Vuosi 2014

Kai se on vähän tuumattava viime vuotta, kun kerran muutkin ja tehdään se tälle blogille tyypillisellä tyylillä, muutama ennen julkaisematon kuva ja saattaapa väliin osua jotain tarinaakin.

Alkutalvi oli aivan ahterista, oli huonot kelit lenkkeilyyn ja hiihtoharrastukseen ja lopulta kun tuli lunta ja hiihtokisoja niin samaa kyytiä tuli molemmille kennelyskä joka oli rankka ja kesti kauan, Köpillä uusikin.

Köpiltä ei varmaan tarvinne kysyä mikä oli vuoden kohokohta? :)

Maaliskuun lopulla ollaan jo näköjään oltu kunnossa ja epävirallisissa kisoissahan me tosiaan hiihdeltiin.

Viralliset pisteenlaskijat. Mieluummin olisivat kapuloita noutaneet vaan kun ei lupaa myönnetty..

Toko oli tänä vuonna POP. Huti ja Susa tokoilivat viiden kokeen verran, tulos jokaisesta ja kaksi ykköstäkin sieltä tuotiin. Varsinainen uutinen taisi kuitenkin olla se että minäkin innostuin kokeeseen asti Köpin kanssa, ykköstä pukkasi sieltäkin. :)

Seitsemän Pikku-Köpin kehitystä päästiin seuraamaan keväästä alkaen. :)

Harrasteltiinkin me jotain, hakua vähemmän mutta tottista ja jälkeä tehtiin kesällä enemmänkin. Ja kai me jotain osattiinkin? Köpi pokkasi JK2, EK1 ja JK3- koulutustunnukset, kaksi viimeistä komeilla ykköstuloksilla vieläpä. Huti jäljesteli toistaiseksi omaksi ja muiden iloksi. :)

Heinä-elokuussa lomailtiin ja käytiin lyhyitä reissuja vähän siellä ja täällä..

Sitten tulikin kuvissa pitkä tauko, taisi olla pitkä ja pimeä syksy ja me keskityttiin kuvanmukaiseen toimintaan. Tuosta seuraavat kuvat onkin sitten edellisissä päivityksissä. Pian niiden jälkeen ilmeni taas lieviä yskän oireita joten sohvatyynyjä on taas kuluteltu ahkerammin. Seuraavaksi pitää saada koirat kuntoon että päästään taas lenkkeilemään ja ehkä jopa hiihtämään!

Hutin jouluhaastattelu

Koska edellinen joulukorttikuva jäi sen verran laimeaksi, yritetään uudestaan. Tällä kertaa vuorossa eräänlainen joulutarina jossa on haastateltavana koiranpojista nuorempi, Huti.

"Mitä mieltä olet jouluvalmisteluista, joululauluista, joulustressistä?"

"Tätä mieltä."

"Paljon mukavampi on nautiskella joulun tunnelmasta Köpin kanssa näin.."

"Minäkin jo nykyään osaan välillä hiljentyä ja pysähtyä miettimään.."

"Köpi on kuulemma ollut siinä lahjakkaampi pienestä pitäen.."

"Tässä minä olen luonnonlahjakkuus, aina se lopulta mukaan lähtee!"

"Niin siitä joulusta. Silloinkin on parasta kun pääsee pitkälle lenkille nautiskelemaan lumesta ja pakkasesta. Ottakaapa kaveria tassusta ja viekää metsälenkille, joulunakin. Eläimellistä Joulua kaikille, terveisin Köpi ja minä, Huti"

Joulun odotusta

Vuoden pimeimpänä päivänä otettu kuva kahdesta mustasta koirasta näyttää tänä vuonna tältä:

Oikein hyvää ja rauhallista joulua jokaiselle! Muistakaahan käyttäytyä. ;)

Kuusi kuusi kuusi!

Meillä juhlitaan tänään ja jottei syy jäisi epäselväksi..

Taustalla myös Huti ja maton toisella reunalla omat nakkikuviot. Lupa kun irtosi niin muutamassa sekunnissa oli tekstit imuroitu parempaan talteen.

Kuusi vuotta siitä tosiaan on kun tuli tekstiviesti että pennut syntyivät ja uroksia vain yksi. Viiden päivän päästä olin armottomassa ristikuulustelussa ja luonnetestissä Kiimingissä ja hyväksyntä sieltä lopulta tuli. ;) Sitä on tässä vasta ihmetelty, että nuokin ajat muistaa kuin ne olisi viime viikolla tapahtuneet, mutta silti tuntuu kuin koira olisi ollut aina tuossa ja joka asiassa mukana.

Hyvää syntymäpäivää Köpi, elämäni koira! :)

Loppuun kuva Tuulista, Köpin pennusta. Käytiin tekemässä lyhyet jäljet ja Köpille tarkkuusruutu viime viikonloppuna. Reipas ja mukava juniori, jäljellä riitti intoa ainakin tarpeeksi ja hyvin roikkui isommassakin patukassa kun vähän leikitin.

