25.2.2023

Vuosikertomus 2022

 Vuosikertomus on pari kuukautta myöhässä mutta tuleepahan kuitenkin.


Talvi se on koirien parasta aikaa, joopa joo.

Kevät paremminkin!

Köpi havainnollistaa mitä tarkoittaa nälkäkuolema.

Kevään tuulia nuuskimassa.

Pummaajamestari Köpi. :)

Taisi olla liukkaat kelit!

Ostin trimmauskoneen ja "vähän" kokeilin.

Olihan se alkuun vähän rajun näköinen mutta kulkipa lujaa kun ei ollut ylimääräistä painoa mukana!

Läheisyys lämmittää kun turkki puuttuu. :)

Peräkylän peltoteillä lenkkeillään.

Auringon lämmöstä nautiskeleva vanhempi herrasmies.

Huti tunnetusti tykkää kissoista ja äkäisistä naiskoirista. Mutta äkäinen kissa omassa metsässä oli liikaa.

Valopää

Urbaanit lenkkeilijät

Tassupohjaa peräsin pystyssä. :D

Tällaista se nykynuoriso on.

Työ-Köpi se löysi aina lämpimän ja pehmeän nukkumapaikan (ja Huti tuli siitä heti juoruamaan).

Lämmin nukkumapaikka tämäkin mutta liian rauhaton patja.

Kaikuluotaimet pystyssä.

Tässä tilanne näyttää siltä että paha-Huti irvistelee kiltille ja viattomalle Kirppu-paralle. Totuus vain taitaa olla ihan jotain muuta. :D

Koira-auto varsinaisessa käyttötarkoituksessaan.

Kelpaa siellä matkustella.

Kukkaispoika Huti.

Sekin pitkästä aikaa oli (ja meni).

Vanhin ja nuorin.

Me ei sitten tunneta tuota.

Tuollaista se nuoriso on.

Aitojen asioiden äärellä.

Ei tarvi yksin syödä kun nämä pojat on tontilla.

Tätä kuvaa ei vieläkään pysty katsomaan ilman että silmiin menee roskia. Köpi 24.10 ja Seppo 24.11.

Viimeinen kuva Köpistä.

Seuraavat viikot olivat sumuisia.

Ja pimeitä.

Mutta hyvin me Hutin kanssa täällä pärjätään.


Onneksi on näitä seuraneitejä. :)

Ja utelias mieli.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti