6.9.2014

Uutta aluevaltausta

Nyt on tämä pk-lajien "eläkeläislaji" eli etsintäkoe korkattu, ei pitänyt lähteä mutta lähdettiimpä sitten kuitenkin. Sanoin ettei Köpi taida osata tarkkuusetsintää ja pudotetun esineen hakua, vaan kun se ensimmäisellä treenikerralla näytti nämä epäilyt vääriksi niin eihän siinä muukaan auttanut kuin ilmottautua oman seuran kokeeseen.

Aamu alkoi jäljillä, ohjaaja tumpuloi yhden pisteen janalla. Muuten loistavaa työtä, jäljesti tuoreen jäljen tosi tarkasti kun maltoin tarpeeksi jarrutella ja kepit nousi laakista.

Tarkkuusetsinnän säännöt meinasi olla hakusalla mutta onneksi koira taas paikkaili, markka hampaisiin ja täydet pisteet.

Hakuosuus oli jo vähän tutumpaa hommaa, ei muuta kuin koira töihin. Ei se vieläkään kerralla lähde sinne mihin käsken vaan pitää vängätä aivan väärään suuntaan. Esimerkiksi vasen etukulma jäi käymättä kun nokka vei varmuudella reilusti edemmäs. Tällä kertaa minä paikkasin koiran virhettä ja laitoin uudestaan vähän eri paikasta, kun maastosilmä luki että tästä etukulmasta ei passaa mennä ohi ellei koira käy perillä. Ja niinhän se sieltä rulla suussa juoksi takaisin ja päästiin käymään metsässä. Siitä päästeltiin sitten melkeimpä takarajalle ilman löytöjä, vähän meinasi koiralla olla hiki ja huilattiin hetki. Aikaa oli mennyt alle puolet kun takaraja oli lähellä. Oikeasta takakulmasta löytyi toinen ukko, näytölle mennessä kävi jo valeilmaisu mielessä kun Köpi painatti takarajan krepeistä ohi ja ehti näyttää puoli sekuntia epävarmalta, keksi kuitenkin viime hetkellä vaihtaa suuntaa ja koukkasi tyylikkäästi piilolle. Meinasi siis ajaa muutaman metrin ohi piilosta ja tästä johtuen piste pois hausta.

Pudotettu esine oli kyllä aivan loistava, ihan kuin vanha tekijä olisi päässyt töihin. Seurasi hyvin koko matkan, tuli nätisti perusasentoon, lähti käskystä kuin ammus ja haki pipon kertalaakista. Täydet pisteet!

Esineruudussa meni noin 20 sekuntia, se oli pisto, löytö ja täydet pisteet. Treenin vuoksi haetutin toisenkin esineen, sekin nousi mutta vähän siihen jo joutui töitä tekemään.


"Heeei, minä löysin nallen!"

Korvat sievästi menossa mukana!

"Kato ku kenkäki jääny metsään!"

Kuvat esineruudusta ©Tiina Ahvenlampi

Tottiksesta en aivan saanut kiinni, tai päässyt vauhtiin tai jotain. Köpilläkin alkoi jo päivä painaa ja mietittiin rivissä että liekkö tuo jostain jumissakin. Ainoa suurempi virhe oli liikkeestä istuminen jonka se seisoi, muuten meni "ihan kivasti" vaikka parhaasta suorittamisesta se oli kaukana. 90 pistettä kuitenkin eli surkeestihan se meni! Maastoon jäi ne kaksi pistettä eli kokonaislukemat on aika huimat, 288 pistettä ja EK1 nimen jatkoksi!

Tuomarina oli luottomies Juhani Petäjistö.

4 kommenttia:

  1. ONNEA! Kyllä noin "surkealla" suorituksella kannattaakin jo vähän kehuskella. :D

    VastaaPoista
  2. Onnea jälleen taitaville, ootte te vaan melkoinen parivaljakko!! Tämä eläkeläislaji kun lähti näin vakuuttavasti liikkeelle, niin mikäs on sitten tämän jälkeen eläkelajin eläköitymislaji? :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos kummallekki, kyllä me ollaan kovia jätkiä. :)

    Joku temppukurssi vois olla kova sana? Kesti yli viis vuotta opettaa koiralle tassun antaminen, mutta uskaltasin jo varovasti sanoa että nyt se osaa sen. ;)

    VastaaPoista
  4. No huh huh, olipa "surkeaa" tottista! :D Paljon onnea silti!

    VastaaPoista