Koko alkuvuoden päivitys

Hiljaista on pidellyt, blogissa ja muutenkin. Jouluna otettujen metsälenkkikuvien jälkeen ei ole paljon lenkkipolkuja nähty, on vain levätty ja tylsistytty, syynä lievät yskän oireet jotka vain ei ottaneet loppuakseen.

Tammikuun alussa syötettiin viikon matokuuri keuhkomadon varalta ja kun sekään ei vaikuttanut,  kuukauden puolessa välissä käytiin lääkärissä ja todettiin että molemmilla oli kurkut ja nielurisat ärtyneet ja yskän sai tosi helpolla aikaan "provosoimalla". Siitäpä entistä äkäisempi lääkitys, neljän viikon kuuri nenäpunkin varalle, 10 vrk:n tulehduskipulääkekuuri ja 20 vrk:n antibioottikuuri kurkkutulehdukseen. Helmikuun puolen välin jälkeen oireet olivat vieläkin olemassa mutta paljon lievempinä joten varattiin seuraava aika tarkempiin tutkimuksiin 24.2.

Ensimmäisenä kyseltiin että paljonko mulla on varaa.. Tutkittiin siis pidemmän kaavan mukaan ja molemmilta lähti taju.

Tutkittiin, tähystettiin, arvioitiin silmämääräisesti ja otettiin näytteitä, neljä ja puoli tuntia viihdyttiin vastaanotolla. Sieltä oli kotiin viemisinä kaksi aika unista koiraa ja ilta meni heräillessä. Sen verran kurkut ärtyivät tutkimuksista että illan yskivät, onneksi lääkkeet auttoivat ja oireet hävisivät seuraavana päivänä. Lääkkeeksi tuli kuurit kortisonia ja pahoinvointilääkettä. Paikan päällä todetut viat olivat samat kuin aikaisemmalla reissulla mutta paljon lievempinä, kokeiden tuloksia odotellaan vieläkin, toivottavasti tulevalla viikolla jotain kuullaan.

Eikä ne turhaa kyselleet että onko varallisuutta.. Näihin kahteen lääkärireissuun ja lääkkeisiin on kulunut yli 1300€, tuli muutamalta vuodelta vakuutusmaksut kerralla takaisin.

Ja millä sitä aikaa tapetaan kun on tylsää?

Poikien orkesteri from Timo Rautio on Vimeo.

Tylsyys siis näkyy ja kuuluu! Pientä töihinlähtöikävän laulua lukuunottamatta lepokausi on mennyt kyllä tosi hyvin, koirat ei vieläkään hypi seinille tai tuhoa taloa vaan ottavat hyvinkin rennosti. Taitaa suurimmat ongelmat olla minulla.. Vaikka toisaalta, jääkö tuossa paljoa paitsi kun ei pääse räntäsateeseen ja peilijäätikölle lenkkeilemään? Luulisi olevan kaikilla intoa kunhan keväällä päästään lenkkeilemään ja harrastamaan.

Muutama satunnainen kuva vielä.. Ruokaa piti käydä hakemassa ja heti vähän maistella.

Köpin pentujakin on tässä alkuvuoden aikana näkynyt, ei liene epäselvää ketkä on tämänkin vanhemmat? Naama, ilme ja koko olemus on kyllä niin Köpiä kuin voi olla. :)

Oulunsalossa kävin hiihtokisoja katsomassa kun en itse päässyt hiihtämään. Australianpaimenkoirien rotumestaruudet jäivät meidän osalta taas käymättä, onneksi sentään yksi australialaisvalmisteinen osallistui kisoihin!

Loput kuvat kisoista:

Viime viikolla piti repäistä, taas muutaman tunnin varoitusajalla alettiin kyselemään tulisinko mukaan Muskettikoira- CUP:iin kun olisi lainakoira tiedossa. Ja niin sitä mentiin, Mari Moisalan saksanpaimenkoira Freyan vetämänä. Alku meni hyvin mutta ensimmäisessä risteyksessä oltiin lähdössä eri suuntiin ja lopulta olin rähmälläni maassa. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu, loppulenkki meni hyvin ja loppusuoralla päästiin vielä edellisen ohikin. Vitonen meni aikaan 13:40, oli aika raskas keli! Köpin kanssa sama reissu on käyty alle 11 minuutin pari vuotta sitten. Tulokset täällä!