Syyskuvia

Kun ei tässä varsinaista kertomista ole ja kun kamerakin pääsi pari kertaa lenkeille mukaan niin syyskuvia pukkaa, halusi niitä tai ei. Jos jotain kivaa syksyssä on niin näiden kuvien lenkkeilyilmat. :)

Mr. K

Mr. H

Kuvan täydeltä Hutia

Taisi kuonoa kutista...

.. ja tällä aivoja.

Jotain vaanimisen tapaista havaittavissa?

"Ykkösellä lähtee"

"YKS!"

"Otahan kiinni!"

"Olipa se mukava irrotella"

Auringonlaskun tollistelua

Samaa toimintaa toisesta kuvakulmasta

Koekauden päätös

Aamulla sitä taas mentiin..

Suuntana Kalajoki ja ensimmäinen 3-luokan jälkikoe, tavoitteena selvitä jäljelle hurjan pitkän näköiseltä janalta ja löytää vielä poiskin metsästä, kepit tietenkin mukavana lisänä. Miten sitten kävikään, Köpi?

Helppohan se tuollaisen saaliin jälkeen on naureskella. :) Totta puhuen jana oli aika kummallinen, ensimmäinen 20 metriä oli tuskaista, vasta kolmannella lähetyksellä syttyi koiralla lamppu päässä ja sen huomasi, jäljellä olevat 30 metriä mentiin häntä tötteröllä 3-luokan jälkikoiran varmuudella. Takakrepiltä nousi jälki jota piti pari koiranmittaa tarkistaa väärään suuntaan, sitten oikeaan suuntaan ja eteenpäin kuin juna. Ensimmäinen keppi, kulmia, lisää keppejä, kulmia ja pari terävää kulmaa, mikään ei tuottanut vaikeuksia ja kohta oltiinkin jo viimeinen keppi hampaissa lähellä autoa. Aika superpiski! Jana 29 ja kepit 130 pistettä.

Esineruudussa Köpi taas loisti, maasto oli helppokulkuista mutta mäkistä ja pieni australialainen singahteli kuin mikäkin maantiekiitäjä, ensin kylläkin vain juoksemisen riemusta.. Kohta alkoi tavaraakin nousta ja kohta olikin kolme esinettä taskussa, aikaakin jäi vajaan minuutin verran. 29 pistettä ja kokeen ainoa koira joka löysi kaikki esineet. :)

Tottista ei paljoa ehtinyt jännittää vaan töihin päästiin heti kun kentälle tultiin. Tämän kauden pirtein suoritus kyllä, liikevirheitä ei tullut ja hidastelut ja huonot luovutuksetkaan ei mitään pahoja olleet. Loppujen lopuksi pisteitä kertyi valtava kasa, kokonaista 94! Yhteensä nämä tekevät vieläkin suuremman kasan, 282 pistettä, 1-tulos ja JK3!

Tuomarina kokeessa oli Sami Isopahkala ja tuomariharjoittelijana Mari Moisala.

Ollaanko sitä nyt eläkkeellä?

Uskoisinkohan tuota itsekään jos väittäisin että käytiin Köpin kanssa tokokokeessa ja tempaistiin ykköstulos? :D Näin nyt kuitenkin pääsi käymään kun pienen painostuksen jälkeen meidät ilmoitettiin piirinmestaruuskokeeseen mukaan. Käytiin jopa muutaman kerran treenaamassa! Enempää valehtelematta, pisterivi paperissa näyttää tältä:

Luoksepäästävyys 10 (nousi se ylös kun tuomari alkoi puhumaan..)
Paikalla makaaminen 10 (siellä se torkkui, ylösnouseminen hieman hidas)
Seuraaminen kytkettynä 9 (hitaat istumiset ja mitähän muuta siellä oli vikaa)
Seuraaminen taluttimetta 9,5 (hitaat istumiset ja törmäilyt täyskäännöksen jälkeen)
Maahanmeno 0 (istui tosi hienosti!)
Luoksetulo 9 (vähän taisi jäädä kauaksi)
Seisominen 9,5 (jotain napakkuutta kuulemma lisää)
Estehyppy 9 (tässä vaiheessa Köpi taisi vähän torkahtaa, yli meni ja pysähtyi kuitenkin)
Kokonaisvaikutus 10, työskentelee oikein hienosti!

Yhteensä 170 pistettä, sijoitus 3/8 ja tuomarina oli Pipa Pärssinen.

Ja mikä harmittaa, Huti oli samassa kokeessa ja samassa luokassa. Menee taas siihen piikkiin että minä olin paikalla, väärässä paikassa ja väärään aikaan, siinä pienellä koiralla oli suorittaminen vähän unohtunut paikoitellen. Pisteitä 155 eli viisi pistettä vaille kolmas ykköstulos..

Joukkuekisassa ei ihan taidettu pärjätä, mutta olihan meillä hieno joukkue silti. 4 x australianpaimenkoira joista 3 x Ghosteye's!

