Tämän blogin vanhin tähti on nyt tähti jossain paljon kauempana.
Pieni mutta valtavan suuri koira, oikea persoona. Koira jolla oli lyhyt kuono mutta paljon isomman koiran kieli joka oli hyvin usein suusta ulkona, hammasrivikin sieltä paistoi vielä nuorempana. Ääntä lähti, kuorsaus kuului kauaksi ja jos joku ei mennyt oman mielen mukaan, se kuului vielä kauemmaksi. Hajuistakin löytyi, sillä oli taito sotkea parta, tassut ja rinta "yhdellä liikkeellä" aivan keltaiseksi. Suomen talvi ei ollut tämän herran mieleen, se paistatteli lämpimässä auringonpaisteessa paljon mieluummin.
Jimi sai aikaan niin paljon että sitä tuskin ymmärtää kukaan. Sillä oli erikoistaito voittaa puolelleen ne ihmiset jotka pelkäsivät tai inhosivat koiria ja niitä on paljon. Missä olisivat ja mitä tekisivät ne joiden ensimmäiseksi koiraksi se alkoi? Omalla kohdalla Jimi aiheutti sen että kiinnostuin koiraharrastuksesta, armeijassa hain ja pääsin palvelemaan Sotakoiraosastolle, kiinnostuin entistä enemmän koiraharrastuksista ja seuraavat vaiheet tarinasta lukeekin tässä blogissa. Mitä olisi jos Jimi ei olisi muuttanut juuri meille?
I am what you made of me. Iso kiitos ja hyvää matkaa Jimi!
