Köpi 4 vuotta

Neljä vuotta sitten syntyi Köpi-australialainen. Lahjakin tuli hankittua kun treenikaverit muistivat lahjakortilla. Onnea kakaralle!

Terveyttä

Huti kävi 14.11. terveystutkimuksissa Eläinlääkäriasema Otuksessa, kuvattiin lonkat ja kyynärät ja tutkittiin polvet ja silmät. Kennelliitolta tuli tänään hyviä uutisia, A/A ja 0/0! Polvet todettiin terveiksi myös mutta silmistä löytyi RD eli retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö muodoissa multifokaali ja geograafinen. Onneksi niin lievänä ettei todennäköisesti tule ikinä häiritsemään koiraa.

Samalla reissulla Köpiltä peilattiin silmät ja edelleen niillä näkee, terveet on!

Muuta elämää

Muutamat on kyselleet missä on kuvagalleria rautiotj.kuvat.fi. Sitä ei enää ole, kuvat.fi muuttui maksulliseksi enkä tietenkään alkanut pakkorahastukseen kun gallerian kävijämäärät ei kovin suuria olleet. Joten nyt mennään ilman, ehkä joskus teen uuden johonkin muualle. Siihen asti laitan kuvia tänne.

Loiskumatonta vesikuppia joku läträäjä piti pilkkanaan. Seuraavaksi ostin pari 10l muoviämpäriä, 1€/kpl ja johan on lattiat pysyneet kuivina! 

Taistelupari päivävaelluksen tauolla

Kotipihalla liikennettä laskemassa

Syys-Köpi

..ja niin aikuisen näköinen Huti..

..se siitä aikuisuudesta. :)

"Enkä varmasti syönyt hiekkaa.." 

Ei kai tässä mitään kummempia ole edes tehty. Nokkahommista ollaan talvitauolla, viimeiset hakutreenit vetästiin Kempeleessä viimeisen hakukokeen jälkeen ja yhdet jäljet tein molemmille ennen ensimmäisiä lumisateita. Vetohommiin ei ole asiaa kun maa on jäässä mutta lumi ei pysy maassa. Siispä vain lenkkeillään pitkin pimeitä metsiä ja viihdytetään naapureita kotipihalla. Alkaa treenitauko näkyä Köpissä, siitä on tullut taas aivan kakara ja henkiset iät passaa Hutin kans nyt hyvin yhteen. :) Tuntuu etteivät pöksyissään pysy ja vauhti on sen mukaista. 

Testattu on.

Viikonloppuna ajettiin taas reilut 500km koiraharrastuksen takia. Tällä kertaa suunnattiin Maaningalle Australianpaimenkoirat ry:n järjestämään luonnetestiin jossa tuomareina olivat Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen. Seuraavanlaisen rivin ne sieltä Köpille kirjotteli:

Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +2 Tasapainoinen
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +3 Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Yhteensä pisteitä kertyi 235!

 

Hakukoe Tornio 7.10.2012

Kerran vielä tälle syksyä, oli ajatus kun Tornioon lähdettiin, suuntana Tornion Kennelkerhon järjestämä ja Kari Nuutisen tuomaroima hakukoe. Aloitettiin tällä kertaa tottiksella ja suoritettiin liikkeet koko kokeen ensimmäisenä. Liikkeestä istuminen oli perinteisesti Köpille vaikeaa ja itse yritin liikkeestä seisomisessa nollailla. 83 pistettä.

Esineruutu ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin edellisessä kokeessa, alusta asti oli Köpin meno takkuista. Yksi esine löytyi ja vauhtikin alkoi parantua, koira tarkenteli vasempaan takakulmaan jotain ja lähdin itse siirtymään etsintäsivun keskeltä kohti vasenta laitaa. Samassa Köpi paineli esine suussa kohti lähetyspaikkaa ja tajusi että oli viemässä esinettä tuomarille, hetken tilannetta ihmeteltyään pudotti esineen ja lähti takaisin sinne mistä oli esineen löytänyt. Sen verran meni herralla pakka sekaisin ettei enempää löytynyt, edes se kerran noussut ei löytynyt uudestaan. Ei ole ehkä ikinä v***ttanut niin paljon ruudun jälkeen kun koko homma oli oma vika, oliko pakko siirtyä juuri sillon kun koira ei huomannut. 10 pistettä.

