Aina sitä jotain..

Kattelin tuossa että viimeinen paimennusreissu taitaa olla kirjoittamatta.. Kolmas ja viimeiseksi jäänyt paimennus ei ollut enää niin paha pettymys, Köpi katto lampaita jo monta kertaa. Muttei puhettakaan että mitään paimentais, kunhan vain käveltiin.. Mutta kuitenkin reissu tuli käytyä, lampaiden perässä tuli kuleksittua ja koiralle jäi aitauksesta lähtiessä parempi mieli kuin kertaakaan aikaisemmin, joten mikäs siinä. Parin sattuman takia tämä jäikin sitten viimeiseksi kerraksi, yksi kurssikerta oli vielä maksettu mutta ei oikiastaan harmita pätkääkään ettei neljättä tullu käytyä. Aina sitä jotain oppii, tämä kurssi opetti ainakin kaksi asiaa. :)

Viime viikolla käytiin tosiaan pyörälenkki mistä jo kirjoitin, seuraavana iltana huomasin että koira ontuu hieman. Kävin tassuja läpi ja kun kipeitä paikkoja ei löytynyt, tuumin että koipi on venähtänyt pyörälenkillä. Seuraavana aamuna ontuminen jatkui mutta tuntui helpottavan, mitä enemmän liikkui.. Ja niin sitä lähdettiin Kiiminkiä kohti, Ghosteye's-kokoontumisajoihin. Siellä ei Köpikään muistanu edes nilkuttaa. Hakumetsään ei kuitenkaan ois tarvinnu lähtiä, näin jälkeenpäin aateltuna. Siellähän se taas alkoi ontumaan ja oli ensimmäisellä maalimiehellä Köpi oli pudonnut jotenkin kiveltä, tuon kuulin vasta myöhemmin. Kolme maalimiestä sieltä haettiin ja homman jälkeen kateltiin vaurioita. Etutassun varvas oli niin kipeä että huutohan sillä koiralla pääsi. Onneksi oli eläinlääkäri paikalla, ei muuta kuin Rimadyliä koneeseen ja koira lepoon.. Lääkkeillä mentiin maanantaihin, oireet loppui sunnuntai-iltana. Liikunta on ollu hyvin vähäistä tähän päivään asti..

Jos ei tuota haaveria lasketa niin viikonloppu oli kyllä mukava, näki uusia ja ennestään tuttuja Ghosteye's-koiria ja koiraihmisiä. Treenaaminen jäi suunniteltua vähemmälle mutta hauskaahan tuolla oli silti, Köpiä vain kiukutti kun ei saanu mitään kivaa tehdä. Tai no saihan se Marjon kissaa käydä morjestamasa, eikä ihan mikään tavallinen kissa ollukkaan. Se vain heitti Köpin eteen selälleen ja koira mietti että mitähän tässäkin nyt tekis.. Tämän kesän ensimmäinen telttayö tuli nukuttua samalla, muuten ois nukuttanu hyvinki mutta Marjon kukko piti aamuviidestä asti sen verran meteliä ettei nukkumisesta meinannu tulla mitään. Teki mieli laittaa pannuun koko kukko. :D Kuvia löytyy TÄÄLTÄ

Esineruutua yriteltiin tänään. Mentiin samalle paikalle missä viimes tuli epäonnistuminen, ja kyllähän sen nyt voi jo sanoa että paikassa se vika on kun taaskaan ei tahtonu esineet nousta. =P Kyllä se muualla toimii muttei täällä! No nousi sieltä kaks esinettä, mutta kauimmaiset jäi edelleen nostamatta kun ne oli siellä pusikon puolella, koira ei vaan irronnu tarpeeksi kauas, sinne pusikkoon. Vaan en luovuttanu, hain ite kaks kauimmaista pois ja vein toiselle puolelle tietä, selvempään maastoon ja 50m syvyyteen. Koira töihin ja ensimmäinen esine nousi samantien. Takaisin töihin, nyt piti jo vähän tehdä töitä mutta nopiasti sekin löytyi. Eli seuraavaksi pitäis jotenki alkaa tekemään koiralle selväksi että sitä mennään, prkl, sinne 50m:n syvyyteen, oli minkälainen ryteikkö hyvänsä. Ja treenata erilaisissa maastoissa, nyt taidetaan mennä liian helpoilla..

Kuumaa kesää..

Helteestä huolimatta hakua harrastettiin viikko sitten lauantaina, tosin olihan se kellokin jo yhdeksän illalla. Eikä tarvinnu olla yksin metsässä, muutama sääskikin oli eksynyt sekaan..

