26.7.2018

Jimi 2003-2018

Tämän blogin vanhin tähti on nyt tähti jossain paljon kauempana. 

Pieni mutta valtavan suuri koira, oikea persoona. Koira jolla oli lyhyt kuono mutta paljon isomman koiran kieli joka oli hyvin usein suusta ulkona, hammasrivikin sieltä paistoi vielä nuorempana. Ääntä lähti, kuorsaus kuului kauaksi ja jos joku ei mennyt oman mielen mukaan, se kuului vielä kauemmaksi. Hajuistakin löytyi, sillä oli taito sotkea parta, tassut ja rinta "yhdellä liikkeellä" aivan keltaiseksi. Suomen talvi ei ollut tämän herran mieleen, se paistatteli lämpimässä auringonpaisteessa paljon mieluummin.

Jimi sai aikaan niin paljon että sitä tuskin ymmärtää kukaan. Sillä oli erikoistaito voittaa puolelleen ne ihmiset jotka pelkäsivät tai inhosivat koiria ja niitä on paljon. Missä olisivat ja mitä tekisivät ne joiden ensimmäiseksi koiraksi se alkoi? Omalla kohdalla Jimi aiheutti sen että kiinnostuin koiraharrastuksesta, armeijassa hain ja pääsin palvelemaan Sotakoiraosastolle, kiinnostuin entistä enemmän koiraharrastuksista ja seuraavat vaiheet tarinasta lukeekin tässä blogissa. Mitä olisi jos Jimi ei olisi muuttanut juuri meille?

I am what you made of me. Iso kiitos ja hyvää matkaa Jimi!



















15.5.2018

Silmätutkimus

Herrat kävivät 14.5. silmäpeilauksessa ja molemmille kirjoitettiin terveen paperit! Köpillä näkyi ensimmäistä kertaa lieviä iän tuomia muutoksia, lausuttiin silti terveeksi. Hutilla todettiin 1v 4kk iässä (2012) geograafinen ja multifokaali RD, tämä oli sen jälkeen ensimmäinen tutkimus ja tällä kertaa silmät olivat aivan terveet, mitään RD:aan viittaavaa ei näkynyt. Ja hyvä niin, passaa meille!




26.3.2018

Kisoissa!

Edellisistä koirahiihtokisoista ehti kulua aikaa peräti kolme vuotta, tässä välissä kisoissa on käyty lähinnä turistina kameran kanssa. Nyt tuli tilaisuus lähteä itse kisaamaan, oli valmis koira ja vain hiihtäjä puuttui. Kaikkien vaiheiden jälkeen oltiin Rautavaaran Metsäkartanolla lauantaiaamuna 24.3. odottelemassa rataselostusta ja numerolappua rintaan. Kyseessä Suomalainen Siperianhusky-seuran mestaruuskilpailut joissa harrastussarjana koirahiihto 5,8km, sama reitti hiihdetään kahtena päivänä ja yhteisaika ratkaisee. Vetoapuna dobermanni Pinkki, tuttu koira treeneistä aikaisemmilta vuosilta. Paranneltu versio äidistään jolla edelliset kisat on hiihdetty. :)

Lauantain keli ei ollut helpoimmasta päästä, lunta satoi lisää, pohja oli pehmeä ja latukoneen jälkeen siinä oli ajettu moottorikelkalla. Tämähän ei suuresti haitannut, mentiin sen minkä ehdittiin. Koira veti koko matkan laukalla, yksi ohitus tehtiin ja siitä selvittiin arvosanalla loistava. Suunnat koira kuunteli hyvin ja kun mitään haavereita ei käynyt, oltiin maalissa toisena ajalla 15.02. Seuraava kilpailija oli 9 sekunnin päässä perässä ja ykköselle hävittiin yli minuutti joten sunnuntain tavoite olisi pitää kolmas takana.

Sunnuntaina keli oli vielä raskaampi, baana oli pehmeämpi kuin eilen. Taas lähdettiin, koko matka laukalla, yksi hiihtäjän ohitus kuin tyhjää vain ja pystyssäkin pysyttiin. Kilometri ennen maalia alkoi koirasta näkyä että on vähän raskasta vaan kevyttä se ei ollut enää hiihtäjänkään mielestä. Periksi ei annettu vaan vedettiin täysillä loppuun asti, maalissa ajalla 15.30 ja seuraava kilpailija oli jäänyt jo yli minuutin päähän. Loppuaika siis 30.32 ja hopeaa kuitattiin! Huippua hiihtää valmiilla ja toimivalla koiralla kisassa, kiitos omistaja ja Pinkin treenaajat, mahtavaa työtä!

Tältä näytti lähdöt ja maaliintulot:


Tulokset:

Palkinnot pokannut neliveto, vähän väsyneenä jo:
©Anu Saarinen

Ja tottakai, kannustusjoukot eli seuramiehet. Niillä se vasta rankkaa olikin kun joutui autosta kommentoimaan kisoja!

Valjakkojen menoa sunnuntailta tässä:

4.3.2018

Uusia kuvia

Alkaa olla paras aika talvesta, ulkona näkee jo pitkälle iltaan ja siellähän me viihdytään. Suurin ylös laitettava asia taitaa olla se että koirat ovat tämän vuoden syöneet pelkästään raakaruokaa, kuivaruuat jätettiin kokonaan pois. Muuten aivan perussettiä päivästä toiseen. Muutama uusi kuva seuraavaksi:










31.12.2017

Vuoteen 2018!

Leppoisaa vuodenvaihdetta kaikille!


11.12.2017

Köpi 9 vuotta!

Taas on Köpin matkamittarissa yksi tasaluku saavutettu, yhdeksän vuotta tänään. Sen kunniaksi pieni video, ei mikään mestariteos mutta hauska pätkä kuitenkin!


6.8.2017

Valioluokan hakutreenit

Veteraanit pääsivät tänään ihan omiin hakutreeneihin. :) Tässä on osa sitä hakuporukkaa jossa Köpikin uransa aloitti, aika monta treeniä, koetta, tulosta ja valionarvoakin tähän väliin on mahtunut. Edelleenkin parasta nähdä se hakukoiran aito into joka ei ainakaan ole vähentynyt, päinvastoin!

Vuonna 2010
 
2017. Köpi porukan nuorimpana, 8v8kk

30.7.2017

Huti kuusi vuotta!

Huti täytti kuusi vuotta ja luvassa oli oikein partyt!



9.7.2017

Kesäloma 2017

Perinteistä poiketen tämän kesän loma ajoittui kesäkuulle, sehän siis jo meni ja mitähän tuli tehtyä? Puhelimen kuvagalleriasta se pääpiirteittäin selviää:

 Tärkeimmästä aloitettiin, siivottiin auto.


 Metsässäkin käytiin, ei ollut helle eikä sääskiä eikä muutakaan riesaa. Kaikilla oli mukavaa! :) 


 Uimassakin tarkeni käydä.


Uusia työkuvioita tuli viriteltyä. 


Varsinaisella lomalla taisin olla kaksi päivää ja hetihän siinä reissun ehti käydä, suurkaupungin kautta. Huti tykkäsi laskea liikennettä. 


 Mustat kävi uimassa, minä vain kahlasin.


Uimasta kun päästiin, oli vuorossa lumikylpy.


Mökin pihalla Hutilla oli kaverina sisilisko tai joku muu, ei kertonut. 


Rennosti otettiin, kaikki kolme. 


Maantiepyöräilyn SM-kisoja seurattiin läheltä. 


Huti varsinkin seurasi! 


Tottistakin treenattiin, Köpin mielestä oli superkivaa! :)