Maastoon lähdettiin viimeiseksi, ja olipa tyhjille meno takkuista. Monta kertaa joutui koiraa nostattamaan ja ainahan se sinne lopulta lähti. Ukot nousivat tasaiseen tahtiin ja ilmaisuista lähti tällä kertaa reilusti pisteitä, ilmeisesti taas liian innokkaasta työskentelystä ja aika rajoilla olevasta hallinnasta johtuen. Onhan se Köpi tosiaan vähän onnessaan löydöstä ja saa minun puolesta ollakkin, eikös se löytämisen riemu ole lajin idea? ;) 251 pistettä koko kokeesta saatiin ja sillä saatiin 2-tulos. Siihen lopetettiin tämän kesän kokeet, ykkösten metsästys jatkukoot ensi kesänä!

Hakukoe Oulu 16.9.2012

Piirinmestaruuskokeesta viisastuneena treenattiin muutama kerta ja lähdettiin uudestaan kokeilemaan miten se koira tuomareiden mielestä pelittää. Aloitettiin maastolla ja ensimmäisenä päästiin töihin. Alussa oli takkuista ja kerran se taisi rullaakin tarjota etukulman lähellä. Näin noston, otin rullan pois ja tarkistettiin paikka uudestaan eikä siellä ketään ollut, joten sai turre jatkaa hommiaan. Työskentely oli vähä niin ja näin, toiselle puolen irtosi hienosti mutta toisella puolella ei selvästi haissut ja pistot jäi vajaiksi. Ensimmäinen maalimies löytyi ojasta reilusti ennen sataa metriä. Toinen samalta puolelta muistaakseni 200 metrin lapun kohdilta, sinne oli haisu jo vähän aikaisemmin mutta kielsin varsin lähtemästä ja lähetin paremmin. Kolmas löytyi läheltä takanurkkaa, taas oli merkkaamaton takaraja aika lähellä. Työskentelystä lähti pisteitä ja yhdestä vähän turhan innokkaasta ilmaisusta yksi piste, haun jälkeen oli 161 pistettä kasassa.

Esineruutu oli kyllä loistava, parasta Köpiä ikinä! Kolme pistoa, 1 min 40 sekuntia ja esineet oli kourassa. Tuumasin koiralle lopuksi että "se oli hyvä!", tuomari naurahti ja jatkoi että "niin oli, 30 pistettä, onnea!"

Tottis oli taas tavallisen tahmeaa. Kaikki liikkeet onnistuivat, mitään isoja virheitä ei tullut mutta intokin siitä hommasta puuttui. Seuraaminen väljää, käännökset ja istumiset hitaita, luoksetulot hitaita, noudot jäi vähän kauksi ja niin edelleen. Tyydyttävästä erinomaiseen oli arvosanat ja 86 saatiin kasaan, lopputulos 277 pistettä ja sehän tiesi ensimmäistä ykköstulosta voittajaluokasta! Tällaisia päiviä saisi olla joskus useamminkin! :)

Maailman paras Köpi tottiksen jälkeen. Kuva ©Minna Saarimaa

Vieläkin elossa

Tällä kertaa on hyvä syy kirjottamattomuuteen. Ukkonen teki selvää tietokoneesta heinäkuun puolessa välissä. Vakuutus korvasi kokonaista 60€ joten uuden koneen sijasta laitettiin tilaukseen uudet sisuskalut vanhaan. Toimituskin oli tosi nopea, ei mennyt kahta kuukauttakaan. Siihen vielä lisäksi perinteinen "eihän se oo muuta kuin kasataan vain"-naapuriapu niin soppa oli valmis.

Mutta koiramaisia kuulumisia kesältä ja kesälomalta seuraavassa.

Hurjat kävi missikisoissa, Kempeleessä match showssa. :) Suurempaa menestystä ei tullut, mutta pääsivätpähän edes joskus "ihmisten ilmoille". Katri esitti molemmat.

 

 

Suojeluporukassa ollaan päästy muutama kerta vierailemaan, siinäpä mustien tyylinäytettä!

 

Huti täytti vuoden heinäkuun lopulla. Henkinen ikä ei oo vielä lähellekkään vuotta. ;) Taaksepäin kun katselee niin tämä kuva kertoi kyllä parhaiten mitä tuleman piti, ei hitain, hiljaisin eikä helpoin kakara.

Maisemakuvia ei ole paljoa kortille tarttunut, aina on mustat karvakasat edessä.

Merta iltahämärässä

Koirat pääsi veneilemään ensimmäistä kertaa eläessään, mutta käyttäytyivät kuin olisivat joka päivä veneilleet. 

Pohjoisen reissu käytiin kans, tänä kesänä pysyttiin Suomen rajojen sisäpuolella ja matkaa kertyi 1300 km:n verran.