Köpille otettiin vain kaksi maalimiestä, tarkoitus oli että rullailmaisut onnistuisi kerrankin kunnolla. Ensimmäinen oli umpipiilossa eli kevythäkissä n. 60 metriä keskilinjasta. Tämä löytyi heti eikä piilo aiheuttanut mitään ylimääräistä, ilmaisu oli hyvä ja rulla pysyi suussa loppuun asti. Toinen meni myös niinkuin suunniteltiin, eli tuli hyvä haku ja hyvä ilmaisu. Ja kerranki lopetettiin onnistuneisiin ilmaisuihin, kyllä se tästä! :)

Jäljellä käytiin kans. Nyt oli vieraan tekemä jälki, 1 tunnin ikäinen, 260m pitkä, yhdellä kulmalla ja neljällä oikein hyvänmakuisella esineellä. Vauhtia oli aluksi melko reilusti mutta reitillä koko ajan pysyttiin, ainoa tarkistaminen tuli kun mentiin noin metrin leveän hiekkapolun yli, Köpi oli sitä mieltä että voisi se mennä polullekin. Mutta kun ei menny niin piti tarkistella suuntaa. Esineillä näki tälläkin kertaa hyvin selvästi miten ne löytyy, Köpi ikään kuin törmäsi niihin ja alko kovasti nuuskuttamaan mutta ei vain halunnu mennä maahan. Kahdella ensimmäisellä käskin heti esineen löydyttyä "maahan", kolmannella annoin mahdollisuuden tarjota mutta kun ei mitään tapahtunu niin käskin taas. Neljännellä ja viimeisellä se vihdoinki onnistu, Köpi meni maahan ihan itte! Kylläpä siinä jo oli hymy herkässä ja tuli kunnon kehut. Itse jälki oli kyllä tämän kesän paras, nyt oli jo kunnolla intoa eikä nokka viihtynyt läheskään niin paljon ilmassa.

Uimassa ollaan käyty helteiden aikana monia kertoja, Köpi on hyvä uimari. :) Ei tarvi veteen käskiä, menee kyllä mielellään ja ui nätisti vieressä koko ajan. Eilen oli jo vähän viileämpi ilma niin päästiin pyörälenkille, kylläpä koira nautti kun sai pitkästä aikaa päästellä sydämensä kyllyydestä! Löytyipä sieltä matkalta oikein savinen rapakkokin jossa piti käydä makoilemassa ja pyörimässä, pieni koira nautti elämästä. :) Eipä se vähään aikaan nuin kuranen oo ollukkaan, ei lähteny edes pesemällä puhtaaksi..

Tulevana viikonloppuna on ohjelmassa Ghosteye's-kokoontumisajot ja ens viikon jälkeen alkais kesäloma. Sitä odotellessa..

Terve!

Köpi kävi terveystutkimuksissa ja tulokset ois seuraavanlaisia:

Silmät terveet
Polvet 0/0
Lonkat A/A
Kyynärät 0/0

Eli tästä on hyvä jatkaa!

Parit paimennukset ja yks jälki

Paimennusta on tässä parin viikon sisään taas yritelty.. Vähä sekavin tuntein odottelin Someron reissun jälkeen että mitenköhän Köpi suhtautuu. Täällä kuitenki neuvotaan mitä tehdään eli ihan niin pihalla ei olla ku Somerolla.. Köpi lähti ihan kivasti, ei muistellu enää ollenkaan edellistä keppipainajaista. Minä luulin että tämähän jo taitaa vähä kiinnostua lampaista mutta meinas kouluttaja että ei se oikiasti oo niistä kiinnostunu, haluais vain leikkiä.. Lähettiin aitauksesta ennenku Köpi alko väsymään, olin jo paremmilla mielin.. Toista kertaa ku mentiin niin oli jo erilaista ohjelmaa, lampaat oli minun ja koiran välissä ja koiraa piti ohjailla, piti näyttää sitä suuntaa mihin koira EI saa mennä. Joka ei just passaa mulle, saatikka Köpille. En saanu käsillä ohjattua tarpeeksi hyvin, kuulemma ja piti alkaa sitte kepillä ohjaamaan. Varmuuden vuoksi kouluttaja nappas kepillä koiraa nokkaan pari kertaa, siihenhän se into sitte loppuki. Sen jälkeen ei ookkaan mitään uutta kertomista, nyt sielä aitauksessa vaan käveleskellään, ei jäljestetä, ei seurata muttei kyllä merkkiäkään että lampaat kiinnostas, ei etes leikkimielellä. Ahistaa vain ku joutuu lampaiden kans samaan aitaukseen. Liian kiltti paimeneksi, vai miten se nyt meni. Vielä ois pari kertaa jäljellä, katotaan riittääkö ohjaajalla innostus..

Eilen käytiin ajelemassa yks jälki, oma tekemä, pituus 300 metriä, kulmia 3, esineitä 3, ikä 70 minuuttia. Maasto kuivahkoa metsää, keli kuiva, +22, aurinkoinen ja melko tuulinen.. Jäljen vanhetessa käytiin lenkillä ja taisi tunti helteessä viedä enimmät virrat.. Jälki lähti oikein hyvin ja näytti pitkästä aikaa että sitä intoa ainaki riittäis.. Alku meni hyvin hitaasti ja tarkasti, askel askeleelta ja löytyhän sieltä nappuloita kans. Ensimmäinen kulma oli melkein priimaa, Köpi ikäänkuin törmäsi kulmaan, otti heti oikean suunnan ja matka jatkui.. Ensimmäinen esine ei taas noussut, Köpi kyllä esineen huomas mutta päätti ettei nyt just satu huvittamaan tuo maahanmeno.. Pienen huomautuksen jälkeen seuraava esine meni jo aavistuksen paremmin, tarjosi jo istumista mutta maahanmeno ei edelleenkään näyttäny huvittavan. Kolmas ja viimeinen oli muistaakseni jotain samaa luokkaa.. Esineet on siis seuraavalla jäljellä paremman makuisia, katotaan alkasko maahanmeno taas kiinnostaa. Kaks jälkimmäistä kulmaa ei ollu ihan niin hienoja kun eka, mutta löytyvät kuitenki ja oikiaan suuntaan lähettiin. Ite jäljestäminen oli jo paremman näköistä ku edellisillä kerroilla, mutta edelleenki se nokka sais pysyä paremmin maassa.. Mutta ihan hyvä mieli tästäki jo jäi. :)

