman rotuisen pennun.



Hakua ja jälkiä on taas ollu ohjelmassa, eilen mentiin hakupaikalle hyvisä ajoin ja käytiin jäljestämäsä 200 askeleen jälki. Reippaaseen myötätuuleen tein jäljen, puolessavälissä ja lopussa esineet ja ikää noin 20 minuuttia. Otin ensimmäistä kertaa lähdön janalta, eli käveltiin jälkeä kohti 90 asteen kulmassa. Jäljen kohdalla Köpi pysähty, nuuski ja lähti pari askelta takajäljelle. Siinä kohti kaks hernettä kohtasivat, koira pyörähti ympäri ja lähti oikeaan suuntaan. Ei ollenkaan huonompi suoritus ensimmäiseksi kerraksi, ei mikään tyhmä koira. :) Loppujälki meni hienosti, mitä nyt molemmat esineet ois jääny ilmaisematta. Nokka pysyi kuitenki hienosti maassa. Viimenen esine oliki sitte pakasterasia jossa sisällä hirvenlihaa, hyvä palkka hienosta työstä.

Tauon jälkeen aloteltiin hakuhommia, eipä oo koira ollu vähään aikaan noin innokkaana. Maalimiesten piiloutumista ootellesa ei malttanu olla yhtään hiljaa.. Kaks ensimmäistä oli täysin valmista, koira töihin ilman apuja. Eikä voi ku hymyillen kattoa sitä intoa millä linjalta lähdetään ja töitä tehdään. Molemmat löyty taas suuremmin vaivaa näkemättä. Seuraavat kaks ääniavulla ja samaan tyyliin löytyivät, ei mitään vaikeutta. Viksu eläin. :)

Jäljestämisestä ois muuten Nokialaisella kuvattu video, vielä kun joku keksis hyvän ja ilmaisen ohjelman millä .3gp-muotoiset videot sais muutettua koneella katottaviksi.