Kemijärvellä otettiin aurinkoa laiturilla

Luostolla vedettiin haisuja kuonon täydeltä

Levin huipulla

Ylläksen rinteessä ei paljoa maisemia näkynyt

Yöttömän yön kokeiden jälkeen pidettiin kisatauko ja treenattiin läskiksi mennyttä tottista kuntoon. Taitoja lähdettiin testaamaan Kiiminkiin piirinmestaruuskokeeseen, lajina tietenkin haku. Tottis kulki ja oltiin taas normaalitasolla eli yksi jäävä liike persiilleen ja muut kohtalaisen hyvin. Muistaakseni 86 oli saalis. Esineruutu oli vaikea ja tuloksena yksi esine. Haussa nähtiin yksi valeilmaisu, etukulmassa oli hämäyspiilo ja sen lähellä maalimies maapiilossa, Köpi paikallistin hajun hieman väärin eikä osunut oikealle piilolle seuraavillakaan pistoilla. Loput kaksi nousi hyvin ja koira jaksoi tosi hienosti juosta koko alueen läpi. Tällä kertaa ei siis tulosta saatu ja Hanna ja Mico pokkasivat piirinmestaruuden. Oikean rotuiselle kuitenkin meni. ;)

©Minna Saarimaa

Kesä!

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen joten pitkät kalsarit ja talviturkki on jo heitetty pois. Ja lopultaki tuli kamera uimarannalle mukaan! Alla muutama kuva, lisää gallerian puolella.

Ja sitten lopuksi kysymys, miten opetetaan koira juomaan? Huti on erikoistunut lattioiden kastelemiseen, juodessa roiskuu hieman vettä ohi. Kupin koolla tai muodolla ei ole merkitystä, tai sen verran on että 2dl kupissa on vähemmän roiskutettavaa kuin 10 litran ämpärissä.

Urheilujuhlan tuntua..

..Tuumasi Huti kun Kemin Yöttömän Yön pk-kokeen aloituspuheita kuunneltiin. Kokeessa oli töissä Köpi, mutta väliajat Huti edusti kun työvuorolainen lataili autossa. Ja hienostihan se käyttäyty. :)

Itse hommat alkoi esineruudulla puoliltapäivin, tuomarina Hilkka Palosaari. Oikeasta etureunasta aloitettiin ja melko pian nousi ensimmäinen esine. Siitä hiljalleen kohti vasenta reunaa siirryttiin eikä mitään tuntunut nousevan. Vasemmassa reunassa Köpi sai jostain hajun ja juoksi koko ajan isonevaa rinkiä muttei kuitenkaan saanut tarkennettua. Seuraavalla lähetyksellä hajun lähde sitten löytyi ja ruudun etunurkasta kuusen alta löytyi toinen esine. Kolmatta ei ehditty nostaa, Köpi oli tuomarin mukaan sen kerran paikallistanut muttei nostanut, itse en tätä huomannut. 22 pistettä tästä.

Ukkoja lähdettiin sen jälkeen hakemaan, tuomarina haussa Ari Kansikas. Köpin dieseli ei tahtonu aluksi käynnistyä eikä kunnon pistoa meinannut tulla sitten millään, valeilmaisuun ei kuitenkaan meinattukkaan sortua. Muutaman piston jälkeen alkoi syvyyttäkin löytymään, mutta mitäs sitä turhaa juoksee kun ei siellä ketään ole, ajatteli Köpi. Minäkään en sitten turhaa väsyttänyt koiraa vaan siirryin koko ajan eteenpäin. 100 metrin lapun kohdalta löytyi ensimmäinen ukko noin 50 metristä ja näytölle mentiin taas liina soiden. Köpin nokka toimi ja muutaman tyhjän piston jälkeen toinen maalimies nousi 200 metristä noin 30-40 metriä keskilinjasta. Ilmaisut ja näytöt taas ilman ongelmia ja tässä vaiheessa aikaa oli mennyt 7 minuuttia. Kolmannen etsimistä jatkettiin ja jatkettiin, lopulta mietin että siitä kohti en uskalla enää siirtyä eteenpäin etten mene 300 metristä yli. Samalla Köpi tuli rulla suussa ja niin lähdettiin viimeiselle näytölle, ukko löytyi mun laskujen mukaan reilusti yli 60 metristä. Takamerkillä se tuomarin mukaan oli, että oma 200-300 välin arviointi meni ihan hyvin.Yksi koirakko oli tämän sääntömuutoksen takia keskeytetty. Mutta Köpi löysi kaikki ja oli pätevänä! Hausta 165 pistettä, pistemenetykset tuli liian innokkaasta toiminnasta ensimmäisellä maalimiehellä (koira lähti perusasennosta liikkeelle muttei ehtinyt lähellekkään maalimiestä) ja liian lyhyistä pistoista (ja sitähän ne kyllä oli).