Paimennuskurssilta yks kuva tähän väliin, malleina Tiina T ja Tane.

Kaikenlaista..

Jos en ihan väärin muista niin kolme hakukertaa on kirjottamatta..

Ensimmäisellä kerralla oltiin tuulisella ja aukealla paikalla, tuulet teki tehtävänsä ja Köpi otti suunnan melkein keskilinjan suuntasesti, tietenki väärään suuntaan heti etunurkasta. Käskin takaisin ja lähetin uudestaan, taas sama homma. Uus lähetys muutamaa askelta syvemmältä ja sama homma, suunta ihan minne sattuu. Muutaman hölmöilyn jälkeen koira meni niin sekasi ettei tienny saako mennä vai eikö, lopputreenin tavote oliki saada koira lähtemään kerrasta. Ja se tavoite otti ja täyttyi, alun hölmöilyt unohtui. Rulla pysyi suussa vaihtelevasti ja kuuma oli.

Seuraavalla kerralla oli vähä erilainen treeni ja koiran mielestä mahtava kun ei tarvinnu rullantuontia miettiä vaan sai painella suoraa syömään. :) Ja minäki olin mielissään ku kaikki toimi. Piirtelin oikein kuvan, klikkaamalla pitäis suurentua. Eli maalimies yli 60 metriin keskilinjasta ja suoralla palkalla. Ensin näytetään maalimies koiralle suoraan kohdalla ja käydään hetken aikaa muualla. Sillä välin maalimies siirtyy n. 20 m ja menee piiloon. Tämän jälkeen koira hommiin ja lopputuloksena hienon mallinen pisto. Tätä tehtiin neljän ukon verran ja meni melkein niinkuin piti, ainoa ongelma oli toisen puolen ryteikkö josta ei oikein maalimiestä erottanu. Koira onneksi löysi. Toisella puolen oli hyvin selkeää ja maalimies numero 3:lla oli etäisyyttä noin 100m. :)


Kolmas kerta oli eilen ja vielä tuoreessa muistissa. Helteestä johtuen otettiin kevyempää, ei ihan sataa metriä tällä kertaa. Nyt löyty neljä eksynyttä letkun pätkän kans, ohjelmassa rullantuontia selkeässä maastossa. Kolme ensimmäistä meni ilman ongelmia mutta se neljäs.. Köpi pudotti rullan n. 10-15 m ennen keskilinjaa, löysi kuitenkin samantien uudestaan, otti rullan suuhun ja lähti takaisin maalimiehelle. Sain onneksi muistuteltua mikä se oikea suunta on. Ja tuo kun ei oo ensimmäinen kerta, pitäs tehä asialle jotain.. Pienestä sekoilusta huolimatta tämä jätettiin viimeiseksi, oli sen verran pitkäkielinen koira ettei enää raskinu ottaa enempää.

Jälkiä on tehty kerran, se oli Köpille ensimmäinen vieraan tekemä jälki. Edelleen, viime syksyiseen nähden ihan kauhiaa kateltavaa. Välillä mennään kyllä tosi hitaasti ja tarkasti, askel askeleelta ja mutta kohta taas mennään nokka korkealla. Reitillä kuitenki pysyttiin koko ajan, kolme (tai neljä?) kulmaa löyty hienosti ja keppejä kans. Tai no kepit löysin minä ja jarrutin koiraa, sitäki tarttis alkaa opettelemaan ihan alusta näköjään..

Samalla tehtiin esineruutu, joka oli kunnon tiputus maan pinnalle! Edellinen kerta ku meni aivan liian hyvin, kaikki esineet löyty suunnilleen kertarykäsyllä. Nyt ei löytyny, kovasti se töitä teki mutta kun ei löytyny niin ei löytyny. Aattelin että sattuuhan näitä, mutta kun toinenki, esineruudun hyvin osaava koira teki samanlaisen suorituksen niin tuumattiin että maasto taisi olla liian hankala. Ruudun 35-40 ensimmäistä metriä oli selkeää ja takalaita tiheää pusikkoa, taisi puskat pistää koiran herneet luulemaan että takalaita on tässä. Kummallekki yks löytö, työllä ja tuskalla.

Loppuun vielä muutama kesäinen kuva, lisää tekstiä taas seuraavalla kerralla..