Tässä vielä video Köpin suorituksesta:

Uutta aluevaltausta

Nyt on tämä pk-lajien "eläkeläislaji" eli etsintäkoe korkattu, ei pitänyt lähteä mutta lähdettiimpä sitten kuitenkin. Sanoin ettei Köpi taida osata tarkkuusetsintää ja pudotetun esineen hakua, vaan kun se ensimmäisellä treenikerralla näytti nämä epäilyt vääriksi niin eihän siinä muukaan auttanut kuin ilmottautua oman seuran kokeeseen.

Aamu alkoi jäljillä, ohjaaja tumpuloi yhden pisteen janalla. Muuten loistavaa työtä, jäljesti tuoreen jäljen tosi tarkasti kun maltoin tarpeeksi jarrutella ja kepit nousi laakista.

Tarkkuusetsinnän säännöt meinasi olla hakusalla mutta onneksi koira taas paikkaili, markka hampaisiin ja täydet pisteet.

Hakuosuus oli jo vähän tutumpaa hommaa, ei muuta kuin koira töihin. Ei se vieläkään kerralla lähde sinne mihin käsken vaan pitää vängätä aivan väärään suuntaan. Esimerkiksi vasen etukulma jäi käymättä kun nokka vei varmuudella reilusti edemmäs. Tällä kertaa minä paikkasin koiran virhettä ja laitoin uudestaan vähän eri paikasta, kun maastosilmä luki että tästä etukulmasta ei passaa mennä ohi ellei koira käy perillä. Ja niinhän se sieltä rulla suussa juoksi takaisin ja päästiin käymään metsässä. Siitä päästeltiin sitten melkeimpä takarajalle ilman löytöjä, vähän meinasi koiralla olla hiki ja huilattiin hetki. Aikaa oli mennyt alle puolet kun takaraja oli lähellä. Oikeasta takakulmasta löytyi toinen ukko, näytölle mennessä kävi jo valeilmaisu mielessä kun Köpi painatti takarajan krepeistä ohi ja ehti näyttää puoli sekuntia epävarmalta, keksi kuitenkin viime hetkellä vaihtaa suuntaa ja koukkasi tyylikkäästi piilolle. Meinasi siis ajaa muutaman metrin ohi piilosta ja tästä johtuen piste pois hausta.

Pudotettu esine oli kyllä aivan loistava, ihan kuin vanha tekijä olisi päässyt töihin. Seurasi hyvin koko matkan, tuli nätisti perusasentoon, lähti käskystä kuin ammus ja haki pipon kertalaakista. Täydet pisteet!

Esineruudussa meni noin 20 sekuntia, se oli pisto, löytö ja täydet pisteet. Treenin vuoksi haetutin toisenkin esineen, sekin nousi mutta vähän siihen jo joutui töitä tekemään.

"Heeei, minä löysin nallen!"

Korvat sievästi menossa mukana!

"Kato ku kenkäki jääny metsään!"

Kuvat esineruudusta ©Tiina Ahvenlampi

Tottiksesta en aivan saanut kiinni, tai päässyt vauhtiin tai jotain. Köpilläkin alkoi jo päivä painaa ja mietittiin rivissä että liekkö tuo jostain jumissakin. Ainoa suurempi virhe oli liikkeestä istuminen jonka se seisoi, muuten meni "ihan kivasti" vaikka parhaasta suorittamisesta se oli kaukana. 90 pistettä kuitenkin eli surkeestihan se meni! Maastoon jäi ne kaksi pistettä eli kokonaislukemat on aika huimat, 288 pistettä ja EK1 nimen jatkoksi!

Tuomarina oli luottomies Juhani Petäjistö.

Vähäksi käy..

Taitaa koirat huokaista syvään kun aamulla lähden töihin, sen verran näkyy olevan rankkaa tämä minun lomailu. Heinäkuu ja puolet elokuusta piti valittaa ettei voi mitään tehdä kun on niin kuuma, nytpä sitä sitten on menty melkein pari viikkoa aika ahkerasti. Joka päivälle jotain; jäljestämistä, hakua, lenkkiä, pyörälenkkiä, marjastamista ja vetotreenitkin jo ehdittiin aloittaa. Lepopäiviäkin loppupuolelle mahtuu kun alkoi nokkaeläimistä loppumaan virta. Hukkaan ei oo treenit menneet, molemmat ovat jäljellä edistyneet hyvinkin, Köpi on onnesta soikeana hakutreeneissä pitkän tauon päälle ja vetotreeneissä ne pöksyt vasta meinasi revetä. :)

Muutama kuva lomalta:

Saalisvahti nro 1.

ja nro 2. Yrittäkääpä viedä!

Jana voi joskus olla jyrkähköön alamäkeen

Jäljestyksen jälkeen pitää vähän latailla..

Nuorempi versiokin nähtiin treeneissä, Köpi jr eli Rokka

Jälkikoiran nokka näkyy tälläkin olevan

Loppuun pienet painit, kaverina Morris. Jotain tuttua tässä kuvassa on..

"Isot pojat" siivosivat lopuksi pentujen jäljet

Ja taas sai latailla..