Illalla oli se väistämätön paha eli tottis ja vielä vesisateessa, tuomarina taas Ari Kansikas. Valmisteluissa tuli kiire ja viereisellä tottiskentällä ammuttiin juuri ennen meidän liikkellelähtöä, Köpi meinas revetä jo sillon liitoksistaan ja oli palkkaa vailla. Seuraaminen meni muuten tosi hyvin Köpiksi, ainoastaan laukausten aikana oltiin palkkaa vailla. Liikkeestä istuminen tuttuun tyyliin seisomiseksi, liikkeestä maahanmeno onnistui hyvin, seisominenkin muuten hyvin mutta herra hiippaili perään. Jossain ehkä 15 askeleen kohdalla kuulin ketjupannan kilinää, eli oli turha enää kiljua perään. Noudot ja esteet perus hyvin Köpiltä, eteenmeno suorastaan loistavasti. Paikallaolossa alkoi sitten tapahtua, normaalisti ne varmat pisteet meni tällä kertaa nollille kun en ehtinyt edes pysähtymään itse. Jokuhan siinä täytyy vikana olla että koira lähti perään kaks kertaa samasta suunnasta, tätä kun ei oo ennen tapahtunut, päättelin että laukaukset kaikui korkeasta aidasta ja kuulostivat tulevan koiran takaa. Tämän jälkeen treeneissä on ammuttu koiran takaa ja sieltähän se vika sitten löytyi. Tästä tottiksesta saatiin kokonaista 61 pistettä ja ilman tulosta siis jäätiin. Mutta oli mukava nähdä että maastossa koira toimii ja tottis meni muilta osin paljon paremmin kuin edellisessä kokeessa. Ja mukava tapahtumahan tuo on, vaikka siellä sitä odottelua on vielä reilusti enemmän kuin normaaleissa kokeissa niin tunnelma oli hyvä. :)

Jäljestelyä

Tänä kesänä on jälki kulkenut siihen malliin hyvin Köpin kans että uskaltauduin kokeeseen asti. Ensimmäinen koe ei ollu ihan loppuun asti suunniteltu, muutamaa päivää ennen koetta kuulin että paikkoja on vapaina ja ilmot lähti samantien. Niinhän sitä suunnistettiin Oulun Koirakerhon järjestämään kokeeseen, tuomareina oli Kauko Ruokolainen ja Eeva Äijälä. Esineruudulla alotettiin, sieltä nousi alkukankeudesta huolimatta yksi esine ja siitä 30:lla pisteellä avattiin tili. Seuraavaksi lähdettiin janalle, sielläkään ei koira parastaan näyttänyt ja pisteistä 8 jäi saamatta. Jälki kuitenkin löytyi, kohta ensimmäinen keppikin ja johan alkoi koiran häntä vispata kovasti. Sen jälkeen riittikin vauhtia, niin lujasti mentiin että kulmasta paineltiin vähän yli ja kolmas keppi jäi johonkin matkalle. Tottiksesta kasattiin 90 pistettä, yhteensä koko kokeesta 262 pistettä, 2-tulos ja JK1! Se siis osaa jäljestää, todistetusti. :)

Siitä viikon päästä oli seuraava koitos, ajeltiin Haapajärvelle keppejä hakemaan. Oli kuuma ja Köpiä ahdisti, jana oli kauhiata kateltavaa ja sinne jäi peräti 20 pistettä. Jäljen löydyttyä kuitenkin homma alkoi taas toimia ja keppejä nousta, ja niitä nousikin kaikki kuus kappaletta. Siinähän ei ollu riemulla rajaa, oltiin ainaki samaa mieltä että se on huippu piski! :) Esineitä nousi helposti kahdella pistolla kaksi kappaletta. Maaston jälkeen oli siis pisteitä 180. 2-tulosta jo siinä mielessä pyörittelin, mutta hymy hyytyi tottispellolle kun tempaistiin kasaan kokonaiset 53 pistettä! Ei makeaa mahan täydeltä, sanovat ja taas se piti paikkansa. Jatketaan harjotuksia ja katotaan mitä syksyllä saadaan aikaan!