Loppukevennyksenä vielä, jos tämän blogin päähenkilöt olisivat autoja niin miltähän ne näyttäisivät?

Ehkä tältä?

© Janne I. / KILVET.COM

 Ja tältä?

© jaku / KILVET.COM

Löytääkö muut omiaan?

Jimi 12 vuotta!

Taas pyörähti Jimin matkamittariin yksi vuosi lisää!

©Tanja Rautio

12 vuotta on tämä pieni suuri mies matkaansa taivaltanut. Hampaat vähän harvenee, mutta entäs sitten! :) Onnea Jimi!

Vuosi 2014

Kai se on vähän tuumattava viime vuotta, kun kerran muutkin ja tehdään se tälle blogille tyypillisellä tyylillä, muutama ennen julkaisematon kuva ja saattaapa väliin osua jotain tarinaakin.

Alkutalvi oli aivan ahterista, oli huonot kelit lenkkeilyyn ja hiihtoharrastukseen ja lopulta kun tuli lunta ja hiihtokisoja niin samaa kyytiä tuli molemmille kennelyskä joka oli rankka ja kesti kauan, Köpillä uusikin.

Köpiltä ei varmaan tarvinne kysyä mikä oli vuoden kohokohta? :)

Maaliskuun lopulla ollaan jo näköjään oltu kunnossa ja epävirallisissa kisoissahan me tosiaan hiihdeltiin.

Viralliset pisteenlaskijat. Mieluummin olisivat kapuloita noutaneet vaan kun ei lupaa myönnetty..

Toko oli tänä vuonna POP. Huti ja Susa tokoilivat viiden kokeen verran, tulos jokaisesta ja kaksi ykköstäkin sieltä tuotiin. Varsinainen uutinen taisi kuitenkin olla se että minäkin innostuin kokeeseen asti Köpin kanssa, ykköstä pukkasi sieltäkin. :)

Seitsemän Pikku-Köpin kehitystä päästiin seuraamaan keväästä alkaen. :)

Harrasteltiinkin me jotain, hakua vähemmän mutta tottista ja jälkeä tehtiin kesällä enemmänkin. Ja kai me jotain osattiinkin? Köpi pokkasi JK2, EK1 ja JK3- koulutustunnukset, kaksi viimeistä komeilla ykköstuloksilla vieläpä. Huti jäljesteli toistaiseksi omaksi ja muiden iloksi. :)

Heinä-elokuussa lomailtiin ja käytiin lyhyitä reissuja vähän siellä ja täällä..

Sitten tulikin kuvissa pitkä tauko, taisi olla pitkä ja pimeä syksy ja me keskityttiin kuvanmukaiseen toimintaan. Tuosta seuraavat kuvat onkin sitten edellisissä päivityksissä. Pian niiden jälkeen ilmeni taas lieviä yskän oireita joten sohvatyynyjä on taas kuluteltu ahkerammin. Seuraavaksi pitää saada koirat kuntoon että päästään taas lenkkeilemään ja ehkä jopa hiihtämään!

Hutin jouluhaastattelu

Koska edellinen joulukorttikuva jäi sen verran laimeaksi, yritetään uudestaan. Tällä kertaa vuorossa eräänlainen joulutarina jossa on haastateltavana koiranpojista nuorempi, Huti.

"Mitä mieltä olet jouluvalmisteluista, joululauluista, joulustressistä?"

"Tätä mieltä."

"Paljon mukavampi on nautiskella joulun tunnelmasta Köpin kanssa näin.."

"Minäkin jo nykyään osaan välillä hiljentyä ja pysähtyä miettimään.."

"Köpi on kuulemma ollut siinä lahjakkaampi pienestä pitäen.."

"Tässä minä olen luonnonlahjakkuus, aina se lopulta mukaan lähtee!"

"Niin siitä joulusta. Silloinkin on parasta kun pääsee pitkälle lenkille nautiskelemaan lumesta ja pakkasesta. Ottakaapa kaveria tassusta ja viekää metsälenkille, joulunakin. Eläimellistä Joulua kaikille, terveisin Köpi ja minä, Huti"

Joulun odotusta

Vuoden pimeimpänä päivänä otettu kuva kahdesta mustasta koirasta näyttää tänä vuonna tältä:

Oikein hyvää ja rauhallista joulua jokaiselle! Muistakaahan käyttäytyä. ;)

Kuusi kuusi kuusi!

