Terve, tai sitten ei?

Kennelyskän oireet kesti viikon ja yhden päivän, molemmat yskivät ja kakoivat siihen malliin ettei jäänyt epäselväksi onko ne kipeitä vai ei. Täyslevossa olivat, aamulla ja illalla kierrettiin lyhyt remmilenkki että saivat tarpeensa tehdä. Yllättävän hyvin kestivät tämän ajan, eivät alkaneet keksiä aktivitettia itse vaan ottivat hyvinkin rennosti. On mulla vain maailman parhaita koiria tässäkin mielessä. :)

Ensimmäiselle metsälenkille uskaltauduttiin yli viikko oireiden loppumisen jälkeen, silloinkin ottivat aika rauhassa eikä ylimääräisiin revittelyihin annettu lupaa. Siitä pikkuhiljaa jatkettiin lenkkiä ja annoin jo juosta aivan normaalisti, näkyi olevan mukavaa! Kun mitään oireita ei edelleenkään näkynyt, lähdettiin reilu kaksi viikkoa viimeisestä yskäisystä kokeilemaan hiihtolenkkiä niin että koirat on irti ja saavat mennä omaa tahtia. Ja menihän ne, päästelivät sydämensä kyllyydestä! Pidettiin monta taukoa ja nautiskeltiin illasta, lenkin jälkeen oli aika tyytyväisen näköisiä koiria. Kunnes iltaruokaa laittaessa Köpi alkoi nieleskelemään, sitä jatkui yön yli ja seuraavaan päivään, näytti tältä:


Köpin kurkkukipu from Timo Rautio on Vimeo.


Potilas oli päivän aika rauhallinen, iltaa kohti näytti jo olo vähän helpottavan. Seuraavana aamuna kun heräsin, oli Köpi jo könöttämässä sängynlaitaa vasten ja häntä vispasi lujaa, ilme oli sitä luokkaa että minä oon terve! Jätettiin kuitenkin lomareissu tekemättä ja ajettiin eläinlääkäriin, saatiin diagnoosi että kennelyskä todennäköisesti on uusinut. Oireita ei enää ole ollut, aika normaalilta tyyppi näyttää. Otetaan nyt taas rauhallisemmin, eikai tässä muukaan auta.. Jos sitä kesällä jo uskaltaisi käydä vaikka pyörälenkillä.

Hutilla ei ole oireita enää ollut ja lääkärissäkin se todettiin terveeksi!

Kuva keskiviikkoillan hiihtolenkiltä. Onneksi sentään jossain on vielä lunta, mittatikku pihalla näytti eilen 75cm..