Meillä juhlitaan tänään ja jottei syy jäisi epäselväksi..

Taustalla myös Huti ja maton toisella reunalla omat nakkikuviot. Lupa kun irtosi niin muutamassa sekunnissa oli tekstit imuroitu parempaan talteen.

Kuusi vuotta siitä tosiaan on kun tuli tekstiviesti että pennut syntyivät ja uroksia vain yksi. Viiden päivän päästä olin armottomassa ristikuulustelussa ja luonnetestissä Kiimingissä ja hyväksyntä sieltä lopulta tuli. ;) Sitä on tässä vasta ihmetelty, että nuokin ajat muistaa kuin ne olisi viime viikolla tapahtuneet, mutta silti tuntuu kuin koira olisi ollut aina tuossa ja joka asiassa mukana.

Hyvää syntymäpäivää Köpi, elämäni koira! :)

Loppuun kuva Tuulista, Köpin pennusta. Käytiin tekemässä lyhyet jäljet ja Köpille tarkkuusruutu viime viikonloppuna. Reipas ja mukava juniori, jäljellä riitti intoa ainakin tarpeeksi ja hyvin roikkui isommassakin patukassa kun vähän leikitin.

Syyskuvia

Kun ei tässä varsinaista kertomista ole ja kun kamerakin pääsi pari kertaa lenkeille mukaan niin syyskuvia pukkaa, halusi niitä tai ei. Jos jotain kivaa syksyssä on niin näiden kuvien lenkkeilyilmat. :)

Mr. K

Mr. H

Kuvan täydeltä Hutia

Taisi kuonoa kutista...

.. ja tällä aivoja.

Jotain vaanimisen tapaista havaittavissa?

"Ykkösellä lähtee"

"YKS!"

"Otahan kiinni!"

"Olipa se mukava irrotella"

Auringonlaskun tollistelua

Samaa toimintaa toisesta kuvakulmasta

Koekauden päätös

Aamulla sitä taas mentiin..

Suuntana Kalajoki ja ensimmäinen 3-luokan jälkikoe, tavoitteena selvitä jäljelle hurjan pitkän näköiseltä janalta ja löytää vielä poiskin metsästä, kepit tietenkin mukavana lisänä. Miten sitten kävikään, Köpi?

Helppohan se tuollaisen saaliin jälkeen on naureskella. :) Totta puhuen jana oli aika kummallinen, ensimmäinen 20 metriä oli tuskaista, vasta kolmannella lähetyksellä syttyi koiralla lamppu päässä ja sen huomasi, jäljellä olevat 30 metriä mentiin häntä tötteröllä 3-luokan jälkikoiran varmuudella. Takakrepiltä nousi jälki jota piti pari koiranmittaa tarkistaa väärään suuntaan, sitten oikeaan suuntaan ja eteenpäin kuin juna. Ensimmäinen keppi, kulmia, lisää keppejä, kulmia ja pari terävää kulmaa, mikään ei tuottanut vaikeuksia ja kohta oltiinkin jo viimeinen keppi hampaissa lähellä autoa. Aika superpiski! Jana 29 ja kepit 130 pistettä.

Esineruudussa Köpi taas loisti, maasto oli helppokulkuista mutta mäkistä ja pieni australialainen singahteli kuin mikäkin maantiekiitäjä, ensin kylläkin vain juoksemisen riemusta.. Kohta alkoi tavaraakin nousta ja kohta olikin kolme esinettä taskussa, aikaakin jäi vajaan minuutin verran. 29 pistettä ja kokeen ainoa koira joka löysi kaikki esineet. :)

Tottista ei paljoa ehtinyt jännittää vaan töihin päästiin heti kun kentälle tultiin. Tämän kauden pirtein suoritus kyllä, liikevirheitä ei tullut ja hidastelut ja huonot luovutuksetkaan ei mitään pahoja olleet. Loppujen lopuksi pisteitä kertyi valtava kasa, kokonaista 94! Yhteensä nämä tekevät vieläkin suuremman kasan, 282 pistettä, 1-tulos ja JK3!

Tuomarina kokeessa oli Sami Isopahkala ja tuomariharjoittelijana Mari Moisala.